Heinäkuu 2011
Olen jälleen se, joka bongaa miehen ilmoituksen. Se on todella hyvin kirjoitettu ja siinä on muutama kohta joka kolahtaa täysin. Ajattelen, että tässäpä ajattelevainen ja syvällinen mies. Miehessä on jotain nostalgista sukunimeään myöten (harmi, ettei sitä voi sanoa ääneen). Saan heti pitkän vastauksen viestiini. Vaihdamme ajatuksia, mutta melko verkkaiseen tahtiin. Pidän kuitenkin miehestä ja päätän tarttua härkää sarvista ja pyytää miehen treffeille itse! Tiedän, että mies pitää luonnosta, joten kutsun miehen luontoretkelle - siis aivan tuntemattoman miehen keskelle metsää. Mies on kovin otettu kutsusta ja rohkeudestani.
Tapaamme rautatieasemalla ja ensivaikutelma on ilmeisen mieleinen molemmalle. Juttu lähtee kulkemaan, mutta jo viiden minuutin päästä törmään yhteen mielenkiintoiseen piirteeseen miehessä - ilmeiseen pihiyteen. Mies selittää, miten tyytyväinen oli siihen, ettei konduktööri tullut myymään lippua ennen seuturajan ylittämistä, jolloin hän pystyi ostamaan Espoon sisäisen lipun seutulipun sijasta. No haloo!
Samoilemme luonnon helmassa ja mies on kovin sympaattinen. Keskustelemme metsänhengistä ja suomimytologiasta, hiisistä, kakkiaisista ja sun muista. Nämä jutut on minulle tuttuja lähipiirin kiinnostuksen kohteiden kautta ja mies tuntui näin kovin tutulta. Mies halusi istuskella pitkiä aikoja välillä ja teki tietynlaisia parisuhdetestauskyselyjä, joista tiesin hänen olevan ainakin periaattessa kiinnostunut. Treffit loppuivat halaukseen ja olin jo melkoisen ihastunut ja möläytin - soittele!
Sitten... miehestä ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä laitan mailin, että oli mukavaa. Edellenkään ei mitään, paitsi sitten kahden viikon päästä treffeistä kilometrin pituinen maili, jossa mies selittää ummet ja lammet kuinka kivaa oli mutta, että hänen mielestään olemme liian erilaiset. No daa - niin ollaankin! Ainakin harkitsevaisuudessa :) Ja kyllähän sitä jälkeenpäin tajusi, että mies oli oikeassa. Siinä missä mies toi yhteisiksi eväiksi porkkanoita (!), minä olin ostanut Punnitse ja Säästästä kolmen eri sortin pähkinöitä ja hedelmiä, joiden kummallisuutta mies sitten kauhisteli. Lisäksi mies ei ollut matkustellut ollenkaan ja halusi muuttaa maalle.Olisin ensi-ihastumisen jälkeen tukahtunut. Tajusin myös, että nauroin näillä treffeillä ehkä kaksi kertaa, joten ei meillä kovin hauskaakaan olisi ollut yhdessä.
SUMMA SUMMARUM: Treffeillä on hauska tehdä jotain muuta kuin vain kävellä pitkin kaupunkia tai mennä kuppilaan. Miehen piheys ei viehätä. Nettideittimieheen voi ihastua.
Olen jälleen se, joka bongaa miehen ilmoituksen. Se on todella hyvin kirjoitettu ja siinä on muutama kohta joka kolahtaa täysin. Ajattelen, että tässäpä ajattelevainen ja syvällinen mies. Miehessä on jotain nostalgista sukunimeään myöten (harmi, ettei sitä voi sanoa ääneen). Saan heti pitkän vastauksen viestiini. Vaihdamme ajatuksia, mutta melko verkkaiseen tahtiin. Pidän kuitenkin miehestä ja päätän tarttua härkää sarvista ja pyytää miehen treffeille itse! Tiedän, että mies pitää luonnosta, joten kutsun miehen luontoretkelle - siis aivan tuntemattoman miehen keskelle metsää. Mies on kovin otettu kutsusta ja rohkeudestani.
Tapaamme rautatieasemalla ja ensivaikutelma on ilmeisen mieleinen molemmalle. Juttu lähtee kulkemaan, mutta jo viiden minuutin päästä törmään yhteen mielenkiintoiseen piirteeseen miehessä - ilmeiseen pihiyteen. Mies selittää, miten tyytyväinen oli siihen, ettei konduktööri tullut myymään lippua ennen seuturajan ylittämistä, jolloin hän pystyi ostamaan Espoon sisäisen lipun seutulipun sijasta. No haloo!
Samoilemme luonnon helmassa ja mies on kovin sympaattinen. Keskustelemme metsänhengistä ja suomimytologiasta, hiisistä, kakkiaisista ja sun muista. Nämä jutut on minulle tuttuja lähipiirin kiinnostuksen kohteiden kautta ja mies tuntui näin kovin tutulta. Mies halusi istuskella pitkiä aikoja välillä ja teki tietynlaisia parisuhdetestauskyselyjä, joista tiesin hänen olevan ainakin periaattessa kiinnostunut. Treffit loppuivat halaukseen ja olin jo melkoisen ihastunut ja möläytin - soittele!
Sitten... miehestä ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä laitan mailin, että oli mukavaa. Edellenkään ei mitään, paitsi sitten kahden viikon päästä treffeistä kilometrin pituinen maili, jossa mies selittää ummet ja lammet kuinka kivaa oli mutta, että hänen mielestään olemme liian erilaiset. No daa - niin ollaankin! Ainakin harkitsevaisuudessa :) Ja kyllähän sitä jälkeenpäin tajusi, että mies oli oikeassa. Siinä missä mies toi yhteisiksi eväiksi porkkanoita (!), minä olin ostanut Punnitse ja Säästästä kolmen eri sortin pähkinöitä ja hedelmiä, joiden kummallisuutta mies sitten kauhisteli. Lisäksi mies ei ollut matkustellut ollenkaan ja halusi muuttaa maalle.Olisin ensi-ihastumisen jälkeen tukahtunut. Tajusin myös, että nauroin näillä treffeillä ehkä kaksi kertaa, joten ei meillä kovin hauskaakaan olisi ollut yhdessä.
SUMMA SUMMARUM: Treffeillä on hauska tehdä jotain muuta kuin vain kävellä pitkin kaupunkia tai mennä kuppilaan. Miehen piheys ei viehätä. Nettideittimieheen voi ihastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti