Tässä on tullut harrastettua hieman enemmänkin itseanalyysia ja nyt olen ilokseni ja kauhukseni ymmärtänyt yhden puolen itsestäni näissä miesasioissa (ja muissakin). Olen äärimmäisen vaihteluhaluinen ja kyllästyn nopeasti. Käyn jutut myös läpi sellaisilla kierroksilla, että niistä tulee helposti "loppuunkäsiteltyjä". Kun siis nytkin olen muutaman päivän ehtinyt angstailla Nuoren Kollin ja minun yhteydepitoa, niin alan jo kyllästyä koko aiheeseen ja sen stressaamiseen, miten tämä juttu etenee. Mieskin on alkanut jo siirtyä mielessäni tietynlaiseen "lokeroon" ja tämän jälkeen olenkin jo vähän niinkuin "hohhoijaa". Aika karmivaa, mutta tervehenkistäkin sinänsä, että pääsen tällaisen ailahtelevaisuuden turvin turvallisille vesille tunnekoukuttumisen suhteen. Kun sitten nähdään tai jos miehestä kuuluu, niin kiinnostukseni saattaa taas herätä, jos mies ei käyttäydy lokerointini mukaisesti. Jos hänestä kuultaa aitous pienen pelailun ja emotionaalisen kypsymättömyyden läpi, ehkä olen taas innoissani. Nyt on vaan sellainen olo, että jees, mitäs kaikkea muuta kivaa tässä elämässä on :)
Ehkä mä en oikeesti oo vielä valmis "settle down", vaikka niin aina välillä itselleni uskottelen. Tai sitten se Mr. Right on vielä tapaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti