Johan tänään pukkaa blogitekstiä. Ilmiselvää työntekemisen välttelyä. Eksyin tällaiseen sinkkuilua käsittelevään blogiin, jossa varsin liikkiksen oloinen mies on pohdiskellut elämäänsä ja suhteitaan useamman vuoden ajan. Sellainen ei yhtään pelimiesmäinen mies, joka pähkäilee suunnilleen samoja asioita kuin minäkin. Tuollaista blogia lukiessa tuli mieleen, että minkäslaisista miehistä minä oikein viehätynkään. Sellaiset vähän pelimiesmäisemmät, itsevarmat tyypit ovat vedonneet viime aikoina, mutta en menis sanomaan, että olisin jotenkin urautunut tämän tyyppisiin miehiin. Ehkä tuollainen miestyyppi on vaan vedonnut, kun on nettideittailun myötä törmännyt jotenkin supertylsiin miehiin myös. Eksäni, jonka kanssa olin kuusi vuotta, ei ollut yhtään pelimiesmäinen ja jälkeenpäin olen onnitellut itseäni siitä, miten hyvä maku niinkin kokemattomalla mimmillä oli. Eikä se minun laastarisuhteenikaan ollut mitenkään erityisen pelimiesmäisen miehen kanssa. Tai ehkäpä mies olikin pelimiesmäinen, mutta ei varsinaisesti käyttäytynyt niin minun kanssa. Oli aika lääpällään. Kesälläkin ihastuin yhteen "reaalielämän" tyyppiin, joka ei sopinut stereotyyppiin.
Nuori Kolli on musta ainakin jonkin verran pelimiesmäinen, vaikka asdfqwerty hieman erilaista näkökulmaa ehdottikin. Kummallakin kerralla se on ollut tunteistaan ja ajatuksistaan hyvin avoin aluksi, treffeillä tarjonnut ja "ottanut ohjat" käsiin jotenkin korostetun miehekkäästi, ottanut fyysistä kontaktia ja vähän kehunutkin (seuran laatua lähinnä). Ja sitten tosi hyvin menneiden treffien jälkeen hannaillut edellisten treffien positiivista kommentointia - tai kommentoinut kyllä niitä positiivisesti sitten kun olen itse antanut positiivista palautetta, ja siinä samassa yhteydessä sanonut, että haluaa jatkaa tapailua. Mutta kuitenkin hannaillut myönteisen palautteen kanssa just sen verran, että saa naisen hämmentymään ja pikkasen epävarmaksi. Jos ne treffit ois jotenkin kemian kannalta neutraalimmat, niin sitä positiivista palautetta ei niin kaipaisikaan.
Tällaista pähkäillessä sitä miettii, että oispa kiva sellanen mies, jossa yhdistys nuo kaksi puolta. Toisaalta, että se ois itsevarma ja ottais ohjat käsiinsä (mikä on seksuaalisesti todella sytyttävää), mutta samalla ei jättäis naista ärsyttävän epävarmuuden valtaan treffien jälkeen ja ei pelkäis näyttää, että edelleen kiinnostaa (mikä taas vetoaa naisen romanttiseen puoleen). Antais tietää, että oli kivat treffit ja pitäs yhteyttä sen verran usein, ettei tarvitsis jäädä ihmettelemään. Sellanen ois huippu mies :) Sitä odotellessa.
Kiintoisa postaus, ja erityisen mielenkiintoinen, koska olen vähän samantyyppisiä asioita mietiskellyt paljonkin viimeaikoina.. Lähinnä sitä, miten edetä naisen kanssa, joka treffailun suhteen käyttäytyy huomattavan passiivisesti, mutta kuitenkin vastaa heti jokaiseen viestiin tai puheluun ja on aina innoissaan lähdössä treffeille..
VastaaPoistaTapailua on takana puolisentoista kuukautta, mutta nainen itse on ehdottanut tapaamista vasta pari-kolme kertaa ja vasta aivan viimeaikoina. Myös jokaisen aloitteen intiimimpään kanssakäymiseen olen minä saanut tehdä..
Naisen aloitteettomuus voi saada hyvinkin itsevarman miehen miettimään, josko tämä oikeasti on kiinnostunut, vaikka vastaanotto kaikenlaisiin lähestymisiin ja lähentelyihin, olisi kuinka suopeaa.
Sitten liikkuu tietysti myös niitä ajatuksia, että, vaikka melkoinen romantikko olenkin, ajaako liika romanttisuus ja kiinnostuksen viestittäminen viesteissä ja puheluissa naisen pakosalle, jos tämän kiinnostuksesta on epävarmuutta. Ja, mikä on liikaa? Lisäksi tietysti myös se, että miten nainen suhtautuu seksiin, jos hän ei itse ikinä tee minkäänlaista aloitetta sen suhteen, tai anna mitään palautetta siitä..
*Huoh*.. Olette te nais-immeiset välillä vain niin vaikeita ymmärtää.. :/
No, lähetän tekstarina "positiiviset palautteet" jokatapauksessa ja toistaiseksi olen aina saanut positiivista palautetta takaisinkin, mutta tämä nainen tuntuisi kuitenkin käytöksellään olevan tekemässä minusta jonkinasteista "pelimiestä".. :/
Hauska huomata, näiden ominaisuuksien kuitenkin olevan jopa toivottuja!
Nuoren ja epävarman miehen itsevarmuus voi kuitenkin olla hyvinkin paljon sidoksissa siihen, miten hän näkee sinun reagoivan itseensä. Tämän "body language" palautteen puuttuminen voi kuitenkin tehdä hänestä hyvinkin epävarman suhteesi silloin, kun olette erillänne.
Another 2 cents. :)
T: asdfqwerty
Onpa hauska huomata, miten samanlaisten epävarmuuksien kanssa kaikki kamppailee, miehet ja naiset. :)
VastaaPoistaTuo läsnäolon/body languagen puute ja siitä saatavan suoran palautteen puuttuminen, on juuri se, mikä herättää minussakin suurimmat epävarmuudet. Silloin kun treffataan miehen kanssa, niin siinä ei ole kummallekaan epäselvää, että meidän välillä on hurjaa kemiaa. Möröt alkaa kaivautua esiin sitten tapaamisten välissä. Eli jos näin käy mulla, miksei miehelläkin.
Jotenkin tuntuu, että olennaista ois keskittyä lähinnä niihin omiin fiiliksiin ja omaan kiinnostukseen, vaikka se pirun vaikeaa onkin. Naisena mä kärsin siitä myytistä(?), että naisen pitäisi olla jotenkin passiivisempi ja antaa miehen metsästää. Haluaisin mielellänikin osoittaa paljonkin kiinnostusta ja ottaa jopa ohjat käsiin. Viihdyn siinä roolissa paremmin, kuin miehen huomion osoituksen venailijana. Ja sit toisaalta tiedän, että huomion osoitusten kanssa olisi hyvä mennä vähintään tasatahtia 50/50, ettei ala jompaakumpaa ahdistaa. On ahdistavaa olla se, joka antaa enemmän huomiota... ja joskus myös se, joka saa sitä liikaa. Oon kyllä ylipäätään sitä mieltä, että ei sen huomion saaminen naista ahdista, eli siitä sun on turha murehtia.
Se sunkin deittailukumppanisi taitaa painiskella epävarmuuksiensa kanssa. Kyllä se on kiinnostunut jos heti vastaa viesteihin ja sehän on tosi hyvä merkki, että on nyt aktivoitunut kysymään sua treffeille. Se on merkki siitä, että se on alkanut luottaa siihen, että sun kiinnostus on pitempiaikaista ja uskaltaa alkaa olla itsekin aloitteellinen (eli ei plekää torjuntaa niin pahasti enää). Jos nyt vähentäisit huomion antamista, voi olla että se pikkuhiljaa kasvanut luottamus kutistuisi taas ja nainen säikähtäisi. Eli sinuna jatkaisin vaan samaan malliin vetäytymisen sijasta. Tai toinen vaihtoehto on toimia pelimiesmäisemmin ja ottaa vähän etäisyyttä ja katsoa, miten nainen reagoi. Eli onko sun menettämisen pelko suurempi kuin torjutuksi tulemisen pelko. Tai kolmas vaihtoehto on nostaa kissa pöydälle ja kysyä suoraan, missä mennään.
Tietysti miesten ja naisten välillä on perustavanlaatuisia eroja, mutta pääsääntöisesti ihmiset tuntuisivat kuitenkin olevan enemmän samanlaisia, kuin erilaisia. :)
VastaaPoistaJos sukupuolirooleja ajatellaan, niin taidanpa itsekin mieluummin tyytyä siihen perinteiseen "metsästäjän" rooliin, kuin vain odotella kotona yhteydenottoa.. lol :p Onhan siinä metsästämisessä tietysti omat kicksinsä, mutta kyllä saaliista täytyy aina vähintään vahvasti epäillä, että tämä on täysillä leikissä mukana!
Kiitos palautteestasi! Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että vetäytyminen tuskin antaa oikeita signaaleja, joten aion kyllä jatkaa samaan malliin, sekä alkaa pikkuhiljaa hivuttamaan kissaa pöydälle.. Suoraan kysymyksen läväyttäminen päin näköä tuntuisi ehkä hieman liian hyökkäävältä..
- asdfqwerty
Joo, kyllä mäkin eniten nautin kuitenkin olla se saalistettava. Paras on sellanen tilanne kun ei tarvii pähkäillä miehestä, onko se kiinnostunut, mutta ei tarvii myöskään pelätä, että omat kiinnostuksen osoitukset sais sen menettämään kiinnostuksensa. Mun ideaali ois ehkä joku 70/30 suhde huomionosotuksissa. Ehkä nää on sitten sellasia juttuja, joita ei tarvii pähkäillä kun tulee oikeanlainen tyyppi ja oikeanlainen dynamiikka kohdalle... Nuoren Kollin kanssa ei oo musta ihan kohdillaan.
VastaaPoistaOnko se sun nainen muuten ujon olonen?
Ehkäpä 50/50 olisi kuitenkin parempi ja saalistus liittyy lähinnä tapailun alkuun. Kyllä mies tarvitsee niitä huomionosoituksia yhtä paljon, kuin nainenkin, joten jos tuohon jakaumaan ei päästä viimeistään suhteen tullessa vakavammaksi, jotain on pahasti vialla ja kukaan tuskin jää suhteeseen, jossa täytetään yksipuolisesti vain toisen tarpeita.
VastaaPoistaSanoisin, että jos mies oikeasti on kiinnostunut naisesta, eivät huomionosoitukset saa sitä kiinnostusta ainakaan häviämään, vaikka olo saattaakin tietenkin tuntua epämukavalta jos tasapaino kääntyy liikaa toiseen suuntaan. Jos mies kuitenkaan ei ole vakavammin kiinnostunut ja olettaa naisen puolelta tulevien harvojen huomionosoitusten kertovan siitä, että nainenkin hakee vain jonkinlaista panokaveria, niin silloin lisääntyvät huomionosoitukset varmasti saavat miehen häipymään ja vikkelästi.
Mitä nais-ystävääni tulee, on ujon oloinen. Ja lisäksi kotoisin kulttuurista, jossa naiset ovat aloitteiden suhteen huomattavasti passiivisempia, kuin mihin Suomessa on totuttu, joten sen perusteella osaan suhtautua asiaan hieman erilailla..
- asdfqwerty
Joo, ehkä tää on tällaista ylianalysoinnista juontuvaa kontrollifriikkeyttä. Eipä sitä omallakaan kohdalla ole juuri hetkauttanut se kuinka usein tai harvoin mies on yhteydessä. Jos mies on kiinnostanut, niin useat yhteydenotot on imarrelleet ja jos yhteydenotot ovat olleet harvemmassa, niin sitten on ahdistanut. Mutta summa summarun, kiinnostus on pysynyt suunnilleen vakiona. Eli ehkäpä tuosta omastakaan aktiivisuudesta kannata sen enempää murehtia. Jos miestä aidosti kiinnostaa ja ajattelee, että synkkasi, niin tilanne taitaa olla sama. Tuolla yhteydenpitämisen määrällä kikkailu voi toimia niin, että toinen hetkellisesti kiinnostuu enemmän, mutta eipä sillä mitään sen pysyvämpää kiinnostusta luoda.
VastaaPoistaKyllä se kahden ihmisen välinen yhteys loppupeleissä ratkaisee.