Kun nyt mietin näitä deittailukokemuksiani, niin olen huomannut yhden asian. Miehestä saa todella hyvän kuvan jo ihan kirjoittelun perusteella. Jokaikisellä deittikerralla mies on vastannut minusta hyvinkin tarkasti sitä mielikuvaa, joka minulle on syntynyt hänestä tekstin perusteella.
Menninkäisen huumori ei oikein iskenyt kirjoitellessa, eikä sitten oikein livenäkään, mutta myös tavatessa kommunikointimme oli mutkatonta ja helppoa. Nuori Kolli oli livenä aivan samanlainen kuin viesteissään, suoraviivainen ja arrogantti with sex appeal. Herra Suominostalgia oli viesteissään tietyllä tapaa etäinen ja niin tavatessakin. Tapaus Isä oli kunnollinen ja hieman konservatiivinen niin livenä kuin viesteissä.
Olenkin siis tyytyväinen, että olen tässä syksyllä päätynyt dissaamaan useamman miehen jo ihan kirjoittelun perusteella. Herra Äitikompleksin, huh, onneksi. Kirjoittaja-miehen, joka oli aivan liian ripustautuvan oloinen. Oli myös pari tyyppiä, joista en ole kirjoittanutkaan sen enempää. Laitoin yhdelle miehelle sorry-viestin sen perusteella, että mies ei ollut vaan tarpeeksi fiksu ja toiselle sillä perusteella, että hän vaikutti olevan liian täynnä itseään, selitti itsestään ummet ja lammet, eikä kysynyt koskaan mitään.
Tästä syystä Kreikkalainen jumala... ähh, en mä voi häntä tuolla nimellä kutsua... Pretty Boy... hmm, ei sekään. Komistus. Se olkoon koodinimi. Niin, tästä syystä Komistus on minusta edelleen kovin kiinnostava. Jos on livenä yhtä hyvä kuuntelija ja kommentoija kuin netissä, niin hieno juttu. Mutta edelleen, miehessä on potentiaalia aiheuttamaan ulkonäöllistä alemmuuskompleksia, eikä tässä ole treffejäkään tiedossa ja mies myös kirjoittaa haluistaan lähteä kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Eli hold your horses woman. Ja tällainen orastavakin ihastuminen tuntuu jo vähän ahdistavalta.. etenkin kun ollaan kirjoiteltu niin tiivisti. Väistämättä herää kysymys, että mitäs sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti