Onpa ollut hyvä viikko. Tällä viikolla on moni mietityttänyt asia loksahtanut kohdalleen. Rahatilanteeseen tuli helpotusta. Sain kutsun hyvin potentiaaliseen työhaastatteluun. Olen löytänyt itselleni sopivan työskentelyrytmin ja unirytmikin on vakiintunut. Olen oppinut erottamaan työajan ja vapaa-ajan. Syön hyvin ja liikun tarpeeksi. Olen ollut erittäin sosiaalinen, pitänyt yhteyttä ystäviiin ja menin toisen kerran uuden harrastuksen pariin eli sitä voi alkaa kutsua harrastukseksi. Onnen ainekset alkaa olla kasassa :)
Niin, ja olen löytänyt jonkinlaisen kompromissin suhtautumisessani Tekstihurmaajaan. Itseasiassa hyvin paljon on auttanut se, että muut elämän osa-alueet alkaa olla balansissa. On tehnyt hyvää pitää muutama päivä taukoa yhteydenpidosta ja keskittyä ihan muihin asioihin. Pidän miehestä edelleen, mutta hänellä ei voi olla niin suuri rooli elämässäni kuin on ollut viimeiset 1½ kuukautta. Haluan olla yhteydessä mutta harvemmin ja koska tuo yhteydenottamisen balanssi vatvotuttaa minua, niin pidän sitten vain kiinni yksinkertaisesta säännöstä: voin olla keskustelunaloittaja joka toinen kerta. Itse asiassa, nyt kun mietin, Tekstihurmaaja on viimeisen viikon aikana aloittanut keskustelun kolme kertaa ja hän aloitti sen edellisen kerran. Eli hänen näkökulmastaan olen ollut varmaan hyvinkin passiivinen :) En oikein tiedä, miksi tästä asiasta jotenkin hermostuin. Varmaan siksi kun joinakin kertoina kun olen ottanut yhteyttä, mies on ollut puuhailemassa jotain muuta yhtäaikaa, eikä ole ehtinyt kunnolla juttelemaan. On tullut sitten sellainen olo, että hänen pitäisi olla keskustelualoittaja kun on kerran niin "kiireinen". Mutta itseasiassa viimeksi, kun hän aloitti juttelemisen, en ehtinyt itse jutella kun olin skypessä kaverin kanssa yhtäaikaa. No mutta, nyt minun tekee taas mieli jutella hänen kanssaan, joten en tee asiasta sen isompaa numeroa ja aloitan itse keskustelun. Sitten keskustellaan seuraavan kerran kun hän haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti