Enpä ole odottanut ehkä yksiäkään nettitreffejä yhtä paljon kuin näitä. Hyvänäköistä miestä on toki mukava kuolata livenäkin, mutta kyllä tämän miehen kohdalla on kyse eniten luonteesta, sen verran kuin olen siihen päässyt tutustumaan.
Komistus on sillai ihmeellisen neutraalilla tavalla kiva. Se ei ylistä tai lepertele (kuten Herra Äitikompleksi tai Kirjoittaja), se ei pelaile ja mollaa (kuten Nuori Kolli), se ei yritä olla hauska (kuten Menninkäinen). Jos siis miehellä on jotain epävarmuuksia, niin se vaikuttaisi olevan ilahduttavan sinut niiden kanssa, eikä ne pulpahtele pintaan jonain ihme äärikäyttäytymisenä. Tasapainoisen oloinen kaveri. Kun keksin sille koodinimeä, niin Komistuksen sijaan ajattelin kutsua sitä Ajattelijaksi, vaikuttaa siltä, että se oikeasti funtsii juttuja.
Sillä on samanlainen leffamaku (tää on mulle tärkeää), ei oo hirveästi matkustellut mutta nimenomaan haluaisi matkustaa. Luulen, että huumorinkin kanssa olemme samalla planeetalla, on the dark side. Miehen kommunikointitavasta tulee itse asiassa mieleen eksäni, jossa ihastuin nimenomaan sellaiseen hötkyilemättömyyteen. Mutta tää mies on paremman näköinen, sillä on parempi leffamaku ja huumorikin ehkä lähempänä mun huumoria.
Me kirjoiteltiin aika pitkään, viikko ja joka päivä kumpikin lähetti ainakin pari viestiä, joten on sellainen olo, että toista jo vähän tunteekin. Treffit tulee kyllä ihan hyvään väliin, koska siihen kirjoitteluun alkaa kyllä kyllästyä nopeasti, olipa toinen kuinka kiva vaan.
Noniin, rauhoitutaanpas nyt kuitenkin.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Muistikuvia
Johan nyt, kyynistymään alkanut sydämeni alkaa näyttää elonmerkkejä. Eli mulle on pikkuhiljaa alkanut muistumaan mieleen mitä kaipaan parisuhteesta. Kumppanuuden tunnetta. Sitä, että voi jakaa ajatuksensa ja arkensa jonkun erityisen ihmisen kanssa. Läheisyyttä ja hellyyttä. No huhhuh.
Asenne kohdallaan
Alkaa tuntua siltä, että mun asenne tätä nettideittailua kohtaan alkaa olla melkein kohdillaan. Se on neutraalin positiivinen ja realistinen. Jaksan aina innostua uusista tyypeistä, mutta mitään sydäntäkuristavia tunteita ei oikein synny. Eli en kiinny liian nopeasti. Jei. Kiva mennä Komistuksen kanssa treffeille torstaina, mutta ei mua ahista se ajatus, että se jäis sitten siihen. Tällä asenteella tätä touhua jaksaa ehkä jatkaa vähän pidempäänkin.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Ulkonäkökriiseilyä
Tää on nyt jotenkin todella hämmentävää. Mä todellakin kriiseilen nyt mun ulkonäöstä, lähinnä painosta. Jännittävää, miten ajatus jonkun erittäin timmikuntoisen ihmisen tapaamisesta saa aikaan tällaisia fiilareita. Hmph! Mutta näköjään tällaisellekin kriiseilylle on tarvetta. Oon jotenkin tässä deittailuissa alkanu arvostamaan kaikkia mahdollisia tunneskaaloja, joita tulee käytyä läpi. Musta on jopa hienoa, että eri tyypit nostaa mussa esiin erilaisia epävarmuuksia. Sillä tavalla ne tulee käytyä läpi ja niistä pääsee ylitse.
Nuori Kolli herätteli mussa tosi vahvoja epävarmuuden tunteita ja sitten tulikin kelailtua isäsuhteita sun muita, johon liittyviä ikäviä tunteita olin haudannut. Käsitin Nuoren Kollin kautta oma kontrolloinnin ja toiseen ihmiseen vaikuttamisen tarpeeni, mikä auttoi päästämään niistä irti. Mitään ulkonäköön liittyvää kriiseilyä Nuori Kolli ei mussa herättänyt. Kai siksi, että hän oli aivan tavallisen näköinen ja ehkä myös siksi, että päädyimme harrastamaan seksiä. Ja tuo on sellainen osa-alue, jossa en ole koskaan kokenut minkäänlaista epävarmuutta ja josta olen aina saanut kehuja. Ja seksin harrastamisen jälkeen se ulkonäkö ei oo enää se juttu vaan ihotuntuma.
Mutta ulkonäkö sen sijaan, lähinnä kokoon liittyen, kasvoihini olen tyytyväinen. Olen aina ollut "iso", en mitenkään valtava, mutta aina kuitenkin ylipainoinen. Nykyään urheilun ja tyylitajun parantumisen myötä minulle on muodostunut melkoisen positiivinen ruumiinkuva. Jopa niinkin positiivinen, että se on vienyt motivaation laihduttamisesta. Leveät hartiat ja lihaksikkuus hämää osittain, mutta voisin siis kaikkien mittareiden mukaan laihduttaa 20 kg. Viimeiset kolme vuotta olenkin yrittänyt laihduttaa...huonolla menestyksellä :)
Eksääni kiloni eivät haitanneet, laastarityyppi jotain aiheesta kuittaili, mutta suitsutti muita avuja niin, ettei sen huonompaa makua jäänyt. Ylä-asteikäisenä tietenkin saanut jonkin verran myös kuittailua, niin että jonkinlainen negatiivinen muistijälki on aiheeseen liittyen jäänyt. Ja sitten on tietenkin Herra Äitikompleksin -tapaiset tyypit, jotka käy aivan kuumana tällaiseen kroppaan (lue: isot rinnat). Se palvonta olikin parasta siinä tyypissä :)
Mua nyt näköjään extrajännittää nää treffit oman ulkonäköni suhteen. Tähän on musta neljä syytä:
1.) Komistus on todellakin komistus, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Sillä on niin monta kuvaa profiilissaan, että selkeesti itsekin asian tiedostaa :) Ja komistuksella ei varmasti ole puutetta ulkonäöllisesti priimoista naisista.
2.) Komistuksella ei ole harmainta aavistusta, millainen kroppa mulla on. Profiilissa on kasvokuva, eikä lainkaan painoa tai ruumiintyypin kuvailua. Mutta fiksu mies toki arvaa, että painoa tai ruumiintyyppiä ei mainita syystä.
3.) En tiedä lainkaan, millainen naismaku Komistuksella on. Ei oo laittanut mitään painorajoja profiiliin, mutta ihanneruumiintyypit menee vaan urheilulliseen asti. Oli sillä myös "-" vaihtoehtona. Ehkä mä oon sit se? :)
4.) Oon aidosti kiinnostunut tyypistä.
Noh, mitä tässä sitten voi tehdä? Treffit on torstaina.
A.) Voin perua treffit ja itkeä itseni uneen.
B.) Voin yrittää kehittää torstaihin mennessä yhtä mahtavan itsetunnon kuin isokokoisella miesmagneettikaverillani.
C.) Varoittaa miestä, et tuut sitten tapaamaan tällaisen norsun.
D.) Luottaa siihen, että viehätysvoimani ei perustu vain BMI:hini. Treffeillä tutustutaan toiseen ihmiseen, ei kaiveta mittanauhoja esille.
E.) Ajatella, että jos ulkonäköni saa miehen kiinnostuksen katoamaan, niin se ei sit vaan ollut "meant to be".
F.) Ymmärtää, että vaikka miestä ei treffien jälkeen kiinnostaisikaan, niin se ei välttämättä johdu nimenomaan ulkonäöstäni.
G.) Keskittyä pohtimaan, onko mies sellainen, josta olen itse kiinnostunut. Haluaisinko miehen, jolle liikakilot olisivat liikaa?
Joopa joo, vaihtoehdot D:stä G:hen voisivat toimia. :)
Nuori Kolli herätteli mussa tosi vahvoja epävarmuuden tunteita ja sitten tulikin kelailtua isäsuhteita sun muita, johon liittyviä ikäviä tunteita olin haudannut. Käsitin Nuoren Kollin kautta oma kontrolloinnin ja toiseen ihmiseen vaikuttamisen tarpeeni, mikä auttoi päästämään niistä irti. Mitään ulkonäköön liittyvää kriiseilyä Nuori Kolli ei mussa herättänyt. Kai siksi, että hän oli aivan tavallisen näköinen ja ehkä myös siksi, että päädyimme harrastamaan seksiä. Ja tuo on sellainen osa-alue, jossa en ole koskaan kokenut minkäänlaista epävarmuutta ja josta olen aina saanut kehuja. Ja seksin harrastamisen jälkeen se ulkonäkö ei oo enää se juttu vaan ihotuntuma.
Mutta ulkonäkö sen sijaan, lähinnä kokoon liittyen, kasvoihini olen tyytyväinen. Olen aina ollut "iso", en mitenkään valtava, mutta aina kuitenkin ylipainoinen. Nykyään urheilun ja tyylitajun parantumisen myötä minulle on muodostunut melkoisen positiivinen ruumiinkuva. Jopa niinkin positiivinen, että se on vienyt motivaation laihduttamisesta. Leveät hartiat ja lihaksikkuus hämää osittain, mutta voisin siis kaikkien mittareiden mukaan laihduttaa 20 kg. Viimeiset kolme vuotta olenkin yrittänyt laihduttaa...huonolla menestyksellä :)
Eksääni kiloni eivät haitanneet, laastarityyppi jotain aiheesta kuittaili, mutta suitsutti muita avuja niin, ettei sen huonompaa makua jäänyt. Ylä-asteikäisenä tietenkin saanut jonkin verran myös kuittailua, niin että jonkinlainen negatiivinen muistijälki on aiheeseen liittyen jäänyt. Ja sitten on tietenkin Herra Äitikompleksin -tapaiset tyypit, jotka käy aivan kuumana tällaiseen kroppaan (lue: isot rinnat). Se palvonta olikin parasta siinä tyypissä :)
Mua nyt näköjään extrajännittää nää treffit oman ulkonäköni suhteen. Tähän on musta neljä syytä:
1.) Komistus on todellakin komistus, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Sillä on niin monta kuvaa profiilissaan, että selkeesti itsekin asian tiedostaa :) Ja komistuksella ei varmasti ole puutetta ulkonäöllisesti priimoista naisista.
2.) Komistuksella ei ole harmainta aavistusta, millainen kroppa mulla on. Profiilissa on kasvokuva, eikä lainkaan painoa tai ruumiintyypin kuvailua. Mutta fiksu mies toki arvaa, että painoa tai ruumiintyyppiä ei mainita syystä.
3.) En tiedä lainkaan, millainen naismaku Komistuksella on. Ei oo laittanut mitään painorajoja profiiliin, mutta ihanneruumiintyypit menee vaan urheilulliseen asti. Oli sillä myös "-" vaihtoehtona. Ehkä mä oon sit se? :)
4.) Oon aidosti kiinnostunut tyypistä.
Noh, mitä tässä sitten voi tehdä? Treffit on torstaina.
A.) Voin perua treffit ja itkeä itseni uneen.
B.) Voin yrittää kehittää torstaihin mennessä yhtä mahtavan itsetunnon kuin isokokoisella miesmagneettikaverillani.
C.) Varoittaa miestä, et tuut sitten tapaamaan tällaisen norsun.
D.) Luottaa siihen, että viehätysvoimani ei perustu vain BMI:hini. Treffeillä tutustutaan toiseen ihmiseen, ei kaiveta mittanauhoja esille.
E.) Ajatella, että jos ulkonäköni saa miehen kiinnostuksen katoamaan, niin se ei sit vaan ollut "meant to be".
F.) Ymmärtää, että vaikka miestä ei treffien jälkeen kiinnostaisikaan, niin se ei välttämättä johdu nimenomaan ulkonäöstäni.
G.) Keskittyä pohtimaan, onko mies sellainen, josta olen itse kiinnostunut. Haluaisinko miehen, jolle liikakilot olisivat liikaa?
Joopa joo, vaihtoehdot D:stä G:hen voisivat toimia. :)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Treffipyyntö Komistukselta :)
Mitäs sitten saikin pikaisen vastauksen. Komistus pyysi treffeille - kääks, kääks, kääks! En kestä.
Äh, nyt mä sitten kehittelen jotain ulkonäkökriisin poikasta itselleni. Huvittavaa oikeastaan. :) Mähän en nyt mitään tälle ulkonäölleni voi, jos ens viikolla mennään treffeille. Eikä tässä mun ulkonäössä mitään dramaattista vikaa ole, enkä oo tietääkseni sen takia pakkeja saanut. Mutta kuitenkin. Kuinkahan paljon tuollaiset komistukset kärsii siitä, että ne aiheuttaa naisissa alemmuuskompleksia.
Yks mun hyvistä kavereista on muuten mainio roolimalli kelle tahalle naiselle. Hän on iso nainen, siis oikeasti iso, ja omaa aivan loistavan persoonan. Kaikenlaiset komistukset kuolaa sen perään, eikä vaan jonkun panon takia, vaan moni haluaisi seurustella. Hyvä esimerkki siitä, että jos hyväksyt itse itsesi sellaisena kuin olet, niin se loistaa ja tekee sinusta erittäin viehättävän.
No mutta kääks kääks kuitenkin! Mutta onpa kivaa mennä treffeille taas, nyt onkin alkanut uusi putki.
Äh, nyt mä sitten kehittelen jotain ulkonäkökriisin poikasta itselleni. Huvittavaa oikeastaan. :) Mähän en nyt mitään tälle ulkonäölleni voi, jos ens viikolla mennään treffeille. Eikä tässä mun ulkonäössä mitään dramaattista vikaa ole, enkä oo tietääkseni sen takia pakkeja saanut. Mutta kuitenkin. Kuinkahan paljon tuollaiset komistukset kärsii siitä, että ne aiheuttaa naisissa alemmuuskompleksia.
Yks mun hyvistä kavereista on muuten mainio roolimalli kelle tahalle naiselle. Hän on iso nainen, siis oikeasti iso, ja omaa aivan loistavan persoonan. Kaikenlaiset komistukset kuolaa sen perään, eikä vaan jonkun panon takia, vaan moni haluaisi seurustella. Hyvä esimerkki siitä, että jos hyväksyt itse itsesi sellaisena kuin olet, niin se loistaa ja tekee sinusta erittäin viehättävän.
No mutta kääks kääks kuitenkin! Mutta onpa kivaa mennä treffeille taas, nyt onkin alkanut uusi putki.
Mielikuvat vs. todellisuus
Kun nyt mietin näitä deittailukokemuksiani, niin olen huomannut yhden asian. Miehestä saa todella hyvän kuvan jo ihan kirjoittelun perusteella. Jokaikisellä deittikerralla mies on vastannut minusta hyvinkin tarkasti sitä mielikuvaa, joka minulle on syntynyt hänestä tekstin perusteella.
Menninkäisen huumori ei oikein iskenyt kirjoitellessa, eikä sitten oikein livenäkään, mutta myös tavatessa kommunikointimme oli mutkatonta ja helppoa. Nuori Kolli oli livenä aivan samanlainen kuin viesteissään, suoraviivainen ja arrogantti with sex appeal. Herra Suominostalgia oli viesteissään tietyllä tapaa etäinen ja niin tavatessakin. Tapaus Isä oli kunnollinen ja hieman konservatiivinen niin livenä kuin viesteissä.
Olenkin siis tyytyväinen, että olen tässä syksyllä päätynyt dissaamaan useamman miehen jo ihan kirjoittelun perusteella. Herra Äitikompleksin, huh, onneksi. Kirjoittaja-miehen, joka oli aivan liian ripustautuvan oloinen. Oli myös pari tyyppiä, joista en ole kirjoittanutkaan sen enempää. Laitoin yhdelle miehelle sorry-viestin sen perusteella, että mies ei ollut vaan tarpeeksi fiksu ja toiselle sillä perusteella, että hän vaikutti olevan liian täynnä itseään, selitti itsestään ummet ja lammet, eikä kysynyt koskaan mitään.
Tästä syystä Kreikkalainen jumala... ähh, en mä voi häntä tuolla nimellä kutsua... Pretty Boy... hmm, ei sekään. Komistus. Se olkoon koodinimi. Niin, tästä syystä Komistus on minusta edelleen kovin kiinnostava. Jos on livenä yhtä hyvä kuuntelija ja kommentoija kuin netissä, niin hieno juttu. Mutta edelleen, miehessä on potentiaalia aiheuttamaan ulkonäöllistä alemmuuskompleksia, eikä tässä ole treffejäkään tiedossa ja mies myös kirjoittaa haluistaan lähteä kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Eli hold your horses woman. Ja tällainen orastavakin ihastuminen tuntuu jo vähän ahdistavalta.. etenkin kun ollaan kirjoiteltu niin tiivisti. Väistämättä herää kysymys, että mitäs sitten?
Menninkäisen huumori ei oikein iskenyt kirjoitellessa, eikä sitten oikein livenäkään, mutta myös tavatessa kommunikointimme oli mutkatonta ja helppoa. Nuori Kolli oli livenä aivan samanlainen kuin viesteissään, suoraviivainen ja arrogantti with sex appeal. Herra Suominostalgia oli viesteissään tietyllä tapaa etäinen ja niin tavatessakin. Tapaus Isä oli kunnollinen ja hieman konservatiivinen niin livenä kuin viesteissä.
Olenkin siis tyytyväinen, että olen tässä syksyllä päätynyt dissaamaan useamman miehen jo ihan kirjoittelun perusteella. Herra Äitikompleksin, huh, onneksi. Kirjoittaja-miehen, joka oli aivan liian ripustautuvan oloinen. Oli myös pari tyyppiä, joista en ole kirjoittanutkaan sen enempää. Laitoin yhdelle miehelle sorry-viestin sen perusteella, että mies ei ollut vaan tarpeeksi fiksu ja toiselle sillä perusteella, että hän vaikutti olevan liian täynnä itseään, selitti itsestään ummet ja lammet, eikä kysynyt koskaan mitään.
Tästä syystä Kreikkalainen jumala... ähh, en mä voi häntä tuolla nimellä kutsua... Pretty Boy... hmm, ei sekään. Komistus. Se olkoon koodinimi. Niin, tästä syystä Komistus on minusta edelleen kovin kiinnostava. Jos on livenä yhtä hyvä kuuntelija ja kommentoija kuin netissä, niin hieno juttu. Mutta edelleen, miehessä on potentiaalia aiheuttamaan ulkonäöllistä alemmuuskompleksia, eikä tässä ole treffejäkään tiedossa ja mies myös kirjoittaa haluistaan lähteä kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Eli hold your horses woman. Ja tällainen orastavakin ihastuminen tuntuu jo vähän ahdistavalta.. etenkin kun ollaan kirjoiteltu niin tiivisti. Väistämättä herää kysymys, että mitäs sitten?
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kreikkalainen jumala
No huhhuh, löysin profiilista lisää kuvia tästä miehestä, jonka kanssa kirjoittelen nyt. Tyyppi näyttää joltain kreikkalaiselta jumalalta, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Se hyvä puoli siinä on, että sillon miehellä ei todennäköisesti ole mitään pahempia ulkonäkökomplekseja. Mutta tässä voi sitten kehitellä itse sellaisia! Never date a man who is prettier than you, vai miten se menikään.
Mutta ei siinäkään mitään, pystyn kirjoittelemaan tämän ihmisen kanssa oman marginaalisen kiinnostuksen kohteeni yksityiskohdista. Hämmentävää. Eli mies on myös nörtti positiivisessa mielessä.
Sitten onkin mielenkiintoista jos se pyytää treffeille. Jotenkin sille ei vaan voi mitään, että jos ihminen on noin hyvännäköinen, niin sitä ajattelee melkein automaattisesti, että ois ihan mahdotonta kehitellä jotain suhdetta sen kanssa. Tai että tuon näköiset ihmiset deittailee tietynnäköisten ihmisten kanssa. Ei mulla suurempia ulkonäkökomplekseja oo itselläni, mutta en ole mikään siro kaunotar vaan pikemminkin sellainen roteva amatsooninainen. No mut se on aika pitkä, niin en ehkä tuntisi itseäni ihan jättiläiseksi.
Mutta ei siinäkään mitään, pystyn kirjoittelemaan tämän ihmisen kanssa oman marginaalisen kiinnostuksen kohteeni yksityiskohdista. Hämmentävää. Eli mies on myös nörtti positiivisessa mielessä.
Sitten onkin mielenkiintoista jos se pyytää treffeille. Jotenkin sille ei vaan voi mitään, että jos ihminen on noin hyvännäköinen, niin sitä ajattelee melkein automaattisesti, että ois ihan mahdotonta kehitellä jotain suhdetta sen kanssa. Tai että tuon näköiset ihmiset deittailee tietynnäköisten ihmisten kanssa. Ei mulla suurempia ulkonäkökomplekseja oo itselläni, mutta en ole mikään siro kaunotar vaan pikemminkin sellainen roteva amatsooninainen. No mut se on aika pitkä, niin en ehkä tuntisi itseäni ihan jättiläiseksi.
torstai 24. marraskuuta 2011
Sykähdyttävyyden resepti
Eilinen treffimies on jo ihan unohtunut mielestä, eli se siitä sitten. Jäinkin miettimään, mikä sitten tekee miehestä sykähdyttävän? Kirjoittelen nyt miehen kanssa, joka on minusta jollain tapaa todella kutkuttava tapaus ja voinkin käyttää kyseistä miestä esimerkkitapauksena.
Ok, myönnän, että miehen ulkonäöllä on vaikutusta asiaan, mutta on noiden komistusten kanssa ennenkin tullut kirjoiteltua ilman, että olisin miehestä sen kummemmin innostunut. Tällä miehellä on myös samanlainen leffamaku kuin minulla ja kiinnostuksen kohteet natsaa. Mutta ei sekään ole ratkaiseva asia.
Tämä mies vaikuttaa hyvältä kuuntelijalta. Hän kertoo itsestään, mutta ei turhan pitkiä lätinöitä ja tekee hyviä keskustelun aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Ei liikaa yrittämistä tai ylenmääräistä halua tehdä vaikutusta, ei romanttista hehkutusta tai egokukkoilua vaan aitoa kuuntelemisen taitoa. Sykähdyttävyyden resepti voi olla näinkin yksinkertainen :)
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
7. Treffit: Menninkäinen
:) Olipa mukavat treffit. Ei siis mitään suurta kolahdusta tai rakkautta-ensi-silmäyksellä-fiilistä, mutta ihan vaan mukavaa. Tällaset treffit on oikeastaan ihan parhaimmasta päästä, koska ne karmeat treffit on vaan karmeita ja ne treffit, joiden aikana ihastut, on tavallaan ahdistavia.
Miehestä tuli ulkonäöllisesti vähän menninkäinen mieleen ja vaikka hää oli Nuorta Kollia hieman kookkaampi (joka on tosi laiha), niin tunsin itseni jotenkin isoksi. Iso ego teki ilmeisesti Nuoresta Kollista isommanoloisen. Miehessä ei edelleenkään oo mitään ratkasevaa vikaa, mutta aika hyvin noi ennakkofiilikset piti kutinsa, eli meidän huumorintaju ei mee ihan yksiin.
Nyt on sellanen mukavan keveä happy-go-lucky-olo. Kirjottelen parin muunkin kivanoloisen kanssa, joiden kanssa olisi hauska käydä treffeillä ja varmaan lähtisin toisille treffeille tämänkin miehen kanssa, jos pyytää.
PS: Nuoresta Kollistakin kuuluu säännöllisin väliajoin. Se yrittää vihjata vissiin jotain seksisuhteen suuntaan. Hehee. Se on ilmeisesti päätynyt ajatuksenjuoksussaan samaan kuin minäkin. Eli ettei meistä vuosisadan rakkaustarinaa tulisi, mutta että "sillä" puolella kyllä synkkas. Mut oishan se ihan parasta harrastaa tuota puolta ihmisen kanssa, josta aidosti välittäisi.
Miehestä tuli ulkonäöllisesti vähän menninkäinen mieleen ja vaikka hää oli Nuorta Kollia hieman kookkaampi (joka on tosi laiha), niin tunsin itseni jotenkin isoksi. Iso ego teki ilmeisesti Nuoresta Kollista isommanoloisen. Miehessä ei edelleenkään oo mitään ratkasevaa vikaa, mutta aika hyvin noi ennakkofiilikset piti kutinsa, eli meidän huumorintaju ei mee ihan yksiin.
Nyt on sellanen mukavan keveä happy-go-lucky-olo. Kirjottelen parin muunkin kivanoloisen kanssa, joiden kanssa olisi hauska käydä treffeillä ja varmaan lähtisin toisille treffeille tämänkin miehen kanssa, jos pyytää.
PS: Nuoresta Kollistakin kuuluu säännöllisin väliajoin. Se yrittää vihjata vissiin jotain seksisuhteen suuntaan. Hehee. Se on ilmeisesti päätynyt ajatuksenjuoksussaan samaan kuin minäkin. Eli ettei meistä vuosisadan rakkaustarinaa tulisi, mutta että "sillä" puolella kyllä synkkas. Mut oishan se ihan parasta harrastaa tuota puolta ihmisen kanssa, josta aidosti välittäisi.
Treffejä odotellessa vol 2
Onpa hauskaa olla ihan aidosti innoissaan treffeistä :)
Ja tuo toinenkin mies joka viestittelee vaikuttaa symppikseltä, se on kovin hyvännäköinen ja huumorintajultaan ehkä vähän samanlaisempi.
Tää nettideittailuhan ois kivaa jos se ois aina tällaista :) Ei mälsiä miehiä ollenkaan ja kaks kerralla kiikarissa.
Ja tuo toinenkin mies joka viestittelee vaikuttaa symppikseltä, se on kovin hyvännäköinen ja huumorintajultaan ehkä vähän samanlaisempi.
Tää nettideittailuhan ois kivaa jos se ois aina tällaista :) Ei mälsiä miehiä ollenkaan ja kaks kerralla kiikarissa.
tiistai 22. marraskuuta 2011
Treffejä odotellessa
Huomenna sitten piiiitkästä aikaa kunnon treffeille uuden tyypin kanssa, edelliset olikin syyskuussa, noita Nuori Kolli -treffejä en laske. Eli 7. treffit sitten nettideittailun aloittamisen. Tämä huominen treffikumppani soitti tänään ja ollaan kyllä hämmentävän samantaustaisia ihmisiä ja käyty melko lailla samat elämänvaiheet läpi. Ja tän hepun kanssa ei oo nyt kyllä yhtään epäselvää, etteikö se oo etsimässä ihan oikeeta parisuhdetta. Enkä oo toistaseksi keksinyt siitä mitään vikaa. Aika pitkäänhän se välillä puhu ja en tiiä oliko huumorintajut ihan prikulleen synkassa - mut harvoinhan sitä ihan tuntemattoman kanssa juttelee heti kun kaverilleen. Ja kirjoittaessa se vaikutti jotenkin pikkasen epävarmalta, mutta ei sitten ollenkaan puhelimessa. Hmmm... mielenkiinnolla odotan treffejä,
Yks toinenkin potentiaalinen kyllä laitto viestiä tänään ja aiempi viestien hannailija, naapurissa asuja, laitto myös muutaman päivän tauon jälkeen viestin. Mut ehkä se on vaan hyvä, että viestittelee useamman kanssa ja ehkä treffaakin, niin ei tuu liikaa paineita yhen tyypin suhteen ja tapailu on sitten ihan oikeasti tapailua.
Yks toinenkin potentiaalinen kyllä laitto viestiä tänään ja aiempi viestien hannailija, naapurissa asuja, laitto myös muutaman päivän tauon jälkeen viestin. Mut ehkä se on vaan hyvä, että viestittelee useamman kanssa ja ehkä treffaakin, niin ei tuu liikaa paineita yhen tyypin suhteen ja tapailu on sitten ihan oikeasti tapailua.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Uutta puhtia
Olipa ihan mahdottoman kiva viikonloppu! Kokonaiset kolme päivää samanhenkisten ihmisten seurassa. Ja viikonlopun aikana tuli myös oikein kiva viesti erittäin samanhenkisen oloiselta mieheltä, joka ehti jo pyytää treffeillekin. Niistä sitten kohta raporttia :)
Mukavaa viikonalkua kaikille!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
They keep bouncing back!
Kävin urheilemassa, teki hyvää. Ja huomenna lähden yhdistetylle työ- ja hauskuusmatkalle Suomenlahden toiselle puolelle. Siellä pääsee tapaamaan kivoja virolaiskollegoita :)
Heh, ilmeisesti noissa miehissä, joita olen kohdellut hieman törkeämmin, eli tyrmännyt jossain vaiheessa, on jonkinlainen jojo-mekanismi. Pari viikkoa sitten Nuori Kolli. Ja tänään tuli viesti Herra Potentiaaliselta alias Herra Äitikompleksilta: "Kaikesta huolimatta kaipaan sinua". Kääks. En ajatellut lämmitellä, mutta käytin tilaisuuden hyväksi kysyäkseni, että onko se oikeasti sinkku. Kai se sitten on.
Pitäiskö sitä yrittää olla jotenkin kivempi näille miehille? Ainakin tuolle Kirjoittaja-miehelle yritän jotenkin nätisti sanoa, etten usko, että meillä oikein synkkais. Oon ajatellut niin, että jos miehen kanssa on vaihtanut useamman mailin, eikä ole ihan dorka tyyppi, niin en vain katoa, vaan laitan viestin. Aika usein ne ei vastaa mitään, mutta tässä männä viikolla yks vastas jotenkin tosi kivasti ja tyylikkäästi siihen "sori"-viestiin.
Äh, nyt siltä Kirjoittaja-mieheltä oli tullut toinen maili perään, kun pidin yhden päivän väliä mailin kirjoittamisessa. Ääks, se jotenkin oikein matelee: "Sitä vain, että kuulisin mielelläni sinusta vielä. Olet käsitykseni mukaan pitkälti sellainen ihminen, jonka kanssa voisin mielelläni viettää aikaa. Pyydän anteeksi tätä ahdistelua, ja lupaan, ettei se enää toistu. Olet kiva, pysy sellaisena. Hali, XXXX"
Nettimiesten Sydäntenmurskaaja! :) Kjeh, kjeh... mä olen paha ihminen. Mutta nää tyypit ei oo ees tavannut mua! Totaalikyllästymisen jälkeen alan taas löytää nettideittailun viihdearvon. Enkä mä ees mielestäni oo sortunut minkäänlaiseen pelailuun näiden miesten kanssa, ne ei vaan kiinnosta. Enkä mä itse sentään pelkän kirjoittelun perusteella noin paljon kiinny.
No onneks mä kirjottelen nyt yhden vähän coolimman miehen kanssa, joka selkeästi hannailee viestittely-tahdissaan. Eli turvallisen tavoittamattoman oloinen. Asuu kuitenkin ilmeisesti ihan mun naapurissa! Oikeastaan alan ymmärtää hyvin tuollaisen pienen alkuvarautuneisuuden päälle. Se, että toinen on heti viestittelemässä perään, kun tulee vähän väliä yhteydenpitoon, kertoo tietynlaisesta ripustuvaisuudesta, jota ei jaksais pitemmän päälle. Ja se, että mies joka on kerran tyrmätty, tulee matelemaan takaisin, ei sekään kerro ihan terveestä itsetunnosta.
Heh, ilmeisesti noissa miehissä, joita olen kohdellut hieman törkeämmin, eli tyrmännyt jossain vaiheessa, on jonkinlainen jojo-mekanismi. Pari viikkoa sitten Nuori Kolli. Ja tänään tuli viesti Herra Potentiaaliselta alias Herra Äitikompleksilta: "Kaikesta huolimatta kaipaan sinua". Kääks. En ajatellut lämmitellä, mutta käytin tilaisuuden hyväksi kysyäkseni, että onko se oikeasti sinkku. Kai se sitten on.
Pitäiskö sitä yrittää olla jotenkin kivempi näille miehille? Ainakin tuolle Kirjoittaja-miehelle yritän jotenkin nätisti sanoa, etten usko, että meillä oikein synkkais. Oon ajatellut niin, että jos miehen kanssa on vaihtanut useamman mailin, eikä ole ihan dorka tyyppi, niin en vain katoa, vaan laitan viestin. Aika usein ne ei vastaa mitään, mutta tässä männä viikolla yks vastas jotenkin tosi kivasti ja tyylikkäästi siihen "sori"-viestiin.
Äh, nyt siltä Kirjoittaja-mieheltä oli tullut toinen maili perään, kun pidin yhden päivän väliä mailin kirjoittamisessa. Ääks, se jotenkin oikein matelee: "Sitä vain, että kuulisin mielelläni sinusta vielä. Olet käsitykseni mukaan pitkälti sellainen ihminen, jonka kanssa voisin mielelläni viettää aikaa. Pyydän anteeksi tätä ahdistelua, ja lupaan, ettei se enää toistu. Olet kiva, pysy sellaisena. Hali, XXXX"
Nettimiesten Sydäntenmurskaaja! :) Kjeh, kjeh... mä olen paha ihminen. Mutta nää tyypit ei oo ees tavannut mua! Totaalikyllästymisen jälkeen alan taas löytää nettideittailun viihdearvon. Enkä mä ees mielestäni oo sortunut minkäänlaiseen pelailuun näiden miesten kanssa, ne ei vaan kiinnosta. Enkä mä itse sentään pelkän kirjoittelun perusteella noin paljon kiinny.
No onneks mä kirjottelen nyt yhden vähän coolimman miehen kanssa, joka selkeästi hannailee viestittely-tahdissaan. Eli turvallisen tavoittamattoman oloinen. Asuu kuitenkin ilmeisesti ihan mun naapurissa! Oikeastaan alan ymmärtää hyvin tuollaisen pienen alkuvarautuneisuuden päälle. Se, että toinen on heti viestittelemässä perään, kun tulee vähän väliä yhteydenpitoon, kertoo tietynlaisesta ripustuvaisuudesta, jota ei jaksais pitemmän päälle. Ja se, että mies joka on kerran tyrmätty, tulee matelemaan takaisin, ei sekään kerro ihan terveestä itsetunnosta.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Kyllä kyllästyttää
Sängyssä pyöriskelyä. Päässä ajatus siitä, että ei tässä deittailussa ole mitään järkeä. Muu elämä liian sekaisin, että minulla olisi tarpeeksi annettavaa parisuhteelle. Eri miehiin tutustuminen puuduttaa. Suorittamisen makua. En taida edes aktiivisesti kaivata miestä itselleni, jumittunut vain ajatukseen, että sellainen pitäisi olla. Eli toisin sanoen motivaatio hukassa tästä deittailusta. Kysymykseen miksi tuntuu olevan tyhjyyttään kumisevia vastauksia. Pitäisi varmaan viettää enemmän aikaa onnellisesti parisuhteessa olevien kaverien kanssa. En kaipaa edes fyysistä puolta. Vain ihmissuhteet hyvien ystävien ja perheen kanssa tuntuu merkityksellisiltä. Ajatus totaalitauosta houkuttaa, vaikka sellainen puolen vuoden nettideittailutauko. Kuis ois Daaliah?
maanantai 14. marraskuuta 2011
Pelimiehestä romantikkoon
Kirjoittaja on niin kiinnostunut minusta ja niin avoin rakkaudelle. Apua, apua. Kai nyt täytyy ihan itsehillinnän harjoituksena jatkaa kirjoittelua, eikä juosta heti karkuun. Mutta onhan se epäilyttävää jos joku on noin avoimesti heti alkuun kiinnostunut. Tuohan sellainen pieni hard-to-get-fiilis mieheen tiettyä glamouria, mutta vois sitä opetella tällastakin vastaanottamaan. Menee vaan vähän toiseen ääripäähän siinä romantikko-pelimies-akselilla. Pelimiehen kohdalla sitä on alkuun kiinnostunut, mutta sitten kiinnostus lopahtaa kun se todellinen henkilö nousee pintaan ja näiden romantikkojen kohdalla... ehkä se menee toisin päin? Jos sinnittely kannattaa?
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Uutta ja vanhaa
Treffit Nuoren Kollin kanssa meni vähän niinkuin uumoilinkin. Kun oma kiinnostus oli lopahtanut, niin meno oli varsin kaverillista. Aika vahvastihan noita signaaleja toiselle lähettää. Nuori Kolli voisikin olla ihan ok kaveri, mutta tämäkin tapaaminen vahvisti sen, ettei hän olisi minulle sopiva kumppani. Arvomaailmamme eroavat liikaa. Mies ei kunnioita naisia tarpeeksi. Tänäänkin hän päästi suustaan väitteen, että miehet on naisia fiksumpia. Nice.
Sain pitkän viestin Kirjoittaja-mieheltä, joka bongasi minut eilen deittipalstalta. Pisteet kotiin näistä asioista:
*osaa keskustella elokuvista
*teki minulle useita kysymyksiä
*kertoi avoimesti itsestään (ei liian! ei enää yhtään syvimpien fantasioidensa paljastajaa)
*arvomaailmaltaan varsin samanhenkinen
Sain pitkän viestin Kirjoittaja-mieheltä, joka bongasi minut eilen deittipalstalta. Pisteet kotiin näistä asioista:
*osaa keskustella elokuvista
*teki minulle useita kysymyksiä
*kertoi avoimesti itsestään (ei liian! ei enää yhtään syvimpien fantasioidensa paljastajaa)
*arvomaailmaltaan varsin samanhenkinen
lauantai 12. marraskuuta 2011
Muusaksi?
Nyt kun en enää usko Nuoren Kollin olevan se mulle sopiva heppu, eksyin jälleen deittipalstalle. Ihan vain vilkaistakseni parin viikon tauon jälkeen. :) Eikä mennyt kuin 10 minuuttia siitä, kun olin jälleen aktivoinut profiilini niin sain viestin potentiaalisen oloiselta mieheltä. Plenty of Fish ja niin edespäin. Joskus kyllä tuntuu, että tää mun nettideittailu on kuin suoraan jostain TV-sarjasta. Klikkaa mua -sarjan kuviot ei näistä mun kokemuksista juuri eroa :)
Ja on hassu miten näissä miehissä toteutuu draaman kaari. Yhden tyyppisen miehen jälkeen tarjolle tulee aivan uudenlainen ihminen. Kyseinen mies on minua 8 vuotta vanhempi, yhteishuoltajuudessa, kirjoittaa ammatikseen, mutta ei ilmeisestikään nälkätaiteilija. Kulttuurista ja matkailusta kiinnostunut. Ihan hyvältä kuulostaa. Olen huomannut, että minulle ei näköjään ne lapsetkaan ole ongelma nykyään. Niiden olemassaolo kertoo ainakin siitä, että miehen on pitänyt harjoitella vastuunottoa. Olisikin mukava, että mies olisi sellainen, että hänen arvomaailmaansa voisi aidosti ihailla ja kunnioittaa.
Mies etsii muusaa, heh. Tää on KYLLÄ epäilyttävää :)
perjantai 11. marraskuuta 2011
Silmienavaaja
Huh, riitelin pari tuntia sitten vuokranantajani kanssa. Periaatekysymyksestä. Meillä ei ole koskaan ollut erityisen hyvä kemia ja nyt jälleen yksinkertaisen asian hoitaminen muuttui äärimmäisen hankalaksi ja menetin hermoni. Riitelen harvoin kenenkään kanssa ja tässä tilanteessa tämä episodi oli varsinainen silmienavaaja. Miksi minä edes ajattelen suhteen mahdollisuutta Nuoren Kollin kanssa? Toisten ihmisten kanssa synkkaa ja toisten ei. Tälle ei voi mitään. Kannattaa kerätä ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka saavat olosi paremmaksi, ei sellaisia, jotka tekevät sinut epävarmaksi ja onnettomaksi. Kuukausi sitten Nuori Kolli sai minut menemään syville vesille ja nyt jälleen. Voin aivan hyvin valita, ettei tämä ihminen ole osa elämääni. Luotan itseeni siinä, että tunnistan ihmisen, joka on hyväksi minulle - eikä tämä ole vain aiheetonta panikointia.
Aion kuitenkin mennä sunnuntain treffeille ja ihan hyvillä mielin. Nuori Kolli on kuitenkin hauskaa seuraa, kunhan tietää, ettei tällä ihmisellä tule olemaan sen suurempaa roolia elämässäni.
Nyt tilaukseen sellainen kiva mies - luulen, että nyt tunnistan hänet jo paljon paremmin. Tulkoon elämääni sitten kun aika on oikea :)
Aion kuitenkin mennä sunnuntain treffeille ja ihan hyvillä mielin. Nuori Kolli on kuitenkin hauskaa seuraa, kunhan tietää, ettei tällä ihmisellä tule olemaan sen suurempaa roolia elämässäni.
Nyt tilaukseen sellainen kiva mies - luulen, että nyt tunnistan hänet jo paljon paremmin. Tulkoon elämääni sitten kun aika on oikea :)
Miestyyppejä, joita välttää.
Sunnuntain treffejä Nuoren Kollin kanssa odotellessa lueskelin enemmän aiheesta "emotionaalisesti kypsymättömät" miehet. Aihe on mielenkiintoinen ja tieto tarpeellista kenelle tahansa sinkkunaiselle, joka tiedostaa itsessään viehätyksen "ei-tylsiä" eli hieman arvaamattomia miehiä kohtaan. Olen siis jo melkoisella varmuudella diagnosoinut Nuoren Kollin tyypiksi, jonka kannattaisi kelailla joitakin tunne-elämän juttuja läpi ennen kumppanin etsimistä.
Tämä "10 types of emotionally stunted men to avoid" -artikkeli oli minusta informatiivinen. Vapaasti käännettynä otsikko on "10 eri tunnekääpiömiestyyppiä, joita kannattaa välttää". Nämä tyypit pätevät kyllä ihan yhtä hyvin naisiin.
Näihin miestyyppeihin olen mielestäni törmännyt:
ÄIDIN POIKA
Minun kohdallani Herra Potentiaalinen, joka piti minusta niin kovasti, koska muistutin fyysisesti niin paljon hänen äitiään. :) Miehen tärkein suhde on hänen suhde äitiinsä ja jos tässä suhteessa on jokin vinossa, se heijastuu miehen naisuhteisiin. Mies vertaa naisia aina äitiinsä ja naissuhteissaan hän käy läpi tätä suhdetta uudestaan ja uudestaan. Mies haluaa joko naisen joka on täsmälleen kuin hänen äitinsä tai täysin vastakkainen. Esimerkiksi jos äiti oli ylisuojeleva, mies haluaa hoivaavan naise tai jos äiti hylkäsi hänet, hän saattaa haluta ripustautuvan naisen. Ja samahan pätee naisiin kuten omalla kohdallani olen huomannut. ÄIDIN POJAN pitäisi ymmärtää, ettet ole hänen äitinsä ja ymmärtää oman äitisuhteensa dynamiikka - ennen kuin yrittää löytää naisen elämäänsä. Herra Potentiaaliselle pitää kyllä antaa pointsit siitä, että hän tiedosti äitisuhteensa kieroutuneisuuden. Ja itsessänikin olen tiedostanut sen, miten paljon isäsuhteeni on vaikuttanut miesuhteisiini.
EPÄVARMA NARSISTI
Nuori Kolli taitaisi mennä tähän kategoriaan, vaikka narsisti sanan viljelyä inhoankin. Tämänkaltainen mies on aluksi ylitsevuotavan itsevarma, mutta hänen kustannuksellaan ei voi leikkiä ollenkaan. Hän haluaa naisen, joka ei aiheuta hänelle harmia tai haasta häntä edes vitsinä. Jos nainen tekee näin, mies etsii naisen heikkoudet ja pudottaa naisen omalle tasolleen. EPÄVARMAN NARSISTIN pitäisi lakata leikkimästä jumalaa ja tajuta, että on ok olla haavoittuvainen ja tajuta ettei hän huijaa ketään käytöksellään. Nuori Kolli on korostetun itsevarma ja herkkä kritiikille, mutta ehkäpä hänkään ei ole ihan toivoton tapaus sillä luulen, että hän näkee minussa ihmisen, joka voi haastaa hänet ja hänen käytöksensä. Mutta plääh, en mä jaksa tollaseen projektiin ryhtyä. Meidän suhde olis yhtä tappelua, myrskyinen kuten asdfqwerty asian ilmaisi :)
SANKARI
Sankari etsii sekopäisiä naisia, jotka hän voi pelastaa ja näin välttyä käsittelemästä omia ongelmiaan. Kun nainen rauhoittuu, hänen omat tunne-elämän ongelmansa nousevat pintaan ja häen täytyy etsiä joku toinen, joka pelastaa. Etsii naista joka "tarvitsee" häntä ja johon verrattuna hän ei ole lainkaan hullu. Todellisuudessa SANKARI kaipaisi terapeuttia, joka voisi pitää peiliä hänen edessään ja saisi hänet huomaamaan omat ongelmansa. Luulenpa, että eksäni kuului tähän kategoriaan sillä hetkellä kun tapasimme. Olin itse silloin melko sekaisin ja normimies ei olisi ryhtynyt seurustelusuhteeseen silloin kanssani. Miehen eksä oli jonkin sortin itsemurhakandidaatti :) Itsekin leikin sankaria eksäni kanssa. Eksäni ei onneksi jäänyt tähän luuppiin kiinni ja on nyt hyvässä suhteessa.
ADDIKTI
Addikti etsii aina sitä erityistä fiilistä, johon addiktoitua. Jos se ei ole alkoholi, huumeet tai uhkapelaaminen, se voit olla sinä. Nainen, johon addikti ihastuu, on yleensä tavalla tai toisella saavuttamaton, naimisissa, toivoton ihastuminen tai eksä. Tunnistan tästä tyypistä miehen, jonka kanssa olin laastarisuhteessa. Olimme kaukosuhteessa, joten olin siinä mielessä saavuttamaton ja mies selkeästi sai hurjia kicksejä minusta ja hänestä tuli jollain tapaa riippuvainen minusta. ADDIKTIN pitäisi opetella elämään omillaan ja käsitellä oma taipumuksensa läheisriippuvaisuuteen.
Muut tyypit löytyvät täältä.
Artikkelin mukaan jo se on varoitusmerkki, jos miehen ensireaktio kritiikkiin on: "Sinä olet se, jolla on ongelmia. Tällainen minä olen, ota tai jätä!" Huh... juuri tähän tyyliin Nuori Kolli kommunikoi minulle kuukausi sitten.
Ei näistä mikään tyyppi toivoton ole mielestäni. Uskon, että jos näitä asioita tiedostaa, niin muuttuminen on mahdollista ja tasapainoisen suhteen löytäminen. Näin uskon myös omalla kohdallani :) Uskon, että olen nykyään enemmän sinut itseni kanssa ja myös, että minusta on tullut taitavampi tunnistamaan tunneälykäs mies ja valmiimpi sietämään tasapainoisuuteen liittyvä "tylsyys". Äh, ehkä mun pitäis vaihtaa mun sanavalintoja, korvataan sana tylsyys "vakaudella".
Oi, onpa kiva lähteä tällai avoimin mielin treffeille sunnuntaina! ;)
Tämä "10 types of emotionally stunted men to avoid" -artikkeli oli minusta informatiivinen. Vapaasti käännettynä otsikko on "10 eri tunnekääpiömiestyyppiä, joita kannattaa välttää". Nämä tyypit pätevät kyllä ihan yhtä hyvin naisiin.
Näihin miestyyppeihin olen mielestäni törmännyt:
ÄIDIN POIKA
Minun kohdallani Herra Potentiaalinen, joka piti minusta niin kovasti, koska muistutin fyysisesti niin paljon hänen äitiään. :) Miehen tärkein suhde on hänen suhde äitiinsä ja jos tässä suhteessa on jokin vinossa, se heijastuu miehen naisuhteisiin. Mies vertaa naisia aina äitiinsä ja naissuhteissaan hän käy läpi tätä suhdetta uudestaan ja uudestaan. Mies haluaa joko naisen joka on täsmälleen kuin hänen äitinsä tai täysin vastakkainen. Esimerkiksi jos äiti oli ylisuojeleva, mies haluaa hoivaavan naise tai jos äiti hylkäsi hänet, hän saattaa haluta ripustautuvan naisen. Ja samahan pätee naisiin kuten omalla kohdallani olen huomannut. ÄIDIN POJAN pitäisi ymmärtää, ettet ole hänen äitinsä ja ymmärtää oman äitisuhteensa dynamiikka - ennen kuin yrittää löytää naisen elämäänsä. Herra Potentiaaliselle pitää kyllä antaa pointsit siitä, että hän tiedosti äitisuhteensa kieroutuneisuuden. Ja itsessänikin olen tiedostanut sen, miten paljon isäsuhteeni on vaikuttanut miesuhteisiini.
EPÄVARMA NARSISTI
Nuori Kolli taitaisi mennä tähän kategoriaan, vaikka narsisti sanan viljelyä inhoankin. Tämänkaltainen mies on aluksi ylitsevuotavan itsevarma, mutta hänen kustannuksellaan ei voi leikkiä ollenkaan. Hän haluaa naisen, joka ei aiheuta hänelle harmia tai haasta häntä edes vitsinä. Jos nainen tekee näin, mies etsii naisen heikkoudet ja pudottaa naisen omalle tasolleen. EPÄVARMAN NARSISTIN pitäisi lakata leikkimästä jumalaa ja tajuta, että on ok olla haavoittuvainen ja tajuta ettei hän huijaa ketään käytöksellään. Nuori Kolli on korostetun itsevarma ja herkkä kritiikille, mutta ehkäpä hänkään ei ole ihan toivoton tapaus sillä luulen, että hän näkee minussa ihmisen, joka voi haastaa hänet ja hänen käytöksensä. Mutta plääh, en mä jaksa tollaseen projektiin ryhtyä. Meidän suhde olis yhtä tappelua, myrskyinen kuten asdfqwerty asian ilmaisi :)
SANKARI
Sankari etsii sekopäisiä naisia, jotka hän voi pelastaa ja näin välttyä käsittelemästä omia ongelmiaan. Kun nainen rauhoittuu, hänen omat tunne-elämän ongelmansa nousevat pintaan ja häen täytyy etsiä joku toinen, joka pelastaa. Etsii naista joka "tarvitsee" häntä ja johon verrattuna hän ei ole lainkaan hullu. Todellisuudessa SANKARI kaipaisi terapeuttia, joka voisi pitää peiliä hänen edessään ja saisi hänet huomaamaan omat ongelmansa. Luulenpa, että eksäni kuului tähän kategoriaan sillä hetkellä kun tapasimme. Olin itse silloin melko sekaisin ja normimies ei olisi ryhtynyt seurustelusuhteeseen silloin kanssani. Miehen eksä oli jonkin sortin itsemurhakandidaatti :) Itsekin leikin sankaria eksäni kanssa. Eksäni ei onneksi jäänyt tähän luuppiin kiinni ja on nyt hyvässä suhteessa.
ADDIKTI
Addikti etsii aina sitä erityistä fiilistä, johon addiktoitua. Jos se ei ole alkoholi, huumeet tai uhkapelaaminen, se voit olla sinä. Nainen, johon addikti ihastuu, on yleensä tavalla tai toisella saavuttamaton, naimisissa, toivoton ihastuminen tai eksä. Tunnistan tästä tyypistä miehen, jonka kanssa olin laastarisuhteessa. Olimme kaukosuhteessa, joten olin siinä mielessä saavuttamaton ja mies selkeästi sai hurjia kicksejä minusta ja hänestä tuli jollain tapaa riippuvainen minusta. ADDIKTIN pitäisi opetella elämään omillaan ja käsitellä oma taipumuksensa läheisriippuvaisuuteen.
Muut tyypit löytyvät täältä.
Artikkelin mukaan jo se on varoitusmerkki, jos miehen ensireaktio kritiikkiin on: "Sinä olet se, jolla on ongelmia. Tällainen minä olen, ota tai jätä!" Huh... juuri tähän tyyliin Nuori Kolli kommunikoi minulle kuukausi sitten.
Ei näistä mikään tyyppi toivoton ole mielestäni. Uskon, että jos näitä asioita tiedostaa, niin muuttuminen on mahdollista ja tasapainoisen suhteen löytäminen. Näin uskon myös omalla kohdallani :) Uskon, että olen nykyään enemmän sinut itseni kanssa ja myös, että minusta on tullut taitavampi tunnistamaan tunneälykäs mies ja valmiimpi sietämään tasapainoisuuteen liittyvä "tylsyys". Äh, ehkä mun pitäis vaihtaa mun sanavalintoja, korvataan sana tylsyys "vakaudella".
Oi, onpa kiva lähteä tällai avoimin mielin treffeille sunnuntaina! ;)
torstai 10. marraskuuta 2011
Rispektii
Tänään aamuna pohdiskelin sängyssä kunnioituksen käsitettä ja sen merkitystä ihmissuhteissa. Luulen, että yksi syy, miksi tunnemme Nuoren Kollin kanssa vetoa toisiimme ja jopa jonkinlaista sielunkumppanuutta, kietoutuu juuri kunniantunnon ympärille.
Mainitsinkin jo aiemmin, että kumpikin meistä on melkoisen suoraviivaisia ihmisiä, toisin sanoen olemme usein melko varmoja siitä, että tapa, jolla hoidamme asiat on paras mahdollinen. Hieman itsekeskeinen asenne siis. Meissä kummassakin on myös mielestäni eräänlaista epäkypsyyttä suhteessa siihen, miten kohtelemme toisia ihmisiä ja miten haluamme tulla itse kohdelluksi. Toisaalta vaadimme kunnioittavaa kohtelua, mutta saatamme itse samalla kohdella toisia jopa törkeästi.
Saatan olla itse joskus melkoinen suorasuu ja suoran toiminnan ihminen. Saatan käyttäytyä epäkunnioittavasti myös passiivisesti, en vastaa maileihin tai en hoida asioita, jotka olen luvannut hoitaa. Toisaalta, minulla on myös vähäiset odotukset toisten suhteen, en odota saavani vastauksia heti tai että ihmiset aina hoitaisivat lupaamansa asiat. Mutta suoraan epäkunnioittavaan käytökseen suhtaudun hyvinkin aggressiivisesti.
Kun Nuori Kolli otti yhteyttä uudestaan, hän pyysi anteeksi juuri yliherkkyyttään ja jyrkkyyttään. Eli reaktioitaan siihen, että koki kunniansa loukatuksi. Syitä tähän oli muutamia, lähinnä se, että kritisoin hänen tapaansa esittää asioita (ja varmaan se, että peruin toiset treffit ;).
Meidän treffien välinen kommunikaatio on musta jotenkin tosi jähmeää ja kumpikin on ihan yliherkässä tilassa. Voi johtua sellaisesta suht. lakonisesta tyylistä, jota viljellään ja jota elekieli ei ole pehmentämässä. Ja kumpikin tuntuu olevan jotenkin hypersensitiivisenä sen suhteen, millä tavalla toinen ottaa yhteyttä. Nuori Kolli laittoi eilen one-linerin meidän sunnuntain treffeihin liittyen, johon mä sitten vastasin yhtä lyhyellä one-linerilla ja siihen se yhteydenpito sitten jäikin. LOL. Tyyliin, moi, oot mun mielessä, mut en osaa oikein mitään kivaa sanoa, niin sanonpa vaan Töks. Aijaa, sä sanoit töks, no mäpä sanon töks takasin. Aikuista touhua. Viime lauantaina mä laitoin vastaavan töks-viestin Nuorelle Kollille ja viestintä oli vastaavaa tökstöks-tyyliä.
Kasvokkain meillä synkkaa jotenkin tosi hyvin. Silloin se toisen vittuilu on vaan hauskaa ja kun näkee, että toinen tykkää niin, se vittuilu tuntuu vaan välittämiseltä. Koska kyllä tässä mun mielestä ihan aitoa kiinnostusta ja välittämistä on ilmassa, mutta kommunikaatiossa on parantamisen varaa. Luottamusta pitäisi olla myös roimasti enemmän. Hmm... sitähän tässä pähkäilee, että onko ihan hullua edes yrittää lähteä rakentamaan suhdetta kahden näin samantyyppisen ihmisen välille. Ex-poikakaverini oli lähes päinvastainen ihminen, hän ei suuttunut mistään ja ei ikinä purkanut stressiään toisiin ihmisiin. Mutta sekin oli raivostuttavaa. Kun ei itse ole niin jalo, niin sitä tuntee itsensä melkoiseksi ääliöksi, jos välillä tulistuu ja toinen on aina kuin laupias samarilainen.
Mainitsinkin jo aiemmin, että kumpikin meistä on melkoisen suoraviivaisia ihmisiä, toisin sanoen olemme usein melko varmoja siitä, että tapa, jolla hoidamme asiat on paras mahdollinen. Hieman itsekeskeinen asenne siis. Meissä kummassakin on myös mielestäni eräänlaista epäkypsyyttä suhteessa siihen, miten kohtelemme toisia ihmisiä ja miten haluamme tulla itse kohdelluksi. Toisaalta vaadimme kunnioittavaa kohtelua, mutta saatamme itse samalla kohdella toisia jopa törkeästi.
Saatan olla itse joskus melkoinen suorasuu ja suoran toiminnan ihminen. Saatan käyttäytyä epäkunnioittavasti myös passiivisesti, en vastaa maileihin tai en hoida asioita, jotka olen luvannut hoitaa. Toisaalta, minulla on myös vähäiset odotukset toisten suhteen, en odota saavani vastauksia heti tai että ihmiset aina hoitaisivat lupaamansa asiat. Mutta suoraan epäkunnioittavaan käytökseen suhtaudun hyvinkin aggressiivisesti.
Kun Nuori Kolli otti yhteyttä uudestaan, hän pyysi anteeksi juuri yliherkkyyttään ja jyrkkyyttään. Eli reaktioitaan siihen, että koki kunniansa loukatuksi. Syitä tähän oli muutamia, lähinnä se, että kritisoin hänen tapaansa esittää asioita (ja varmaan se, että peruin toiset treffit ;).
Meidän treffien välinen kommunikaatio on musta jotenkin tosi jähmeää ja kumpikin on ihan yliherkässä tilassa. Voi johtua sellaisesta suht. lakonisesta tyylistä, jota viljellään ja jota elekieli ei ole pehmentämässä. Ja kumpikin tuntuu olevan jotenkin hypersensitiivisenä sen suhteen, millä tavalla toinen ottaa yhteyttä. Nuori Kolli laittoi eilen one-linerin meidän sunnuntain treffeihin liittyen, johon mä sitten vastasin yhtä lyhyellä one-linerilla ja siihen se yhteydenpito sitten jäikin. LOL. Tyyliin, moi, oot mun mielessä, mut en osaa oikein mitään kivaa sanoa, niin sanonpa vaan Töks. Aijaa, sä sanoit töks, no mäpä sanon töks takasin. Aikuista touhua. Viime lauantaina mä laitoin vastaavan töks-viestin Nuorelle Kollille ja viestintä oli vastaavaa tökstöks-tyyliä.
Kasvokkain meillä synkkaa jotenkin tosi hyvin. Silloin se toisen vittuilu on vaan hauskaa ja kun näkee, että toinen tykkää niin, se vittuilu tuntuu vaan välittämiseltä. Koska kyllä tässä mun mielestä ihan aitoa kiinnostusta ja välittämistä on ilmassa, mutta kommunikaatiossa on parantamisen varaa. Luottamusta pitäisi olla myös roimasti enemmän. Hmm... sitähän tässä pähkäilee, että onko ihan hullua edes yrittää lähteä rakentamaan suhdetta kahden näin samantyyppisen ihmisen välille. Ex-poikakaverini oli lähes päinvastainen ihminen, hän ei suuttunut mistään ja ei ikinä purkanut stressiään toisiin ihmisiin. Mutta sekin oli raivostuttavaa. Kun ei itse ole niin jalo, niin sitä tuntee itsensä melkoiseksi ääliöksi, jos välillä tulistuu ja toinen on aina kuin laupias samarilainen.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Peloista ja isäsuhteesta
Johan on mennyt tilitykseksi tämä bloginkirjoittaminen. Ne muutamat ystävät, joille olen antanut blogin linkin, voisivat jättää lukematta, niin heillä pysyisi edes jonkin verran tervejärkinen kuva minusta. Toisaalta ystäviähän he ovat . :) Tällaisen blogin kirjoittaminen on muutenkin hassua, koska käsittelen siinä vain ja ainoastaan näitä ihmissuhdejuttuja. Oikeasti elämässäni tapahtuu paljon muutakin.
No, mutta, olen miettinyt, miksi menen taas niin syvissä vesissä ollessani tekemisissä Nuoren Kollin kanssa. Tyyppi kutittelee selkeästi joitakin tukahdutettuja pelkoja ja tunteita minussa. Kuukausi sitten kun päädyimme riitoihin, päädyin kelailemaan juttuja isäsuhteestani lähtien. Yleinen käsityshän on, että tyttären suhde isään luo useimmiten mallin sille, millaista miessuhdetta nainen myöhemmin hakee. Jos suhde oli positiivinen, niin nainen osaa paremmin tunnistaa hyvän suhteen ja hyvän miehen, ja jos suhteessa on jotain vinoutumia, niin sellainen ei niin hyvä suhde ja epäterve suhteen dynamiikka saattaa tuntua "oikealta" ja "luonnolliselta" tuttuutensa vuoksi.
Minun isäni oli alkoholisti. Hän oli alkoholisti jo nuoruudessaan, mutta oli juomatta 17 vuotta siihen asti kun olin 11-vuotias. Siihen saakka hän oli mitä parhain isä, turvallinen ja kannustava. Kannustava hän oli myös alkoholisoitumisen jälkeen, mutta ei enää niin turvallinen. Hän alkoi siis juomaan juuri murrosikäni kynnyksellä ja päällimmäinen ajatus teinivuosiltani on "mitä voin tehdä, jotta isä lopettaa juomisen", ei se onko tuo poika kiva ja tykkääköhän se minusta.Minusta kasvoi aikuinen vastuunkantaja pikavauhdilla. Ei ollut tilaa kiukutella tai teiniangstailla, kun kotona oli kaksi sekaisin olevaa aikuista, isäni ja äitini.
Miten tämä sitten näkyy miessuhteissani? Keskeinen ajatus suhteissani tai suhteenpoikasissani on, mitä minä voin tehdä, että tämä onnistuu? Miten voin vaikuttaa siihen, että mies pitää minusta? En osaa vain olla ja minun on vaikea hyväksyä, että en voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin.
Olemalla aluksi hyvin päättäväinen ja ottamalla ohjat käsiinsä, Nuori Kolli on aiheuttanut minussa aluksi ihanan levollisuuden tunteen. Kerrankin minun ei tarvitse tehdä kaikkea työtä. Mutta kun mies on sitten ottanut vähän takapakkia, olen palannut suoraan teinivuosieni tunnetilaan: "mitä minä voin tehdä, jotta tuo mies tuottaisi taas minussa turvallisuuden tunnetta?". Uhh. Helvetti!
No, mutta, olen miettinyt, miksi menen taas niin syvissä vesissä ollessani tekemisissä Nuoren Kollin kanssa. Tyyppi kutittelee selkeästi joitakin tukahdutettuja pelkoja ja tunteita minussa. Kuukausi sitten kun päädyimme riitoihin, päädyin kelailemaan juttuja isäsuhteestani lähtien. Yleinen käsityshän on, että tyttären suhde isään luo useimmiten mallin sille, millaista miessuhdetta nainen myöhemmin hakee. Jos suhde oli positiivinen, niin nainen osaa paremmin tunnistaa hyvän suhteen ja hyvän miehen, ja jos suhteessa on jotain vinoutumia, niin sellainen ei niin hyvä suhde ja epäterve suhteen dynamiikka saattaa tuntua "oikealta" ja "luonnolliselta" tuttuutensa vuoksi.
Minun isäni oli alkoholisti. Hän oli alkoholisti jo nuoruudessaan, mutta oli juomatta 17 vuotta siihen asti kun olin 11-vuotias. Siihen saakka hän oli mitä parhain isä, turvallinen ja kannustava. Kannustava hän oli myös alkoholisoitumisen jälkeen, mutta ei enää niin turvallinen. Hän alkoi siis juomaan juuri murrosikäni kynnyksellä ja päällimmäinen ajatus teinivuosiltani on "mitä voin tehdä, jotta isä lopettaa juomisen", ei se onko tuo poika kiva ja tykkääköhän se minusta.Minusta kasvoi aikuinen vastuunkantaja pikavauhdilla. Ei ollut tilaa kiukutella tai teiniangstailla, kun kotona oli kaksi sekaisin olevaa aikuista, isäni ja äitini.
Miten tämä sitten näkyy miessuhteissani? Keskeinen ajatus suhteissani tai suhteenpoikasissani on, mitä minä voin tehdä, että tämä onnistuu? Miten voin vaikuttaa siihen, että mies pitää minusta? En osaa vain olla ja minun on vaikea hyväksyä, että en voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin.
Olemalla aluksi hyvin päättäväinen ja ottamalla ohjat käsiinsä, Nuori Kolli on aiheuttanut minussa aluksi ihanan levollisuuden tunteen. Kerrankin minun ei tarvitse tehdä kaikkea työtä. Mutta kun mies on sitten ottanut vähän takapakkia, olen palannut suoraan teinivuosieni tunnetilaan: "mitä minä voin tehdä, jotta tuo mies tuottaisi taas minussa turvallisuuden tunnetta?". Uhh. Helvetti!
Epäilykset
Kirjoittaminen selventää ajatuksia, joten kirjaanpa suurimmat epäilykseni Nuoren Kollin suhteen. Olen jo useampaan otteeseen määritellyt hänet emotionaalisesti kypsymättömäksi, niin no, Nuoreksi Kolliksi.
Mies on hurmaava, sellaisella cockylla tavalla. Mutta samalla hän on päästänyt suustaan melkoisia sammakoita, etenkin asioissa jotka liittyvät ihmissuhteisiin.
1. Hän sanoi viimeksi lyöneensä "luun kurkkuun" joltain tapailemaltaan tytöltä. En edes muista kontekstia, mutta ylipäätään tuollaisen ilmaisun käyttäminen on epäilyttävää.
2. Hän mainitsi myös jonkun kesäisen tytön jääneen "roikkumaan". Eli tyttö tykkäsi, mutta mies ei sitten ilmeisesti voinut suoraan sanoa, että ei kiinnosta vaan roikutti tyttöä.
3. Mies sanoi, että hänen lähipiirissään lähes kaikissa suhteissa mies päättää asioista. Hmm, millanenkohan lähipiiri hänellä onkaan ja millaisen mallin saanut kotoa?
4. Kun kuukausi sitten varovaisesti kyselin miehen kiinnostuksesta (asetin itseni haavoituvaiseksi), miehen ensikommentti oli, että no ei kihelmöinyt ihan päästä varpaisiin. Öö, ei sitä tarvitsekaan heti kihelmöidä, mutta pitääkö se sanoa ääneen?
Hmmmm.....mmmmmm....... mennään nyt niille treffeille sunnuntaina. Olisipa hauska jos kykenisi puhtaaseen seksisuhteeseen. Tästä miehestä saisi loistavan satunnaisen sänkyseuralaisen, mutta tokkopa hänestä on kahden aikuisen ihmisen väliseen parisuhteeseen - ainakaan muutamaan vuoteen.
Mies on hurmaava, sellaisella cockylla tavalla. Mutta samalla hän on päästänyt suustaan melkoisia sammakoita, etenkin asioissa jotka liittyvät ihmissuhteisiin.
1. Hän sanoi viimeksi lyöneensä "luun kurkkuun" joltain tapailemaltaan tytöltä. En edes muista kontekstia, mutta ylipäätään tuollaisen ilmaisun käyttäminen on epäilyttävää.
2. Hän mainitsi myös jonkun kesäisen tytön jääneen "roikkumaan". Eli tyttö tykkäsi, mutta mies ei sitten ilmeisesti voinut suoraan sanoa, että ei kiinnosta vaan roikutti tyttöä.
3. Mies sanoi, että hänen lähipiirissään lähes kaikissa suhteissa mies päättää asioista. Hmm, millanenkohan lähipiiri hänellä onkaan ja millaisen mallin saanut kotoa?
4. Kun kuukausi sitten varovaisesti kyselin miehen kiinnostuksesta (asetin itseni haavoituvaiseksi), miehen ensikommentti oli, että no ei kihelmöinyt ihan päästä varpaisiin. Öö, ei sitä tarvitsekaan heti kihelmöidä, mutta pitääkö se sanoa ääneen?
Hmmmm.....mmmmmm....... mennään nyt niille treffeille sunnuntaina. Olisipa hauska jos kykenisi puhtaaseen seksisuhteeseen. Tästä miehestä saisi loistavan satunnaisen sänkyseuralaisen, mutta tokkopa hänestä on kahden aikuisen ihmisen väliseen parisuhteeseen - ainakaan muutamaan vuoteen.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Pelimies + romantikko = unelmamies
Johan tänään pukkaa blogitekstiä. Ilmiselvää työntekemisen välttelyä. Eksyin tällaiseen sinkkuilua käsittelevään blogiin, jossa varsin liikkiksen oloinen mies on pohdiskellut elämäänsä ja suhteitaan useamman vuoden ajan. Sellainen ei yhtään pelimiesmäinen mies, joka pähkäilee suunnilleen samoja asioita kuin minäkin. Tuollaista blogia lukiessa tuli mieleen, että minkäslaisista miehistä minä oikein viehätynkään. Sellaiset vähän pelimiesmäisemmät, itsevarmat tyypit ovat vedonneet viime aikoina, mutta en menis sanomaan, että olisin jotenkin urautunut tämän tyyppisiin miehiin. Ehkä tuollainen miestyyppi on vaan vedonnut, kun on nettideittailun myötä törmännyt jotenkin supertylsiin miehiin myös. Eksäni, jonka kanssa olin kuusi vuotta, ei ollut yhtään pelimiesmäinen ja jälkeenpäin olen onnitellut itseäni siitä, miten hyvä maku niinkin kokemattomalla mimmillä oli. Eikä se minun laastarisuhteenikaan ollut mitenkään erityisen pelimiesmäisen miehen kanssa. Tai ehkäpä mies olikin pelimiesmäinen, mutta ei varsinaisesti käyttäytynyt niin minun kanssa. Oli aika lääpällään. Kesälläkin ihastuin yhteen "reaalielämän" tyyppiin, joka ei sopinut stereotyyppiin.
Nuori Kolli on musta ainakin jonkin verran pelimiesmäinen, vaikka asdfqwerty hieman erilaista näkökulmaa ehdottikin. Kummallakin kerralla se on ollut tunteistaan ja ajatuksistaan hyvin avoin aluksi, treffeillä tarjonnut ja "ottanut ohjat" käsiin jotenkin korostetun miehekkäästi, ottanut fyysistä kontaktia ja vähän kehunutkin (seuran laatua lähinnä). Ja sitten tosi hyvin menneiden treffien jälkeen hannaillut edellisten treffien positiivista kommentointia - tai kommentoinut kyllä niitä positiivisesti sitten kun olen itse antanut positiivista palautetta, ja siinä samassa yhteydessä sanonut, että haluaa jatkaa tapailua. Mutta kuitenkin hannaillut myönteisen palautteen kanssa just sen verran, että saa naisen hämmentymään ja pikkasen epävarmaksi. Jos ne treffit ois jotenkin kemian kannalta neutraalimmat, niin sitä positiivista palautetta ei niin kaipaisikaan.
Tällaista pähkäillessä sitä miettii, että oispa kiva sellanen mies, jossa yhdistys nuo kaksi puolta. Toisaalta, että se ois itsevarma ja ottais ohjat käsiinsä (mikä on seksuaalisesti todella sytyttävää), mutta samalla ei jättäis naista ärsyttävän epävarmuuden valtaan treffien jälkeen ja ei pelkäis näyttää, että edelleen kiinnostaa (mikä taas vetoaa naisen romanttiseen puoleen). Antais tietää, että oli kivat treffit ja pitäs yhteyttä sen verran usein, ettei tarvitsis jäädä ihmettelemään. Sellanen ois huippu mies :) Sitä odotellessa.
Nuori Kolli on musta ainakin jonkin verran pelimiesmäinen, vaikka asdfqwerty hieman erilaista näkökulmaa ehdottikin. Kummallakin kerralla se on ollut tunteistaan ja ajatuksistaan hyvin avoin aluksi, treffeillä tarjonnut ja "ottanut ohjat" käsiin jotenkin korostetun miehekkäästi, ottanut fyysistä kontaktia ja vähän kehunutkin (seuran laatua lähinnä). Ja sitten tosi hyvin menneiden treffien jälkeen hannaillut edellisten treffien positiivista kommentointia - tai kommentoinut kyllä niitä positiivisesti sitten kun olen itse antanut positiivista palautetta, ja siinä samassa yhteydessä sanonut, että haluaa jatkaa tapailua. Mutta kuitenkin hannaillut myönteisen palautteen kanssa just sen verran, että saa naisen hämmentymään ja pikkasen epävarmaksi. Jos ne treffit ois jotenkin kemian kannalta neutraalimmat, niin sitä positiivista palautetta ei niin kaipaisikaan.
Tällaista pähkäillessä sitä miettii, että oispa kiva sellanen mies, jossa yhdistys nuo kaksi puolta. Toisaalta, että se ois itsevarma ja ottais ohjat käsiinsä (mikä on seksuaalisesti todella sytyttävää), mutta samalla ei jättäis naista ärsyttävän epävarmuuden valtaan treffien jälkeen ja ei pelkäis näyttää, että edelleen kiinnostaa (mikä taas vetoaa naisen romanttiseen puoleen). Antais tietää, että oli kivat treffit ja pitäs yhteyttä sen verran usein, ettei tarvitsis jäädä ihmettelemään. Sellanen ois huippu mies :) Sitä odotellessa.
Itseanalyysia: Disposable Men?
Tässä on tullut harrastettua hieman enemmänkin itseanalyysia ja nyt olen ilokseni ja kauhukseni ymmärtänyt yhden puolen itsestäni näissä miesasioissa (ja muissakin). Olen äärimmäisen vaihteluhaluinen ja kyllästyn nopeasti. Käyn jutut myös läpi sellaisilla kierroksilla, että niistä tulee helposti "loppuunkäsiteltyjä". Kun siis nytkin olen muutaman päivän ehtinyt angstailla Nuoren Kollin ja minun yhteydepitoa, niin alan jo kyllästyä koko aiheeseen ja sen stressaamiseen, miten tämä juttu etenee. Mieskin on alkanut jo siirtyä mielessäni tietynlaiseen "lokeroon" ja tämän jälkeen olenkin jo vähän niinkuin "hohhoijaa". Aika karmivaa, mutta tervehenkistäkin sinänsä, että pääsen tällaisen ailahtelevaisuuden turvin turvallisille vesille tunnekoukuttumisen suhteen. Kun sitten nähdään tai jos miehestä kuuluu, niin kiinnostukseni saattaa taas herätä, jos mies ei käyttäydy lokerointini mukaisesti. Jos hänestä kuultaa aitous pienen pelailun ja emotionaalisen kypsymättömyyden läpi, ehkä olen taas innoissani. Nyt on vaan sellainen olo, että jees, mitäs kaikkea muuta kivaa tässä elämässä on :)
Ehkä mä en oikeesti oo vielä valmis "settle down", vaikka niin aina välillä itselleni uskottelen. Tai sitten se Mr. Right on vielä tapaamatta.
Ehkä mä en oikeesti oo vielä valmis "settle down", vaikka niin aina välillä itselleni uskottelen. Tai sitten se Mr. Right on vielä tapaamatta.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Rajanvetoa
No niin, kiitin miestä edellisistä treffeistä ja pyysin ihan itse toisille. Positiivisessa hengessä ilman pelkotiloja. Mies vastasi treffipyyntömailiin noin 5 minuutissa, joten kyllä se niille hinkui. Ehkä tääkin oli nyt sellasta tilien tasausta, kun pyysin sen silloin kuukausi sitten treffeille, jotka peruin, niin nyt on sekin mörkö kutistettu. Viikon päästä sunnuntaina Nuuksioon! :)
Musta kyllä tuntuu, et me tullaan vielä käymään melkosia matseja (olettaen että deittailu jatkuu) rajojen vetämisen suhteen, eli sen suhteen millaista kohtelua siedetään toiselta. Testataan selkeästi toisiamme. Saa nähdä läpäistäänkö testit ja päästäänkö niiden toiselle puolen. Toisaalta voi ajatella, että sellainen hinnailu ja toisen testaaminen on pelailua, mutta toisaalta se on tarpeellista. Niin saa selville kunnioittaako toinen tarpeeksi itseään ja sinua - ja millainen mahdollisesta suhteesta tulisi.
Hyvä esimerkki tästä rajojen vetämisestä oli se kun sovittiin päivää seuraaville treffeille. Mies ehdotti torstaita, mut se ei käynyt mulle. Ehdotin perjantaita tai lauantaita, mutta mies ei tiennyt vielä suunnitelmistaan niille päiville ja sano että tsekattaisiin ensi viikolla. Tähän mä sanoin, et mieluummin löisin lukkoon nyt kun perjantai- ja lauantai-illoille tuppaa tulla ohjelmaa. Mies selkeesti testasi sitä, että onko mulle ok, että hän päättää lyhyellä aikataululla, onko mun seura tärkeempää kun joku toinen meno (daa!). En alentunut alkaa kitsoomaan tuollasesta piikistä vaan ehdotin alkuviikon päiviä. Mies ehdoti sitten sunnuntaita. Kompromissi :) Mä tein selväksi, että en jää vartoomaan miehen mielenliikkeitä ja pitämään pe- ja la-iltaa mahdollisesti varattuna hälle ja mies ei joutunu "nöyrtymään" mun vaatimukseen valita jompikumpi noista päivistä.
Melkoista touhua :P
Onhan toi jätkä vähän tunnetasolla kypsymättömän oloinen, mutta katsotaan nyt. Itselläkin opettelua näissä asioissa. Ja tiedän "pelin hengen" ja osaan suojata itseäni toisen "pelailulta". Ja tykkään miehestä ihan aidosti ja niin se mustakin, mutta ei tässä auta mennä sen enempää ihastumaan ennen kuin ollaan tällaisesta testaamisesta päästy yli - jos päästään :)
Musta kyllä tuntuu, et me tullaan vielä käymään melkosia matseja (olettaen että deittailu jatkuu) rajojen vetämisen suhteen, eli sen suhteen millaista kohtelua siedetään toiselta. Testataan selkeästi toisiamme. Saa nähdä läpäistäänkö testit ja päästäänkö niiden toiselle puolen. Toisaalta voi ajatella, että sellainen hinnailu ja toisen testaaminen on pelailua, mutta toisaalta se on tarpeellista. Niin saa selville kunnioittaako toinen tarpeeksi itseään ja sinua - ja millainen mahdollisesta suhteesta tulisi.
Hyvä esimerkki tästä rajojen vetämisestä oli se kun sovittiin päivää seuraaville treffeille. Mies ehdotti torstaita, mut se ei käynyt mulle. Ehdotin perjantaita tai lauantaita, mutta mies ei tiennyt vielä suunnitelmistaan niille päiville ja sano että tsekattaisiin ensi viikolla. Tähän mä sanoin, et mieluummin löisin lukkoon nyt kun perjantai- ja lauantai-illoille tuppaa tulla ohjelmaa. Mies selkeesti testasi sitä, että onko mulle ok, että hän päättää lyhyellä aikataululla, onko mun seura tärkeempää kun joku toinen meno (daa!). En alentunut alkaa kitsoomaan tuollasesta piikistä vaan ehdotin alkuviikon päiviä. Mies ehdoti sitten sunnuntaita. Kompromissi :) Mä tein selväksi, että en jää vartoomaan miehen mielenliikkeitä ja pitämään pe- ja la-iltaa mahdollisesti varattuna hälle ja mies ei joutunu "nöyrtymään" mun vaatimukseen valita jompikumpi noista päivistä.
Melkoista touhua :P
Onhan toi jätkä vähän tunnetasolla kypsymättömän oloinen, mutta katsotaan nyt. Itselläkin opettelua näissä asioissa. Ja tiedän "pelin hengen" ja osaan suojata itseäni toisen "pelailulta". Ja tykkään miehestä ihan aidosti ja niin se mustakin, mutta ei tässä auta mennä sen enempää ihastumaan ennen kuin ollaan tällaisesta testaamisesta päästy yli - jos päästään :)
lauantai 5. marraskuuta 2011
Rakas Blogi
Täytyy muuten antaa krediittiä tälle bloginkirjoittamiselle. Tää on terapeuttista :) Ja samalla säästän perhettä ja ystäviä. Ei ole tarvetta vuodattaa heille kaikkea, kun voin kirjoitella jutut tänne. Ja tänne kirjoittelu myös selventää päätä. Tuntuu, että itsetuntemukseni näissä mieskuvioissa on parantunut roimasti jo kuukaudessa. Aika noviisihan mä loppujen lopuksi vasta olen deittailussa ja opettelen vasta ymmärtämään omia reaktioitani.
Tuntuu, että minussa on kaksi eri puolta. Olen toisaalta rauhallinen ja rationaalinen, mitä tulee esimerkiksi työelämään tai ystävyyssuhteisiin. Näissä asioissa minulla on hyvä itseluottamus. Uskon tekeväni työni hyvin ja uskon, että ystäväni pitävät minusta juuri tällaisena.
Rakkaussuhteissa sen sijaan voin käyttäytyä kärsimättömästi ja impulsiivisesti (tää on paha juttu kun käyttäytyminen "negatiivista") ja saan pahoja henkisiä krapuloita, jos teen näin. Ja kaikki tämähän on luonnollisesti yhteydessä itseluottamukseen tai sen puutteeseen ja hylkäämisen pelkoon. Ei minulla ole huono itsetunto miesten suhteen, mutta minulla on heikot hetkeni. Mutta on hienoa, että voin tulla tietoiseksi niistä, parantaa itsetuntemustani, muuttaa käyttäytymistäni - ja näin parantaa itseluottamustani.
Ois kiva jos osais olla ylianalysoimatta ja toimia sellasten positiivisten fiilareiden pohjalta. Voisin jopa pyytää taas Nuorta Kollia itse toisille treffeille, jos vaan onnistun tekemään sen sellasessa positiivisessa mielentilassa, sen sijaan että lähestyn pelon kautta tyyliin: "Ethän sä musta varmastikaan tykkää..." Enhän mä noiden kavereiden tai työasioiden suhteenkaan ole passiivinen, en vaan suhtaudu niihin millään tavalla pelokkaan negatiivisesti...
Tuntuu, että minussa on kaksi eri puolta. Olen toisaalta rauhallinen ja rationaalinen, mitä tulee esimerkiksi työelämään tai ystävyyssuhteisiin. Näissä asioissa minulla on hyvä itseluottamus. Uskon tekeväni työni hyvin ja uskon, että ystäväni pitävät minusta juuri tällaisena.
Rakkaussuhteissa sen sijaan voin käyttäytyä kärsimättömästi ja impulsiivisesti (tää on paha juttu kun käyttäytyminen "negatiivista") ja saan pahoja henkisiä krapuloita, jos teen näin. Ja kaikki tämähän on luonnollisesti yhteydessä itseluottamukseen tai sen puutteeseen ja hylkäämisen pelkoon. Ei minulla ole huono itsetunto miesten suhteen, mutta minulla on heikot hetkeni. Mutta on hienoa, että voin tulla tietoiseksi niistä, parantaa itsetuntemustani, muuttaa käyttäytymistäni - ja näin parantaa itseluottamustani.
Ois kiva jos osais olla ylianalysoimatta ja toimia sellasten positiivisten fiilareiden pohjalta. Voisin jopa pyytää taas Nuorta Kollia itse toisille treffeille, jos vaan onnistun tekemään sen sellasessa positiivisessa mielentilassa, sen sijaan että lähestyn pelon kautta tyyliin: "Ethän sä musta varmastikaan tykkää..." Enhän mä noiden kavereiden tai työasioiden suhteenkaan ole passiivinen, en vaan suhtaudu niihin millään tavalla pelokkaan negatiivisesti...
Ääh.
Joo-o, kolmas päivä treffien jälkeen, eikä miehestä ole vielä kuulunut Aion vaan pitää vaan pään kylmänä. Voihan tässä itsekin olla yhteydessä, jos pääsee sopivaan mielentilaan.
Tää on kyllä ehkä mun suurimpia deittailuun liittyviä pelkoja - ettei mies pyydä uusille treffeille vaikka edelliset meni hyvin ja kiinnostuin miehestä. Käytännössähän mulle ei oo käynyt näin elämässäni kuin yhden ainoan kerran, Herra Suominostalgian kanssa. Ja itseasiassa Nuoren Kollin kanssa minä olin se joka oli pyytämässä eka toisille treffeille.. ja jotka sitten itse peruin :)
Äh päh, harmittaa kyllä jos tää juttu jumahtaa tähän taas, mutta jos niin käy, niin sille on varmasti hyvä syy. En ala itseäni soimaamaan. Kiva joka tapauksessa huomata, että jonkin ihmisen kanssa voi synkata noinkin hyvin vaikka ei kantaisi pidemmälle. Nuori Kolli on hurmaava ja meillä on paljonkin kemiaa - mutta tietynlaisen tunnetason kypsymättömyys hänestä huokuu. Itsessänikin on tätä paljon ja siksi ehkä viehätymmekin toisistamme. Voisi olla että ruokkisimme sitä toisissamme. Itse syöksyn melkein aina pähtäpaakaa juttuihin, mutta jos on käynyt niin, ettei mies ole tehnyt samoin, olen loppupeleissä ollut aina kiitollinen. Mies on nähnyt selvemmin yhteensopimattomuuden kuin minä. Näin kävi eksäni kanssa ja niin myös Herra Suominostalgian.
Tää on kyllä ehkä mun suurimpia deittailuun liittyviä pelkoja - ettei mies pyydä uusille treffeille vaikka edelliset meni hyvin ja kiinnostuin miehestä. Käytännössähän mulle ei oo käynyt näin elämässäni kuin yhden ainoan kerran, Herra Suominostalgian kanssa. Ja itseasiassa Nuoren Kollin kanssa minä olin se joka oli pyytämässä eka toisille treffeille.. ja jotka sitten itse peruin :)
Äh päh, harmittaa kyllä jos tää juttu jumahtaa tähän taas, mutta jos niin käy, niin sille on varmasti hyvä syy. En ala itseäni soimaamaan. Kiva joka tapauksessa huomata, että jonkin ihmisen kanssa voi synkata noinkin hyvin vaikka ei kantaisi pidemmälle. Nuori Kolli on hurmaava ja meillä on paljonkin kemiaa - mutta tietynlaisen tunnetason kypsymättömyys hänestä huokuu. Itsessänikin on tätä paljon ja siksi ehkä viehätymmekin toisistamme. Voisi olla että ruokkisimme sitä toisissamme. Itse syöksyn melkein aina pähtäpaakaa juttuihin, mutta jos on käynyt niin, ettei mies ole tehnyt samoin, olen loppupeleissä ollut aina kiitollinen. Mies on nähnyt selvemmin yhteensopimattomuuden kuin minä. Näin kävi eksäni kanssa ja niin myös Herra Suominostalgian.
torstai 3. marraskuuta 2011
A Catch?
 | |
| Flickr Creative Commons by The Facey family |
Keskustelimme viisi tuntia putkeen, suunnittelimme jo juttuja parin viikon päähän ja suutelimme suloisesti ennen junaan lähtöä. Voi olla tämän tytön menoa :)
Se meidän kuukauden takainen episodikin tuntuu nyt ihan järkeenkäyvältä. Siinä purkautui tietynlaiset jännitteet. Seksuaalinen jännite, aiempien suhteiden aiheuttamat ennakkoluulot ja kummankin työhön liittyvä stressi. Nyt ne on käyty läpi. Todettu, että seksi toimii loistavasti, läväytetty toisen naamalle ne pahimmat rakkaussuhteisiin liittyvät pelot ja työstressi - se on nyt helpottanut kummallakin.
Eli mielenkiinnolla odotan mitä tästä tulee :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)