Juuri nyt mä en kestä itseäni!!! Tää on turhautumapäivä, ärsytyspäivä, kriisipäivä ja päivä absurdeimmasta päästä! Tuttuja kiellän lukemasta ja vierailta pyydän anteeksi. Mutta tätähän varten tämä blogi on - tänne mä Tilitän! Perhanan perhanan perhana. Mikä mua nyt oikein pohjimmiltaan pännii ja vaivaa? Mä en oo ikinä kutsunut jotakuta kotiini ainoana ajatuksena, että nyt, tyydytä mut. Mies tekee työtä käskettyä, mutta ei, olen entistä turhautuneempi. Ei, en ajattele Nuorta Kollia, en kadu tuota kohtaamistamme.
Mua ärsyttää Tekstihurmaaja. Mua ärsyttää, että joku pyytää mua olemaan kärsivällinen, se että joku haluaa edetä hitaasti. että joku uhmaa mun lyhytjännitteistä kaikki-mulle-heti-maailmankuvaani. Nuori Kolli ei ärsytä, koska hän antoi mulle juuri sen mitä halusin jopa nopeammin kuin halusin. Tekstihurmaaja on kuin opettaja tai vanhempi jota tekisi mieli potkia, auktoriteetti jonka säännöt ärsyttää.
Voi perhanan perhanan perhana. Tiedättekö, tää kuvio Tekstihurmaajan kanssa ahdistaa - se ei sovi mun luonteelle, se haastaa mut. Ja sittenkin, onko se juuri sitä mitä tarvitsen? Tarvitsenko jonkun, joka pakottaa minut hidastamaan? Hukkaanko aikaani vai onko tämä tämän arvoista? Mä en tiedä, mä olen ihan sekaisin.
Kävin eilen katsomassa elokuvan Shame, joka kertoo miehestä, jolla on seksiaddiktio. Hän ei kykene solmimaan merkityksellisiä ihmissuhteita vaan suhtautuu seksiin täysin välineellisesti. Lähemmäs nelikymppisen miehen pisin suhde on ollut 4 kuukautta. Siinä vasta lyhytjännitteisyyttä. Elokuvan aikana mies hajoaa täysin henkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti