Eilen ja tänään olen pohtinut yhteydenpidon dynamiikkaa (mulla on näköjään tällaisia pohdiskeluteemapäiviä, vaikuttaisko blogin kirjoittaminen...). Kaikissa suhteissahan ideaali olisi se, että yhteydenpito menee suunnilleen tasan. Silloin kumpikin panostaa suhteeseen yhtä lailla eikä kummallekaan jää epäselväksi, kiinnostaako ystävyys toista.
Olen itse ollut melko laiska yhteydenpitäjä ystävyyssuhteissa, mutta tämä ei ole tarkoittanut sitä, eikö jokin tietty ystävä olisi tärkeä.Viime aikoina olen aktivoitunut yhteydenpidossa ja se on mielestäni parantanut ystävyyssuhteitani huomattavasti. Siskolle soittelen jatkuvasti ja useammin kuin hän minulle, eikä tämä oikeastaan häiritse, koska se on jumissa mun kanssa (hehheh) ja sanoo kyllä jos olen rasittava.
Mutta sitten nämä miessuhteet. Näissähän se yhteydenpito ja se kumpi ottaa yhteyttä on varsinainen kuuma peruna ja loputtoman vatvonnan aihe. Ja loppupeleissä juuri tämä yhteydenpidon dynamiikka ja tasapuolisuus määrää suhteen etenemisen. Nyt kun mietin taaksepäin eksäni ja minun yhteydenpidon dynamiikka, niin se oli suoraan sanottuna aivan p*******stä eli 80% minun harteillani. Jos olisin fiksuna tyttönä kiinnittänyt tähän huomiota, mitään suhdetta ei olisi varmaan edes syntynyt. Laastarisuhteessani oli ihan parasta se, että yhteydenpito oli täydellisessä balanssissa eli yhteydessä oltiin suunnilleen yhtä paljon kummankin aloitteesta.
No voitte tietekin arvata, että jokin asia Tekstihurmaajan kanssa mietityttää. Dynamiikka on mennyt suunnilleen niin, että mies on ollut online koko päivän ja minä olen joskus illankähmeessä loggaantunut sisään ja sitten moikannut miestä ikäänkuin huoneeseen sisäänastuessani, koska en sitä mailia käyttänyt muuhun kuin hänen kanssaan chattailuun. No nyt sitten, kun halusin, että ollaan ns. kavereita ja lisäsin hänet kaveriksi normimailin puolelle, onkin niin, että minäkin olen online lähes koko päivän, eikä kumpikaan enää selkeästi "astu huoneeseen". Nyt sitten olenkin jotenkin todella tarkkana sen suhteen, etten minä ole aina se keskustelun aloittaja. Tuosta pitkästä parisuhteestani jäi niin pahat kammot asiasta, enkä jaksa enää yhtään suhdetta, jossa en voi olla varma toisen aktiivisuudesta. Kuitenkin Tekstihurmaaja on varmaan jo tottunut siihen, että minä aina aloitan keskustelun.
Mutta nyt tässä tilanteessahan tästä voi kehitellä kunnon vatvomisen aiheen. Varsinkin nyt kun minun aloitteesta madallettiin odotuksia tämän yhteydenpidon suhteen ja päätettiin jatkaa tutustumista ilman "paineita". Eilen illalla oli sitten ensi kertaa ilta jolloin ei juteltu vaikka kumpikin oli online. En vaan halunnut olla se, joka aloittaa keskustelun. Ehkä tää on joku testi. Testaan, osaanko oikeasti suhtautua Tekstihurmaajaan kuin kaveriin. Tai ehkä testaan miehen "kiinnostusta". Joten, lapsellisesti, päätin nyt sitten että herra saa luvan aloittaa seuraavan keskustelun.
PS: Yhteydenpitoon liittyen. Juhuu! Just tuli soitto, että pääsen työhaastikseen unelmaduuniin maanantaina. Olin jo ehtinyt melkein luovuttaa kun ei viikkoon kuulunut.
PS: YLEX.ssä puhutaan ovuloivista naisista ja ovuloinnin vaikutuksesta naisen miesmakuun. Silloin vetoaa sellainen maskuliininen alfa-uros. Ja huhhei, kaivoinpa kalenterin esiin. Nii-in, viime sunnuntainen episodi sattui juuri näille päiville! Kiva olla tällä tavalla ruumiinsa orja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti