Kirjoitan poikkeuksellisesti miehestä, jota en ole vielä tavannut. Näin siksi, että päivitän blogiani nyt "reaaliajassa". En siis enää vain muistele vanhoja treffikokemuksia - ja haluan päästä tänne raportoimaan ja fiilistelemään myös work in progress -tapauksia! :)
Olin jäänyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa omat kriteerini Herra Täydellisestä olivat tarkentuneet. Esimerkiksi kermapersemäisesti poistin duunarit pois mahdollisista deittailukumppaneista. Tässä mielentilassa aloin jälleen plarailemaan miesten profiileja. Tällä kertaa olin tosin lisännyt Ihannekumppanin lapset-osioon myös "ehkä"-sarakkeen, sillä kokemukseni mukaan aika moni näistä "ehkä"-tapauksista oikeasti haluaa lapsia. Tällä kriteerinmuutoksella miesten valikoima kasvoikin kolminkertaiseksi!
Nyt olin siis kuitenkin todella tarkkana miesten profiilien suhteen - älykäs, sanavalmis, spontaani, ilkikurinen, huomaavainen - näillä ominaisuuksilla varustettu mies, missä luuraat! Ja millaiseen profiiliin huomioni sitten kiinnittykään. Mieheen, joka kertoo hyvin vähän itsestään ja sanoo etsivänsä ainoastaan mukavaa jutteluseuraa ja joka määrittelee ihannekumppaninsa äärimmäisen laveasti muun muassa 18-60-vuotiaaksi, minkä tahansa koulutustaustan omaavaksi ja lapsistatukseltaan miksi vaan. Hänen profiilinsa on täydellinen vastakohta omalleni. Hän ei vaadi mitään ja minä luettelen yksityiskohtaisesti omat vaatimukseni.
Laitan miehelle viestin ja alamme chattailemaan. Tähän mennessä olemme chattailleet tuntitolkulla ja täytyy sanoa, että vielä yhdestäkään miehestä ei ole tullut näin hyvää fiilistä. Ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen. Emme taida uskaltaa edes tavata toisiamme, kun pelkäämme hyvän menevän pilalle. Paljastui, että miehellä oli itseasiassa hyvinkin tarkka mielikuva siitä, mitä hän on etsimässä ja että satun osumaan näihin kriteereihin täydellisesti - ja mikä parasta miehessä ei ole toistaiseksi paljastunut yhtään asiaa, joka olisi ristiriidassa omien toiveideni kanssa. Mies on menestynyt ja fiksu, sopivasti vinksallaan ja "törkeä", mutta todella kiltti ja huomaavainen - ja näyttäisi aidosti pitävän minua unelmanaisenaan. Olemme samalla aaltopituudella mitä tulee esimerkiksi lapsiin, naimisiin menoon, asumismuotoon, seksiin... meillä on hyvinkin samanlaiset taustat ja samanlaiset ajatukset siitä, miten haluaisimme parisuhteen etenevän.
Tässähän on kaikki vaaran merkit! Mennä nyt ihastumaan nettikirjoittelun perusteella. Kaikkien oppikirjojen vastaista toimintaa. Ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi edetä todella hitaasti, ettei ole mikään kiire ensitreffeille. Huhhuh - mitähän tästäkin tulee!
Nyt vain äkkiä tapaamaan livenä... Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa että mitä pidempään sitä pilvilinnaa rakentaa, sitä korkeammalta voi tipahtaa. Toisaalta, eräs parhaista netistä alkaneista suhteistani oli sellainen, että chattailimme pari kuukautta ennen tapaamista - ja sitten kun tapasimme, se oli menoa se. Mutta ennen tapaamista hannasin kyllä kybällä vastaan.
VastaaPoistaNii-in! Kumminkin päin voi käydä. Kyllä mä luulen, että me ainakin kuukauden sisällä tavataan. Kummallakin ollut hurjat työpaineet viime aikoina ja edelleenkin. Sitä jotenkin haluais, että ois aikaa ja energiaa panostaa toiseen, jos sitten synkkaakin. Ehkä meidän pitäs tehdä jotkut pika-pika-treffit tässä välissä. Tyyliin 5 min assan kulmassa :)
VastaaPoistaMiksi muuten hannasit vastaan?
VastaaPoistaHannasin monestakin syystä... Mies oli 10 vuotta nuorempi, ei lapsia, opiskeli juuri unelma-ammattiinsa - aivan eri elämäntilanteessa kuin minä. Mutta veto vain oli livenä niin vahva, ettei sitä vastaan voinut taistella. Seurasi lyhyt, mutta kiihkeä suhde. Olemme vieläkin silloin tällöin yhteyksissä, jokin sieluissamme oli samalla aaltopituudella.
VastaaPoistaAa, aivan. Järkisyistä kannatti hannailla vastaan. Mäkin alan heräilemään tämän Herra Potentiaalisen kanssa. Ei se nyt ehkä sittenkään ole kaikin puolin aivan täydellinen
VastaaPoista(ylläri :) Ihanaa huomata tuntevansa jo niin hyvin, että tosi nopeasti tajuaa, jos jokin asia ei toimikaan niinkuin pitäisi. Katsellaan nyt jos päästään tämän yli tästä asiasta, jonka huomasin häiritsevän mua. Voi olla, ettei päästä.
Hei.
VastaaPoistaHauska blogi sinulla ja mielenkiintoista lueskella naisen kokemuksia tästä touhusta. :)
Olen hieman ihmetellyt sitä, kuinka jotkut naiset vaikuttavat käyvän ensimmäisillä treffeillä toisensa perään, mutta eivät niin usein etene toisille.. Etkös sinäkin ole puolen vuoden sisään käynyt 6:lla ensitreffeillä, muttet ensimmäisilläkään toisilla?
Itse aloitin nettitreffailun Toukokuussa ja olen kirjoitellut useiden naisten kanssa, mutta käynyt vain kaksilla ensi-treffeillä. Omatkin vaatimukseni ovat aika tarkat ja ehdotinkin treffejä vain niihin sopivan naisen osuessa kohdalle. Pari naista kyllä teki oharit, mutta paikalle ilmaantuneet ovat olleet juuri sitä, tai parempaa, kuin mitä odotin ja luonnollisesti heti ehdotin toisia treffejä, todettuani toisen olevan kiinnostava livenäkin.
Ensimmäisen kanssa tapailin kesällä kolmisen kuukautta, kunnes hän muutti toiselle puolelle Suomea opiskelujen perässä, ja toisen kanssa olen tapaillut nyt kuukauden verran ja toivonkin, että hänen kanssaan jutusta voisi kasvaa jotakin suurta.
Ehkä sinulla on ollut huono tuuri, mutta jäin silti miettimään, luettuani blogisi läpi, oletko sittenkään oikeasti lähtenyt treffeille sellaisten miesten kanssa, jota etsit? Ja toisaalta, voitko oikeasti arvioida henkilön sopivuutta kumppaniksi nettikirjoittelun ja yksien ainoiden treffien perusteella? Itse en usko siihen kykeneväni..
Hei, ja mukavaa, että olet jaksanut lukea blogiani :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja kysymyksistä. Mukavaa saada miehen näkökulmaa asioihin, ja ihan muuten vaan fiksun ihmisen. Tosiaan, tätä asiaa olen itsekin tätä ensitreffien sarjaa pähkäillyt. Tosiaan, yksillekään toisille treffeille en ole mennyt :)
Aluksi noilla treffikutsuihin tuli suostuttua ihan uteliaisuudesta treffailua kohtaan vaikka olin aika varma, ettei mies varsinaisesti kiinnostanut. Ne oli ihan hauskoja kokemuksia, mutta eivät luonnollisesti johtaneet toisiin treffeihin. Ehken antanut näille miehille ihan täyttä mahdollisuutta ja tuomitsin liian nopeasti yksien treffien perusteella, mutta toisaalta.. en nyt mitään ilotulitusta odottanut ja jos ihminen olisi edes jonkin verran kiinnostanut, olisin lähtenyt toisille treffeille. Näiden kavereiden kanssa oli vaan aika selvää, ettei kumpaakaan kiinnostanut.
Nyt minusta on tullut selkeästi harkitsevampi ja olen kirjoitellut vähän pidempään ennen treffejä. Tai niinkuin nyt on käynyt pariin otteeseen, kirjoittelu on johtanut siihen, etten ole treffeille halunnutkaan. Tämä on minusta ihan hyvä suuntaus. Jos siis nyt päädyn menemään treffeille, on mies jo varmasti potentiaalisesti sopivampi tapaus kuin aiemmilla kerroilla.
Ehkäpä huonoa tuuria tai ehkäpä en ole vielä edes ollut täysin valmis varsinaisen tapailun aloittamiseen. Olenhan seurustellut melkein aina 20-vuotiaasta saakka ja ollut nyt vasta noin ½ vuotta kunnolla sinkkuna. Ja minulle on alkanut vasta tämän treffailun myötä selvitä, millaista miestä etsin. Siksi tämä treffailu ei ole ollut minusta hukattua aikaa ollenkaan, vaan jokaisen treffikumppanin kautta kuva siitä mitä olen etsimässä on tarkentunut.
Toivottavasti teidän kohdalla olette löytäneet etsimänne!
PS: Ja se todellinen syyhän näiden ensitreffien sarjaan on, se että näin saan enemmän materiaalia blogikirjoituksiin ;)