Kun tässä on nyt miehenmetsästyksen ohella etsinyt myös töitä, on tullut vertailtua näitä kahta. Olen muutaman viimeisen vuoden aikana tehnyt kahta osa-aikaista työtä opiskelujen ohessa ja nyt sitten päätin luopua näistä työpaikoista löytääkseni mieleisiä kokopäivätöitä.
Toinen näistä työpaikoista on ollut juuri oman alani työtä, mutta työnantajana on ollut pieni yhdistys, jolla ei ole ollut varaa maksaa työmäärän mukaista palkkaa. Työ on ollut mielenkiintoista ja haastaavaa ja lähellä sydäntä. Mutta ei pelkän innostuksen varassa voi tehdä tuollaisia työmääriä kovin pitkään ja kun yritin, sain burn outin. Tämä työpaikka todella tarvitsee minua ja "haluaisi" minut ja minäkin haluaisin olla siellä töissä, mutta se ei pysty tarjoamaan kokopäiväduunia.
Suhteeni Tekstihurmaajaan on ollut vähän tämäntapainen. Mies on hurmaava ja rakastettava, mutta hänellä ei ole resursseja antaa minulle sitä mitä tarvitsen. Se harmittaa häntä, mutta näin vain on. Aivan kuin tuo pieni yhdistys, joka mielellään palkkaisi minut kokopäivätöihin, mutta rahaa ei vain ole tarpeeksi. Enkä minä voi tehdä kokopäiväduunia, jos saan vain osa-aikaisen palkan. Niinkuin minä en voi omistautua Tekstihurmaajalle, kun hän pystyy antamaan vastineeksi niin vähän. Tai toisin päin ajatellen. Minulla on auki Herra Oikean pesti, joka on kokopäiväduuni ja jota ei voi hoitaa etätyönä. Tekstihurmaaja on nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyy vain osa-aikaduuniin. Vaikka me kumpikin niin toisistamme pidämme.Voi sinua Tekstihurmaaja! Miksi hait Herra Oikean paikkaa juuri nyt kun et pystynyt niitä saappaita täyttämään...
Sitten tämä toinen osa-aikaduuni. Siinä on ollut palkka ja työmäärä kohdillaan ja olen saanut riittävästi tukea työssäni. Työ vain on sellainen, etten sen parissa pysty enää kehittymään, enkä voisi siinä jatkaa tämän pidempään. Nyt sama työnantaja voisi mahdollisesti tarjota minulle kokopäivätöitä eri pestissä. Tämä työnantaja olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Mutta sydämessäni tiedän, ettei tämä työ kuitenkaan ole se oikea minulle. Se ei ole täysin omaa alaani ja hieman tylsää. Tähän työpaikkaan voisin kuitenkin helposti jämähtää, koska palkka on ok ja työyhteisö mukavahko. Miesmaailmassa tämä olisi se mies, jolla on paperilla kaikki speksit kohdillaan, mutta joka ei kuitenkaan sytytä. Voisin kuitenkin totuttautua ajatukseen, että tämä mies on hyvä vaihtoehto. Vakaa ja turvallinen.
Mutta mutta... jos sittenkin on olemassa se työpaikka, joka pystyy tarjoamaan minulle kokopäivätöitä ja juuri sellaisen pestin, josta olen aina haaveillut. Ja jos sittenkin on se mies, johon voin suhtautua intohimoisesti ja joka pystyy olemaan minulle se Herra Oikea.
Minun oli päätettävä lopettaa nuo kaksi osa-aikatyötä, sillä jos olisin sitoutunut niihin nyt, olisin ollut niissä kiinni taas vuoden eteenpäin. Nyt minun on ollut myös pakko hakea töitä aktiivisesti. Jos minä nyt jämähtäisin tähän kuvioon, että odotan ja odotan, tapahtuisiko Tekstihurmaajan suhteen edistymistä - saako mies elämänsä siihen kuntoon, että voisi viedä suhdettamme eteenpäin - olisi melkein sama asia kuin osa-aikaduuneissa roikkuminen. Saat siitä sen verran rahaa, että pysyt hengissä mutta tarpeitasi se ei tyydytä, olipa työ kuinka mielenkiintoista tahansa. Ja kun et tiedä, milloin asiat tulevat muuttumaan vai muuttuvatko ollenkaan, turhaudut. Etkä kuitenkaan kunnolla katsele ympärillesi ja etsi muita vaihtoehtoja. Karmein vaihtoehto on se, että tästä osa-aikaduuneilusta tulee pysyvä järjestely. Jossain vaiheessa saatatkin tajuta, että saattaisit olla tyytyväisempi ja tulla paremmin toimeen työttömänä. Vähän niinkuin saattaa olla parempi vaihtoehto olla ilman miestä kuin epätyydyttävässä suhteessa.
Olen hakenut töitä ilmoituksiin vastaamalla ja toistaiseksi en ole päässyt edes haastatteluihin (olikohan näitä paikkoja nyt kolme). Nyt perjantaina on haastattelu työpaikkaan, jonne pääsisin ns. suhteilla. Tuttu ihminen on nyt edennyt urallaan siihen pisteeseen, että voisi palkata minut. Kyseessä on unelmaduuni ja koska kyseessä ei ole avoin haku, mahdollisuuteni saada työpaikka on hyvät.
Tuo nettideittailu vertautuu mielestäni noihin työpaikkailmoituksiin vastaamiseen. Periaatteessa mahdollisuudet siihen, että saat tätä kautta unelmaduunin on olemassa, mutta käytännössä mahdollisuudet on pienet. Tarjonta ei kiinnosta. Tai hakijoita on paljon ja erottautuminen on hankalaa. Suhteilla töiden löytäminen taas on vähän sama kuin miehen löytäminen kavereiden tai harrastuksen kautta. Silloin sinut tunnetaan jo ennestään, etkä ole vain yksi monista. Luottamus on myös vahvemmalla pohjalla, koska olette tunteneet pidempään tai teillä on yhteisiä ystäviä. Laitoin nyt tuon profiilin tuonne nettiin vähän samalla ajatuksella kuin vastatessani työpaikkailmoituksiin: teenpähän ainakin jotain asiaa edistääkseni. Mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että löydän sen puoliskoni jotenkin muuten,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti