Oh yeah! Welcome back social life.
Mä olen ryöväämässä takaisin mun eksän kaveripiiriä. Kansainvälistä, akateemista sakkia, joihin tutustuin eksän kautta, mutta joihin tuli ikäänkuin pakkoero pari vuotta sitten. Ja se oli ehkäpä se surullisin asia siinä erossa. Nyt tämän uuden harrastuksen kautta (joka oli myös eksän harrastus) olen palannut "piireihin" ja nyt sitten alan saada kutsuja erinäisiin juhliin. Aivan loistavaa, koska nuo on todella mukavia ihmisiä ja jotenkin nuo vähän menevämmät kaverit ovat joko rauhoittuneet tai lähteneet maailman ääriin.
Yksi kammotus on vain kohdattava. Eksäni alkoi seurustella puoli vuotta eromme jälkeen samaan kaveripiiriin kuuluvan ihmisen kanssa ja he ovat nyt kihloissa. Todella mukava ihminen, omakin tuttuni, mutta sitä "kohtaamista" ei ole vielä ollut. Olen tavannut eksää kyllä eron jälkeen mutta en tätä tuttavaa tässä "uudessa roolissa". Kohtaaminen olisi ehkä jotenkin helpompi jos itse seurustelisi. Nyt se on sellainen, "Ai kappas, viimeksi kun nähtiin mä seurustelin tuon sun kihlattus kanssa. No mitäs teille kuuluu?" -kohtaaminen. Argh! Kohtaaminen ois kuitenkin parempi saada pois alta, koska muuten tulee sellainen välttelykierre. Eivät kehtaa tulla samoihin bileisiin, kun näkevät, että minä olen tulossa (mä olen kuitenkin sen verran rämäpää, etten jättäisi menemättä vaikka olisivat hekin menossa). Sitten se vasta kunnon kaveripiirin kaappaus olisikin! Eikä mulla oo kuitenkaan mitään kaunoja (kai). Paitsi ehkä tietenkin se, että me junnattiin kuusi vuotta paikallaan suhteessa, eikä mies saa sanottua juuta tai jaata tulevaisuudensuunnitelmista ja sitten seuraavan kanssa mennään kihloihin puolessa vuodessa. Eli tää klassikko :)
Vinkkejä? Oletteko olleet koskaan samassa tilanteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti