Voi tuota suloista Tekstihurmaajaa. Hän tässä illalla innokkaana halusi kuulla mun viikonlopun tekemisraporttia. Kuule, tuossa 6 tuntia sitten panin miestä, joka on musta ärsyttävä mutta osaa asiansa. Mutta en tiedä, jotenkin tuokin episodi oli ehkä ihan paikallaan. Se sai mut laittamaan tämän Tekstihurmaaja-jutun perspektiiviin. Että tässä ihan oikeasti vasta tutustutaan ja että olen sinkku. Juttelin Tekstihurmaajalle noista mun odotusten alentamis ajatuksista ja hän oli ihan sillai, että noin hän itsekin asian ajatteli. Otti mielellään Herra Sielunkumppanin viitan ja että siitä sitten suuntaan tai toiseen liikutaan ajan kanssa. Huh helpotus. Nyt on jotenkin sellainen olo, että ehkä tämä tilanne on hallinnassa ja jotenkin kestävällä pohjalla. Mä olen sinkku, joka voi rauhassa katsella ympärilleen ja kutsua kotiinsa ihan kenen tahansa fuck buddyn. Mutta enmä nyt noista miesseikkailuista aio Tekstihurmaajalle vouhkata enkä taida ainakaan ihan heti mitään profiiliakaan pistää deittipalstalle.
Tuo Tekstihurmaaja. Hän on jotenkin todella kunnioitettava ihminen ja loppupeleissä hyvinkin tasapainoinen. Mukavaa kun on tuollainen ihminen ystävänä. Ja Nuori Kollikin, puutteistaan huolimatta, on hänelläkin roolinsa. Vaikkapa muistuttamassa siitä millaisen ihmisen kanssa sitä pitemmällä tähtäimellä haluaa pariutua.
Juuri näin hyvä Daaliah! Ei raportointeja omista seikkailuista Tekstihurmaajalle, pidät hänet linjoilla ja lämmittelet rauhassa, mutta pidät oman mielen virkeänä ja avoimena kaikelle. Otat sen mitä tarjotaan ja ennen kaikkea mistä nautit. Sulla on siihen oikeus, saat nauttia ja pitää hauskaa. Hoitaa itseäsi. Et todellakaan ole sitoutunut ihmiseen pitkään aikaan vielä, kun ette ole edes nähneet... joten anna mennä vaan! :) (Maya)
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta Maya! :)
VastaaPoistaVarsinkin tänään mulla on ollut varsin vapautunut olo. Kumpikaan noista miehistä ei tosiaan pysty tarjoamaan mulle kaikkea mitä haluan, joten miksei sitten ottaa kummaltakin se mitä heillä on tarjota :) Ja kummankin olemassaolo vie paineita toiselta. Nuoren Kollin ei edes tarvitse yrittää antaa mulle sydämenravintoa eikä Tekstihurmaajan fyysistä läsnäoloa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa (pitkä tarina), että ei kannata jäädä elämään "mielikuvitusmaailmaan". Se, että jatkuvasti haaveilee ja elää mielensisäisessä maailmassaan omaa ihanaa unelmaansa, vavisuttaa todellisuuden tajua pahasti. Minulla varsinkin on taipuvaisuutta sellaiseen, kiitos depersonalisaation ja derealisaation. Nyt osaan olla varovaisempi mieleni suhteen.
VastaaPoistaJuu, reality checkit on paikallaan niin liian unelmoivissa että piruja seinille maalaavissa ajatuksissa.
VastaaPoista