On olemassa stereotypia(?) miehistä(?), jotka aina välillä vetäytyvät suhteen edetessä. Nyt alan täysin ymmärtää, mistä tällainen vetäytyminen voi johtua - omalla kohdallani. Kun on kovin tykästynyt toiseen ja jossain vaiheessa huomaa ajattelevansa toista aivan liikaa. Varsinkin tässä tapauksessa kun toista ei ole edes nähnyt ja mitään oikeaa suhdetta ei ole vielä edes olemassa, niin noita tunteitansa helposti säikähtää. Ja varsinkin tulee kammo niitä kiintymyksen tunteiden vastinkappaletta eli menettämisen pelkoa kohtaan.
Tällöin tekee mieli ottaa aikalisä. Hypähtää välillä pois siitä tunnemylläkästä ja muistella kuka minä oikein olenkaan ilman sitä, että ajattelen jotakuta toista. Ja ennen kaikkea muistaa, ettei onneni ole tuosta toisesta ihmisestä riippuvainen.
Huomaan, että me mennään Tekstihurmaajan kanssa noin viikon sykleissä. Ollaan tillin tallin ihastuneita sen viisi päivää ja sitten kummallekin tulee sellainen olo (luulen että molemminpuolista), että nyt mennään ihan ylikierroksilla varsinkin kun ollaan tunnettu vain se kuukausi eikä olla edes tavattu. Sitten pari päivää hiljaiseloa ja sitten taas uudella energialla yhteyksissä.
Hmm... en tiedä, osaisko tätä jotenkin rauhoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti