Tahdommeko toisiamme?

Kuuntelen taas Anna Puuta. Tällä kertaa puhuttelee biisi Uskomaton juttu.

Miltä tuntuu nyt?
Vaikea sanoa
puoliksi unta ja puoliksi satua
----
Mistä tuulee nyt?
Mahdoton sanoa
----
Uskomaton juttu, kertakaikkiaan.

Mitä aion nyt?
Ei mitään hajua
ehkä tää kaikki on eilistä huomenna
huulilla ensimmäinen suudelma.

Oloni on ehkä samalla tavalla hämmentynyt mutta mieleni on kirkkaampi kuin kuukausiin, ehkä vuosiin. Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon paremmin, oppinut tuntemaan rajani. Minulla on ehjä olo.

Miltä tuntuu nyt? Mistä tuulee nyt? Mitä aion nyt? Nämä on ehkä ne erityisesti rakkauselämään liittyvät kysymykset. Voi olla, että nyt ensimmäistä kertaa tunnen oloni tasapainoiseksi ja onnelliseksi tässä ja nyt, itseni kanssa, miehestä ja miehistä riippumatta - tai ehkäpä heistä huolimatta. Jos totta puhutaan, olen kokenut rakkaussuhteet aina jollain tapaa ahdistaviksi. Mitä se toinen ajattelee ja tuntee, tuleeko tästä mitään, pitäisikö minun toimia eri tavalla? Voi olla, että olen valmis päästämään irti noista kysymyksistä ainakin vähäsen. Muuten kokonaan, koska sitten loppuisi tämän blogin kirjoittaminen!

Me ollaan Tekstihurmaajan kanssa jonkinlaisessa taitekohdassa. Luulen, että kumpikin voi nyt paljon paremmin kuin joulukuun puolessa välissä, jolloin Tekstihurmaaja oli selkeästi onneton - erosta ei ollut pitkä aika, hän nukkui huonosti ja näki painajaisia. Minäkin olin vielä burn outin kourissa ja harrastin nettideittailua lähes pakonomaisesti. Se oli eräänlainen pakokeino, vähän niinkuin tämä bloginkin kirjoittaminen. Minä kaipasin stoppia tuohon sarjadeittailuun ja uutta energiaa ja Tekstihurmaaja pakoa pahasta olosta. Jostain luin, että rakastuminen syntyy muutoksen tarpeesta. Jokin siinä aiemmassa elämäntilanteessa ei tyydytä.

Entä nyt sitten? Minä voin paremmin ja niin voi varmasti Tekstihurmaajakin. Olemme auttaneet toisiamme voimaan paremmin. Siksi sellainen "urgency" ja rakkauden huuma ei ole enää tarpeen. Enää ei ole tarvetta paeta, kun olo on jo hyvä siinä omalla paikallaan. Vieläkö me tarvitsemme toisiamme? Tai nyt kun emme enää tarvitse, tahdommeko me toisiamme?