Pelkojen hälveneminen

Me keskustellaan :) Peloista, yhteydenpidosta, profiilien tsekkaamisesta, luottamuksesta. Avoimesti ja rehellisesti. Miehen aloitteesta. <3

Vapaasieluisuudesta

Pähkäilen täällä nyt omia tuntemuksiani ja miksi toiseen ihmiseen kiintyminen ahdistaa.

Pidän itseäni ns. vapaana sieluna. Innostun helposti uudesta ja olen vaihtelunhaluinen. Olen vältellyt sitoumuksia esimerkiksi asumisen tai työpaikkojen suhteen. Olen matkustellut varsin paljon. Ystävyyssuhteissanikin pidän tietynlaisen etäisyyden. Ystäviä on suhteellisen paljon, mutta kukaan ei ole esimerkiksi sellainen, että tapaisimme joka viikko. Tämä sopii minulle.

Jos siis mies herättää minussa sellaista "obsessiivista" kiintymystä ja halua olla esimerkiksi jatkuvasti yhteydessä, minua alkaa ahdistaa - oma käyttäytymiseni. Tästä syystä kai ihastun jotenkin tavoittamattomiin miehiin esimerkiksi juuri tuon etäisyyden kannalta. En sanoisi, että minulla on sitoutumiskammo, mutta kammoan omaa sitoutumishaluani. Minua ei esimerkiksi varsinaisesti ahdista jos mies olisi kovinkin tosissaan kanssani. Mutta se ahdistaa, jos itse olen. Tuntuu, että laitan oman sieluni häkkiin ja annan avaimen toiselle.

Tasapainoa, tasapainoa... se on tämän vuoden tavoite ja motto.

Hullaantumisen tuolla puolen

Huhhuh, onpa tehnyt hyvää pitää taukoa yhteydenpidossa. Pää selkenee hurjaa vauhtia ja saa vähän perspektiiviä. Elikkäs, ensinnäkin, näen tilanteen nyt jotenkin objektiivisemmin.

Olen siis kuukauden viestitellyt ahkerasti miehen kanssa, joka on osoittanut erittäin paljon huomiota, mutta ei ole varsinaisesti tehnyt hirveästi suhteen edistämisen eteen. Hän ei ole soittanut, vaikka on lupaillut, eikä ole puhunut mitään konkreettista tapaamisesta. Puhuahan voi vaikka mitä mutta teot vasta oikeasti puhuvat puolestansa. Ihan sama onko eronnut muutama kuukausi sitten vai ei.

Minähän innokkaana tyttönä jo poistelin profiiliani kun oli niin innoissani. Nyt sitten huomasin, että kappas mieshän käy edelleen profiilissaan. Ja oikeasti, miksi ei kävisi. Me ei olla tavattu, meillä ei ole harmainta aavistusta, onko tässä aineksia oikeaan suhteeseen.  Hetken pähkäilin tilannetta ja tajusin, että olin itsekin liian sukkela profiilini poistamisessa. Mutta olin tosiaan poistanut sen, joten en pystynyt palauttamaan sitä. Tein siis uuden. Toinen vaihtoehto olisi ollut jutella aiheesta miehen kanssa, mutta haloo, ei tuollaisesta asiasta voi jutella siinä vaiheessa kun mitään suhdetta ei ole olemassa.

Ok, elikkäs. Hullaannuttiin ja sanottiin toisillemme kaikenlaista teinimäistä ja romanttista. Puhuttiin jo hyvinkin vakavissaan. Mutta näinhän sitä tehdään hormoonihuuruissa. Ei se tarkoita sitä, etteikö niitä sanoja tarkoittaisi sillä hetkellä, mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että nuo sanat olisivat jotenkin sitovia.

Eli mä teen nyt sellaista major perääntymistä. Tämä ei nyt tarkoita, että olisin ihan kankkulan kaivoon heittämässä ajatuksen siitä, että tämä meidän välinen juttu vois johtaa johonkin. Mutta jonkinlainen reality-check. Olin myös mielestäni aivan liian innokas ja lääpälläni mieheen ja annoin sen myös näkyä. Nuo ihmissuhdepeliteoriat on melko ahdistavia, mutta kyllä niissä totuuden jyvää on. Itse viihdyin parhaiten siinä roolissa, että mies on se aktiivisempi osapuoli ja niin varmasti mieskin. Minua alkaa ahdistaa siinä vaiheessa, jos huomaan itse olevani aktiivisempi kontaktin ottaja ja mies sitten sen seurauksena laiskistuu ja alkaa menettää kiinnostustaan. Kyllä siinä metsästysteoriassa on vinha perä, näin uskon. En tiedä mitä mies ajattelee siitä, että olen poistanut profiilini, hän on sen varmasti huomannut. No, ihan sama.

Tuollaisessa hullaantumisessa on se ongelma, että yhteydenpito alkaa helposti lässähtää. Eli kun ollaan kovalla huumalla aloitettu, niin suunta innostumisessa on väistämättä alaspäin. Silloin tulee verrattua sitä nykyolotilaa siihen aiempaan ja tuntuu, että homma on täysin haalistunut. Note to myself: Jos mies on aluksi kovin hullaantunut ja näet hänessä potentiaalia, on minun tehtäväni suitsia miehen innostumista! Se on sille suhteenpoikaselle hyväksi, jotta käyrä kiinnostuksessa olisi ylöspäin mahalaskun sijasta.

Jeepäjee, luulenpa, että siellä 600 km:n päässä saattaa hyvinkin olla samanlaiset fiilarit. Paluu todellisuuteen. Nyt sitten nähdään olisiko tässä jutussa oikeasti aineksia johonkin tällaisen pikatekstihullaantumisen lisäksi. Soittaako mies, alkaako suunnitella tapaamista eli näkeekö vaivaa. Sillä aikaa, otan treffikutsuja vastaan muilta miehiltä :)

Vetäytymisiä

On olemassa stereotypia(?) miehistä(?), jotka aina välillä vetäytyvät suhteen edetessä. Nyt alan täysin ymmärtää, mistä tällainen vetäytyminen voi johtua - omalla kohdallani. Kun on kovin tykästynyt toiseen ja jossain vaiheessa huomaa ajattelevansa toista aivan liikaa. Varsinkin tässä tapauksessa kun toista ei ole edes nähnyt ja mitään oikeaa suhdetta ei ole vielä edes olemassa, niin noita tunteitansa helposti säikähtää. Ja varsinkin tulee kammo niitä kiintymyksen tunteiden vastinkappaletta eli menettämisen pelkoa kohtaan.

Tällöin tekee mieli ottaa aikalisä. Hypähtää välillä pois siitä tunnemylläkästä ja muistella kuka minä oikein olenkaan ilman sitä, että ajattelen jotakuta toista. Ja ennen kaikkea muistaa, ettei onneni ole tuosta toisesta ihmisestä riippuvainen.

Huomaan, että me mennään Tekstihurmaajan kanssa noin viikon sykleissä. Ollaan tillin tallin ihastuneita sen viisi päivää ja sitten kummallekin tulee sellainen olo (luulen että molemminpuolista), että nyt mennään ihan ylikierroksilla varsinkin kun ollaan tunnettu vain se kuukausi eikä olla edes tavattu. Sitten pari päivää hiljaiseloa ja sitten taas uudella energialla yhteyksissä.

Hmm... en tiedä, osaisko tätä jotenkin rauhoittaa.  

Tekstihurmaaja vs. Ne Kaikki Muut

Noniin, nythän on alkanut uusi vuosi! Tässä vaiheessahan on tapana katsoa taaksepäin ja pohtia, että mitä tulikaan tehtyä ja koettua. Minulle vuosi 2011 oli treffailuvuosi like no other before. Vuosi 2011 oli myös jonkinlainen välivaihe elämässäni. Kävin asumassa Espoossa, päätin luopua aiemmista työ/opiskelukuvioista, olin kunnolla sinkkuna, koin burn outin.

Nyt olen kodissa, jossa uskon viihtyväni pitkään ja kaupungissa, jonka voin kuvitella loppuelämän kotikaupungiksi. Ja olen tutustunut mieheen, joka on pysäyttänyt ja katkaissut deittailuputkeni. Jonkinlaisena yhteenvetona siis: Tekstihurmaaja vs ne kaikki muut deittimiehet! Eli mikä niissä mätti ja miksi Tekstihurmaajassa ei nämä asiat mätä (niin, mehän ei olla edelleenkään tavattu :) 

1. Herra Paperilla Täydellinen
- ruma ja tupakoi
=> TH: söpö ja komea (niiden 10 kuvan perusteella jotka olen nähnyt), ei tupakoi

2. Herra Kyösti Pöysti
- onneton ja surumielinen
=> TH: jos mies on niin iloinen ja sympaattinen postraumaattsesta stressihäiriöstä kärsiessään, mitähän hän onkaan siitä toivuttuaan

3. Herra Suominostalgia
- pihi ja ei tykästynyt muhun
=> TH: en kyllä tiedä, millanen TH on rahojensa suhteen, mutta hää tykkää musta ihan takuuvarmasti :)

4. Herra Yök
- ruma ja irstas (no, tekstiviesteissä ainakin)
=>  TH:n kanssa ei olla puhuttu seksistä kertaakaan, tai ehkä jostain ruumiinkielestä hyvin häveliäästi. Mun toinen chattimies Herra Potentiaalinenhan karsiutui juuri seksijuttujensa perusteella.

5. Nuori Kolli
- epäkunnioittava ja epäempaattinen, kiivas
=> TH: ihan eri planeetalta, yhtä huomaavaiseen ja lempeään ihmiseen en ole tainnut tutustua. Nuoren Kollin kanssahan me ei livenä varsinaisesti riidelty mutta chatin ja mailin välityksellä sitäkin enemmän.

6. Tapaus Isä
 - lapsi ja ei ollenkaan seikkailunhalua tai kokemuksenjanoa
=> TH: ei lapsia, meni Afghanistaniin

7. Menninkäinen
- vitsit eivät naurattaneet
=> TH: meiän huumori natsaa :)

8. Komistus
- tosi hiljainen ja ujo
=> TH: selitti, miten kaverit sanoo hänelle "älä huuda!",  kovempi ääni jäänyt päälle Puolustusvoimien hommista :)

9. Vanhempi mies
- liian asiallinen ja tylsä
=> TH: höppänä <3

Ja näin minä hehkutan miestä, joka asuu 600 km:n päässä ja joka häviää noille deittimiehille vain yhdessä asiassa: fyysisessä etäisyydessä! Mutta henkisessä etäisyydessä hän onkin ihan sydämen vieressä.

Paljon puhetta

Juteltiin Tekstihurmaajan kanssa tänään 6 tuntia leffoista. Parhautta <3 Kaikki mun lähimmät ihmiset on sellaisia, joiden kanssa voi puhua pitkäänkin leffoista.

Tuntuu, että puhutaan miehen kanssa samaa kieltä. Siksi ne meidän keskustelut kestääkin tuollaisia maraton-aikoja - kun se on niin vaivatonta ja ajan kulumista ei huomaa. 

Ollaan tunnettu 3 viikkoa, johon on sisältynyt lukemattomia tunteja jutustelua, varmaan lähemmäs 20 tuntia per viikko.

Yksin

Istun uuden asuntoni sängyllä kolmen päivän muutto- ja tavaroidenpurkamis/järjestelyruljanssin jälkeen ja mutustelen tätä uutta tunnetta. Olen yksin. Olen aina asunut joko miehen tai kavereiden kanssa ja nyt muutin ensimmäistä kertaa elämässäni yksiöön.

Kuva: Flick / Creative Commons/ Robinn-Gk

Kuuntelen Anna Puun biisiä Linnuton puu ja se kuvaa jotenkin hyvin tätä tunnelmaa:

Nauruasi vailla
Olen se linnuton puu,
Lehtiä täynnä
Linnuton puu.
---
Jos sinun rakkautesi
Tulee ja asuttaa aution puun,
Jos tulet oksalleni,
Annan sun levätä vierelläni.

Nyt jos milloin, huomaan kaipaavani rakkautta ja miehen läsnäoloa elämääni.