Mun eksän piti tulla vierailulle tänään hakemaan vanhoja valokuviaan, jotka putkahti muuton aikana esille. Ideana oli muutenkin ihan vaan vaihtaa kuulumisia. No sitten meni aikataulut jotenkin ristiin ja herra ei tuukaan. Mulla meinasi mennä vanhasta muistista hieman hermot herran epämääräisyyteen! Sitten muistin, että eihän mulla ookaan "oikeutta" vetää herneitä nenään. Enhän mä kavereihinkaan niin tuohdu, jos ihmisen aikataulut ei meekään yksiin omieni kanssa. Tai oikeastaan mulla meni hermot tuohon eksään sen takia, että kun puhelimessa yritettiin mallailla aikatauluja, niin hän sitten sanoi, että niin pitikö mun korjata sitä sun läppäriä - että senkö takia piti tulla käymään. Daa! Ihan vaan oli kuulumisia tarkoitus vaihtaa ja sen hakea ne valokuvat eikä tulla millekään velvollisuuskäynnille.
No mutta. Pähkäilin, että miksi tämä episodi sai mut niin tuohtumaan. Tajusin, että mua itseasiassa ärsyttää se, että Tekstihurmaaja on niin luurikammoinen, ettei soita mulle. Hän joulun aikoihin jo mietti päivääkin, milloin soittaa - mutta silloinkin käytti sanaa ehkä. Ihan ekahan mä uhkasin soittaa hänelle ja hän oli niin, että eikun hän soittaa minulle. Tiedän, että ollaan puhuttu hitaasti etenemisestä ja niin päin pois, mutta kyllä tässä nyt jotain "edistystä" haluaa kuulla. Ajattelin nyt sitten sanoa ihan suoraan, että haluaisin, että hän soittaa minulle ja että se on tärkeää.
Kyyninen Pixie nostaa päätään... Mies on varattu. Siis Tekstihurmaaja. On ehkä paljon yksin tai asuu eri paikkakunnalla viikot tms. Mutta varattu on. Sorry :(
VastaaPoistaPixie, sä oot kyllä armoton :)
VastaaPoistaJäin kuitenkin ihan miettimään tätä vaihtoehtoa, mutta ei, en kyllä usko siihen, että mies on varattu. Tää on ihan tällaisella perusstalkkailulla selvinnyt (kerrankin näin päin). Mulla on tiedossa miehen eksän nimi ja tää eksä blogissaan viittaa vielä loppukesästä avopuolisoonsa *****:een. Ja naisen Facebook-seinä sattuu olemaan avoin (joo, superstalkkailua) ja sieltä selviää, että on loppuvuodesta ollut sinkku, eikä oo enää edes Facebook-kavereita Tekstihurmaajan kanssa. Ovat ilmeisesti lokakuussa lopullisesti eronneet.
Eli miehen ois pikavauhtia pitänyt löytää uusi, kyllästyä siihen suhteeseen ja sitten alkaa chättäilemään yöt läpeensä mun kanssa. Vähemmän kyllä chattaillaan viikonloppuisin (vaikka viimeksi eilen), mutta mies viettää silloin aika tiivisti aikaa bändiensä/kavereidensa ja perheensä kanssa (muutti koti-kotiinsa avokiltaan).
Tuosta soittamattomuudesta ajattelet, että on varattu? Kyllähän se muakin vähän ihmetyttää... mutta musta tuntuu, että hän vaan oikeasti jotenkin arastelee sitä.
Suurihan se ois houkutus aina ajatella näitä juttuja sen worst-case-scenarion kautta, mutta enmä oikein tiedä. Siinä sitten vähän niinkuin myrkyttää mielensä ja katkaisee siivet koko jutulta, jos keskittyy vaan negatiiviseen ja olettaa pahinta. Ei siinä sitten itsekään kovin positiivisia fiilareita siihen touhuun tuo ja homma saattaa kuivua kokoon jo ihan senkin takia.
Kuule nyt vaan nopeesti sovit sen tapaamisen. Jos ei käy niin sit on jotain mätää tossa. Vaikka kuinka aattelisit et oppii toisen tuntemaan syvällisesti niin se on se tapaaminen sitten kuitenkin ratkaisevaa. Jos se ei sua fyysisesti miellytä, niin sillä hetkellä kun katot sitä ja tajuut ettei se viehätä sua niin siinä pyyhkiytyy sekunnissa pois sadat tunnit chattia ja syvällisiä mietteitä. sano mun sanoneen. ai niin, täällä pauhaa sun ystäväs, kotiäiti helsingistä itään. Piti soittaa sulle mut oli näköjään helpompi rustata kommentti! :) Soitan sulle joku ilta ja paasaan oikein kunnolla! t. KKK
VastaaPoistaApua, KKK-interventio! :) Soittelehan!
VastaaPoista