Ystävyydestä ja rakkaudesta

Tänään pohdin ystävyyden ja rakkauden/ihastumisen eroa. Googlettamalla löytyi tällainen pläjäys:

Friendship is a quiet walk in the park with the one you trust.
     Love is when you feel like you are the only two around.

 

Friendship is when they gaze into your eyes and you know they care.
     Love is when they gaze into your eyes and it warms your heart.

Friendship is being close even when you are far apart.
     Love is when you can still feel their hand on your heart
     when they are not near.

Friendship is hoping that they experience the very best.
     Love is when you bring them the very best.

Friendship occupies your mind.
     Love occupies your soul.

Friendship is knowing that you will always try to be there
     when in need.
     Love is when you will give up everything to be at their side.

Friendship is a warm smile in the winter.
     Love is a warming touch that sends a pulse through your heart.

Love is a beautiful smile to which nothing compares:
     A tender laugh, which opens your heart,
     A single touch that melts away your fears,
     A smell that reminds you of the tenderness of heaven,
     A voice that reminds you of the innocence of youth.

Friendship can survive without love.
     Love cannot live without friendship.

Rakkaus/himo/ihastuminen ilman ystävyyttä on minusta hataralla pohjalla. Siihen liittyy silloin tietynlaista pakonomaisuutta ja vaateliaisuutta. Siinä kytee mustasukkaisuuden ja pelon siemen. Tämä ajatuskulku oli minulle jotenkin todella avartava, sillä niin usein olen ihastunut ennen ystävystymistä. Nyt alan nähdä hienouden siinä, että ensin on ystävyys ja sitten ehkä jotain muuta. Koska sitten jäljelle jää joka tapauksessa ystävyys. Jos rakentaa pelkän rakkauden/himon/ihastumisen varaan, ei pohjalla ole mitään jos nuo tunteet katoavat.