Syyskuu 2011
Hyvin pian edellisen katastrofaalisen nettideittikokemuksen jälkeen menen uusille treffeille. Tällä kertaa miehen kanssa, joka on täydellinen vastakohta edelliselle. Hän on vanhempi, vakaampi, etsii oikeasti puolisoa ja hän on isä. Ensimmäistä kertaa edes harkitsen miestä, jolla on lapsi. Menemme treffeille kaksi päivää sen jälkeen kun hän on ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä.
Jännä, jälleen lähes ensimmäisen sekunnin aikana tiedän, että kemiamme eivät taida toimia. Mies on kovin ujon oloinen ja minun pitää lämmitellä häntä todella pitkään ennen kuin hän rentoutuu. Keskustelun myötä tulee hyvinkin selväksi, että elämänfilosofiamme taitavat poiketa liiaksi. Olen huomannut, että minulle on hyvin tärkeää tietää, onko mies matkustellut. Jos ei ole, niin tämä melko varmasti tarkoittaa sitä, että mies ei ole riittävän kokemuksenjanoinen ja spontaani makuuni. Nuori Kolli oli tässä tapauksessa kyllä poikkeus.
Meillä on treffien lopuksi jo hyvinkin hauskaa ja nauramme yhdessä, mutta juu ei, emme ole toisillemme sitä mitä olemme etsimässä. Minusta ei ole vakaaksi äitihahmoksi eikä miehestä seikkailukaveriksi. Keskustelemme treffien lopuksi nettideittailusta ja siitä, mitenköhän monta ihmistä täytyy tavata ennen kuin sopiva tulee kohdalle :)
SUMMA SUMMARUM: Matkailu voittaa sohvakaluston 10-0!
Löysin blogisi suomi24:n kautta. Halusin vaan kiittää kirjoituksistasi, sinulla on tosi hauska tapa kertoa ja nautin blogisi lukemisesta! Itsekkin olen juuri aloittanut nettideittailun, yksillekkään treffeille en ole kyllä vielä mennyt.
VastaaPoistaOi, ensimmäinen kommentti. Kiitos siitä! Ja mukavaa, että pidät blogistani. Tulethan tänne sitten kertomaan omista kokemuksistasi!
VastaaPoistaHuumorilla kannattaa tuohon deittailuun suhtautua, muuten siihen voi leipiintyäkin... :)