Hullaantumisen tuolla puolen

Huhhuh, onpa tehnyt hyvää pitää taukoa yhteydenpidossa. Pää selkenee hurjaa vauhtia ja saa vähän perspektiiviä. Elikkäs, ensinnäkin, näen tilanteen nyt jotenkin objektiivisemmin.

Olen siis kuukauden viestitellyt ahkerasti miehen kanssa, joka on osoittanut erittäin paljon huomiota, mutta ei ole varsinaisesti tehnyt hirveästi suhteen edistämisen eteen. Hän ei ole soittanut, vaikka on lupaillut, eikä ole puhunut mitään konkreettista tapaamisesta. Puhuahan voi vaikka mitä mutta teot vasta oikeasti puhuvat puolestansa. Ihan sama onko eronnut muutama kuukausi sitten vai ei.

Minähän innokkaana tyttönä jo poistelin profiiliani kun oli niin innoissani. Nyt sitten huomasin, että kappas mieshän käy edelleen profiilissaan. Ja oikeasti, miksi ei kävisi. Me ei olla tavattu, meillä ei ole harmainta aavistusta, onko tässä aineksia oikeaan suhteeseen.  Hetken pähkäilin tilannetta ja tajusin, että olin itsekin liian sukkela profiilini poistamisessa. Mutta olin tosiaan poistanut sen, joten en pystynyt palauttamaan sitä. Tein siis uuden. Toinen vaihtoehto olisi ollut jutella aiheesta miehen kanssa, mutta haloo, ei tuollaisesta asiasta voi jutella siinä vaiheessa kun mitään suhdetta ei ole olemassa.

Ok, elikkäs. Hullaannuttiin ja sanottiin toisillemme kaikenlaista teinimäistä ja romanttista. Puhuttiin jo hyvinkin vakavissaan. Mutta näinhän sitä tehdään hormoonihuuruissa. Ei se tarkoita sitä, etteikö niitä sanoja tarkoittaisi sillä hetkellä, mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että nuo sanat olisivat jotenkin sitovia.

Eli mä teen nyt sellaista major perääntymistä. Tämä ei nyt tarkoita, että olisin ihan kankkulan kaivoon heittämässä ajatuksen siitä, että tämä meidän välinen juttu vois johtaa johonkin. Mutta jonkinlainen reality-check. Olin myös mielestäni aivan liian innokas ja lääpälläni mieheen ja annoin sen myös näkyä. Nuo ihmissuhdepeliteoriat on melko ahdistavia, mutta kyllä niissä totuuden jyvää on. Itse viihdyin parhaiten siinä roolissa, että mies on se aktiivisempi osapuoli ja niin varmasti mieskin. Minua alkaa ahdistaa siinä vaiheessa, jos huomaan itse olevani aktiivisempi kontaktin ottaja ja mies sitten sen seurauksena laiskistuu ja alkaa menettää kiinnostustaan. Kyllä siinä metsästysteoriassa on vinha perä, näin uskon. En tiedä mitä mies ajattelee siitä, että olen poistanut profiilini, hän on sen varmasti huomannut. No, ihan sama.

Tuollaisessa hullaantumisessa on se ongelma, että yhteydenpito alkaa helposti lässähtää. Eli kun ollaan kovalla huumalla aloitettu, niin suunta innostumisessa on väistämättä alaspäin. Silloin tulee verrattua sitä nykyolotilaa siihen aiempaan ja tuntuu, että homma on täysin haalistunut. Note to myself: Jos mies on aluksi kovin hullaantunut ja näet hänessä potentiaalia, on minun tehtäväni suitsia miehen innostumista! Se on sille suhteenpoikaselle hyväksi, jotta käyrä kiinnostuksessa olisi ylöspäin mahalaskun sijasta.

Jeepäjee, luulenpa, että siellä 600 km:n päässä saattaa hyvinkin olla samanlaiset fiilarit. Paluu todellisuuteen. Nyt sitten nähdään olisiko tässä jutussa oikeasti aineksia johonkin tällaisen pikatekstihullaantumisen lisäksi. Soittaako mies, alkaako suunnitella tapaamista eli näkeekö vaivaa. Sillä aikaa, otan treffikutsuja vastaan muilta miehiltä :)