Ei enää nettideittailua, ei enää nettideittiblogia. Mitä jäi käteen?
Olen oppinut paljon itsestäni ja siitä millaisen miehen haluan - ja en halua. Olen kohdannut pelkojani. Olen oppinut, että joskus on kyse siitä ettei mies vain ole sinulle sopiva ja joskus on kyse siitä, ettei aika ole oikea. Joskus vielä tapaan sen sopivan uroon sopivaan aikaan :) Siitä ei ole epäilystäkään.
Olen tutustunut nettideittailun kautta kahteen itselleni merkitykselliseen ihmiseen: Nuoreen Kolliin ja Tekstihurmaajaan. Uskon, että he kumpikin pysyvät elämässäni tavalla ta toisella.
Nuoreen Kolliin minulla on ollut mitä eriskummallisin suhde. Oikein naurattaa :) Viestittelimme ja soittelimme kaksi viikkoa ennen tapaamista ja jännite välillämme oli ilmiselvää. Mies otti aivoon jo silloin, mutta jotakin kovin kiehtovaa hänessä oli. Tapasimme ja crash-boong-bang. Hauskaa ja jännittävää. Meillä klikkasi. Elämäni parasta seksiä. Ihastuin ennen aikojani. Sitten olimmekin jo riidoissa. Kuukauden hiljaiselo. Uusi tapaaminen ja jälleen - bang! Sitten tajusin vasta kuinka dorka mies onkaan suhteessa naisiin. Seuraavilla treffeillä taika oli kadonnut. Sitten miehen lämmittely-yritykset, minun nuiva suhtautumiseni - ja sitten kutsun miehen hetken mielijohteesta kotiini - ja bang! Ihan sekopäistä :) Jokin side meitä yhdistää, outo yhteisymmärrysja sielunkumppanuus. Kuin verivihollinen, josta tulee ajan myötä ystäväsi. Nuori Kolli haastaa minut ja saa vereni kiehumaan. Hän on arvaamaton ja suoraviivainen. Nuori Kolli näkee lävitseni ja minun on turha esittää olevani parempi kuin olen: hän tuo minussa esiin ne raadollisimmat puoleni. Nuori Kolli ei ole elämäni mies, mutta hän on ehdottomasti mies elämässäni.
Sitten Tekstihurmaaja. Nuoren Kollin vastakohta. Huomaavainen, herkkä, luotettava, kohtelias ja HIDAS. Mies joka ei loukkaisi ikinä tarkoituksella kun Nuori Kolli loukkaa jatkuvasti sitä itsekään tajuamatta. Mies jonka kanssa olemme keskustelleet 1½ kuukauden ajan tunteja chatissa, mutta joka ei pysty soittamaan yhtä puhelua. Mies jota kiinnostaa kuulumiseni ja joka on hyvä kuuntelija. Mies jonka kanssa voin keskustella mistä tahansa ja joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Sielunkumppani ja ystävä. Hän herättää minussa halun olla parempi ihminen ja tuntuukin, että minun on hieman piiloteltava tiettyjä puolia itsestäni häneltä. (Ainakin sitä joka harrastaa seksiä hetken mielijohteesta). Tekstihurmaaja voisi olla elämäni mies, mutta ainakaan juuri nyt hän ei pysty konkreettisesti olemaan mies elämässäni.
Nämä miehet voivat pysyä elämässäni, sillä odotukseni heitä kohtaan ovat nyt kohdillaan. En odota Nuorelta Kollilta sympatiaa ja en odota Tekstihurmaajalta suurempaa läsnäoloa elämässäni. He antavat minkä pystyvät. Minä itse päätän, millainen rooli heillä on elämässäni.
Kiitos lukijoille ja kommentoijille! Olen saanut teiltä paljon avartavia kommentteja :) Onnea ja lämpöä teille, jotka olette jo löytäneet kumppanin elämään ja teille, jotka vielä jatkatte etsimistä - make it a good ride! :)
Daaliah kiittää ja kumartaa :)
PS: Lupaan tulla päivittämään tämän blogin sitten kun olen löytänyt Herra Oikean - tai luulen löytäneeni
No voi höh! Vasta just löysin sun blogin ja tykästyin kovastikin tapaasi kirjoittaa. Pelkästään positiivistahan se on, jos elämä on siinä kuosissa ettei blogia ajatusten purkupaikaksi enää tarvitse ja muutenkin asiat kaikinpuolin mallillaan.
VastaaPoistaMukavat jatkot sekä Tekstihurmaajan että Nuoren Kollin ja kaikkien muiden matkalla mukaan tarttuvien miekkosten kanssa!
Kiitos :)
VastaaPoistaTällä hetkellä sellainen fiilis, että tämä blogin kirjoittaminen pikemminkin lisää vatvomista kuin auttaa selventämään ajatuksia. Että menee vähän ylianalysoinniksi. Mutta tiedä sitten jos jossain vaiheessa taas on niin pakahdutavia fiiliksiä, että tarvitsen niille purkukanavan.
Lueskelen sun blogia kyllä vielä varmasti ja kommentoinkin.
No voi hitsi, nyt mä vasta löysin tän sun blogin! Olen niin samassa tilanteessa kuin sinä ja harrastanut nettideittailua, mutta en löytänyt sen kautta etsimääni, joten suljin profiilin. Mukavia ihmisiä löytyy netin ulkopuoleltakin, mutta minäkin ajattelin, että sen kautta olisi helppo avittaa kohtaloa. Sen kautta oli myös liian helppo ohittaa ihmiset ja huomasinkin, että aloin "shoppailla" profiileja ja jos henkilö ei heti innostanut, hän vaihtui nappia painamalla toiseen.
VastaaPoistaKoin myös, ettei persoona ja olemus - ne tärkeimmät - välity netin kautta tarpeeksi hyvin. Olen huomannut oman vaikutukseni ihmisiin kasvokkaisessa kanssakäymisessä muutettuani täysin uusiin ympyröihin ja saanut sen myötä itseluottamusta ja -varmuutta kohdata uusia ihmisiä. Saas nähdä mitä kaikkea kivaa lisääntyvä valo ja kevät tuovat tullessaan :) Rakkaus olisi kiva, mutta rakkauteni omaan itseeni ja sen myötä ympärilleni välittyvä lämpö on jo itsessään mahtavaa.
Onnea etsinnällesi, lueskelen varmaan kirjoituksesi läpi kunhan ehätän. Voisi olla mielenkiintoista rupatellakin kanssasi :)
Kiva kuitenkin, että löysit tässä vaiheessa :)
VastaaPoistaJuu mulle riitti tuo 9 kuukauden ja 9 deitin rupeama tällä erää. Elämä pyöri liikaa sen ympärillä ja tämä blogin kirjoittaminen vain lisäsi vettä myllyyn. Mä koen suhtautuvani varsin mutkattomasti esimerkiksi ystävyyssuhteisiin tai työelämään ja annan niissä asioiden rullata omalla painollaan liikaa analysoimatta tai vatvomatta - miksen suhtautuisi samalla happy-go-lucky-asenteella näihin deittailuasioihinkin. Eli just nyt en jaksa "edistää" tätä puolta sen enempää tai edes etsiä. Tulee jos on tullakseen :)
Mukavaa kevään odotusta sullekin!