Täytyy muuten antaa krediittiä tälle bloginkirjoittamiselle. Tää on terapeuttista :) Ja samalla säästän perhettä ja ystäviä. Ei ole tarvetta vuodattaa heille kaikkea, kun voin kirjoitella jutut tänne. Ja tänne kirjoittelu myös selventää päätä. Tuntuu, että itsetuntemukseni näissä mieskuvioissa on parantunut roimasti jo kuukaudessa. Aika noviisihan mä loppujen lopuksi vasta olen deittailussa ja opettelen vasta ymmärtämään omia reaktioitani.
Tuntuu, että minussa on kaksi eri puolta. Olen toisaalta rauhallinen ja rationaalinen, mitä tulee esimerkiksi työelämään tai ystävyyssuhteisiin. Näissä asioissa minulla on hyvä itseluottamus. Uskon tekeväni työni hyvin ja uskon, että ystäväni pitävät minusta juuri tällaisena.
Rakkaussuhteissa sen sijaan voin käyttäytyä kärsimättömästi ja impulsiivisesti (tää on paha juttu kun käyttäytyminen "negatiivista") ja saan pahoja henkisiä krapuloita, jos teen näin. Ja kaikki tämähän on luonnollisesti yhteydessä itseluottamukseen tai sen puutteeseen ja hylkäämisen pelkoon. Ei minulla ole huono itsetunto miesten suhteen, mutta minulla on heikot hetkeni. Mutta on hienoa, että voin tulla tietoiseksi niistä, parantaa itsetuntemustani, muuttaa käyttäytymistäni - ja näin parantaa itseluottamustani.
Ois kiva jos osais olla ylianalysoimatta ja toimia sellasten positiivisten fiilareiden pohjalta. Voisin jopa pyytää taas Nuorta Kollia itse toisille treffeille, jos vaan onnistun tekemään sen sellasessa positiivisessa mielentilassa, sen sijaan että lähestyn pelon kautta tyyliin: "Ethän sä musta varmastikaan tykkää..." Enhän mä noiden kavereiden tai työasioiden suhteenkaan ole passiivinen, en vaan suhtaudu niihin millään tavalla pelokkaan negatiivisesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti