Romantiikkaa, max. 5 annosta kerralla

No niin, ja sitten rupateltiin pari tuntia mukavia chatissa.

Mutta krapulasta otamme opiksemme. Pitää tuntea rajansa!! Ei sitä romantiikkaakaan voi kahmalokaupalla kerralla nauttia. Ei enää mitään läpi yön chattailuja ja pannassa on seuraavat ilmaisut: kulta ja <3 Nytkin en chatissa suostunut yhtään sydäntä laittamaan, vaikka mies laittoi monen monta. Nää pitää oppia niin kantapään kautta. Mun on suojeltava itseäni!

Heh, mä oon kyllä niin "secure in relationships". Onko joku  lukija pannut merkille, että olen hieman ailahtelevainen? ;) Yhdessä postauksessa julistan yhtä ja seuraavassa päinvastaista.

Romantiikkakrapula

Huhhuh - noloa myöntää mutta taisin langeta vanhanaikaiseen. Eli liikaa liian nopeasti ja aivan liian paljon romanttista huomiota mieheltä - vain jotta miehen kiinnostus lopahtaa. Aijai - kirpaisee. Mies on nyt ollut kolmen päivän ajan tosi huonosti yhteyksissä.. joo, joulun aika ja niin päin pois, mutta jos kiinnostaa, niin kyllähän sitä aikaa löytyy. Auts, auts, auts...

Äh, tässä voi nyt alkaa pähkäilemään, olinko liian helppo ja niin päin pois. Hirvittävän ihastunuthan minä olin ja enkä sitä peitellyt, kun mieskin tuli melkoisella rytinällä. Ohhoi. Jännä. kun mä oon ollut niin kriittinen näiden miesten suhteen ja sitten kun yhteen ihastuin, niin olen ihan head over heels. Aika nopeastihan mä annoin hälle ymmärtää, ettei mun eteen tarvii juuri enempää duunia tehdä. Täähän on kaikkien oppikirjojen vastaista, mutta kun mä niin en haluaisi usko noihin oppikirjoihin, enkä mä osaa niiden mukaan käyttäytyä vaikka päälläni seisoisin.

Ottaa vaan aivoon niin perkeleesti. Miksi nää mun ihmissuhdeviritelmät ei ota onnistuakseen? Miksi mä lähden niin tunteella mukaan sitten kun ihastun? Miksi on joko liikaa tunnetta tai liian vähän, eikä koskaan mitään siitä väliltä?

Olihan tässä kaikki varoitusmerkit, jotka näin, mutta päätin silti mennä täysillä tunteeseen mukaan. Mies on eronnut vasta muutama kuukausi sitten ja hänellä oli selkeästi paska fiilis. Hän sai multa kaipaamaansa itsetunnon buustausta ja sitten ilmeisesti saikin kaipaamansa. Mun kaverilla on paljon vastaavia kokemuksia "rikkinäisten" miesten kanssa.

Päätös: en ala ruikuttamaan miehen perään. En oo nyt missään yhteydessä vaikka mikä tulis. Oon nyt kolmen päivän ajan ollut aina se, joka laittaa eka viestiä ja mies on kyllä vastannut mutta melko hitaasti. Muutos aiempaan on dramaattinen.

Olisinko mä voinut toimia jotenkin toisin - voinko mä muuttaa perusluonnettani? Eli sitten kun innostun niin innostun.  Nyt on romantiikkakrapula. Liian paljon liian nopeasti ja sitten - pläts. Kai sitä oppii varovaisemmaksi innostumisensa kanssa, tai sitten kohtaa ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtelee kohdalleen. Kumpikin on sopivassa elämäntilanteessa, sopivalla mielellä ja asiat etenee omalla painollaan sopivaan tahtiin.

Ottaa aivoon ja ahdistaa. Mutta kai tästäkin pääsee yli :/ Voi kyllä sen verran kirpasta, ettei vähän aikaan tee mieli deittailla, laittaa profiilia palstalle tai mitään. Ehkä sekin ois paikallaan kun on aina ollut joko suhteessa tai haku päällä. Muutan parin päivän päästä ja täytän ½ vuoden päästä 30 vuotta. Päätin aloittaa painonpudotusprojektin ja etsin nyt uusia töitä. Sellainen olo, että voisin joksikin aikaa "käpertyä" ja keskittyä  itseensä.

***
Edit: naurattaa kun luen tätä postausta nyt jälkeenpäin. Jos kolmeen päivän aikana minä olin sattumalta aina se, joka otti ensin yhteyttä (ja mies vastasi aina saman tien), niin Daaliahin päätelmä on: miestä ei enää kiinnosta! Taidan oikeasti olla pahastikin pihkaantunut.

Mr. Right but not the Right Time?

Hmm..mmm... Tekstihurmaaja hurmaa edelleen. Hän on minusta aidosti hieno ihminen ja me ihan aidosti pidämme toisistamme. Tähän luotan, mutta tätä ajoitusta hieman mietin. Voi olla, ettei aika ole vielä kypsä sille, että aloittaisimme suhteen tosissaan. Miehen erosta on liian vähän aikaa ja hänen terapiansa on vielä pahasti kesken. Vaikken yhtään epäilekään miehen tunteita ja yhteensopivuuttamme, hän etsii edelleen helpostusta pahaan oloon. Hän on sanonut sellaisia asioita kuin: "elämäni olisi niin paljon ankeampaa ja köyhempää ilman sinua"  ja "en tiedä kestäisinkö enää yhtään vastoinkäymistä rakkaudessa". Eli toisin sanoen mies ei ole vielä oppinut olemaan onnellinen yksin.

Laastarisuhteessahan on kyse siitä, että etsitään eron jälkeen nopeasti joku paikkaamaan tyhjää oloa ja buustaamaan itsetuntoa. Tällöin kelpaa helposti kuka vaan ja sinulle epäsopivakin ihminen. Laastarisuhteet sitten yleensä päättyvät, kun eronnut "eheytyy" ja toteaa, ettei laastariksi sipaistu henkilö olekaan itselle sopiva. Itsekin olen toiminut näin. Olen ehdottomasti laastari Tekstihurmaajalle, mutta olen samalla varsin vakuuttunut yhteensopivuudestamme. Eli siinä mielessä en pelkää dumpatuksi tulemista.

Ylipäätään olen ilokseni huomannut, että minusta on kasvanut varsin "secure in relationships" eli minusta ei tunnu siltä, että onneni on riippuvainen rakkaussuhteesta tai siitä, mitä rakkaussuhteessa tapahtuu. Harrastan kaikenlaisten "rakkausvinkkien" lukemista netistä (hehe) ja tässä "Overcoming insecurity in relationships" -artikkelissa kuvataan mielestäni hyvin sitä, mistä tässä rakkaussuhteisiin liittyvässä turvallisuuden/turvattomuuden tunteessa on kysymys. Kirjoittelen seuraavaksi pääpointteja tästä artikkelista.

Jos on vielä pahasti rikki aiemmista suhteista tai muuten epävarma kiintymyssuhteissaan, niin voi olla tällaisten kysymysten piinaama: Hylkääkö hän minut? Olenko tehnyt jotain väärin? Tämä on liian hyvää kestääkseen!
Tällöin alkaa nähdä ongelmia myös siellä missä niitä ei ole. Artikkeli antaa seuraavanlaisia ajattelutapavinkkejä tilanteen helpottamiseen:

1. En sekoita mielikuvitusta ja todellisuutta ja näe mörköjä siellä missä niitä ei ole.
2. Vältän "varmuusloukkua" eli en ajattele, että suhteen pitäisi olla juuri sellainen kuin haluaisin sen olevan. Opin elämään ja rentoutumaan epävarmuudesta huolimatta.
3. Annan suhteelle tilaa hengittää.
4. En yritä lukea toisen mieltä.
5. En vertaa nykyistä suhdetta edelliseen, lähinnä edellisten suhteiden huonoja kokemuksia.
6. Etsin turvallisuuden tunnetta itsestäni. Haastan pelkoni ja epäilykseni. Opettelen ajattelemaan, ettei mikään elämässä ole varmaa ja että voin elää tämän tosiasian kanssa. Vaikka tämä suhde ei kestäisi, olen tarpeeksi vahva kestämään sen ja näen sen oppimiskokemuksena.

Eli toisin sanoen, MITÄ TAHANSA TAPAHTUU, KAIKKI ON OK. 

Oli aika, jolloin olin hyvin epävarma rakkaussuhteissani, sekoitin todellisuuden ja mielikuvituksen, en sietänyt epävarmuutta, en antanut suhteelle tilaa hengittää ja yritin lukea toisen mieltä. Nyt on toisin ja se on kaiken kokemani ja asioden pähkäilemisen ansiota. Olen onnellinen, että olen oppinut päästämään irti. En enää yritä kontrolloida suhteita ja miesten tunteita. Ymmärrän, että asiat tapahtuvat pitkälti omalla painollaan. Heikkoja hetkiä toki tulee, niinkuin varmasti kaikille, mutta annan niiden vyöryä läpi ja tiedän niiden olevan ohimeneviä.

Siksi olen nyt lähinnä vain onnellinen, vaikka en yhtään tiedä mihin tämä suhteenpoikanen on menossa ja vaikka en ole edes tavannut miestä vielä ja vaikka mies ei ole mielestäni vielä valmis suhteeseen. On hienoa huomata kykenevänsä ja uskaltavansa edelleen ihastua. Uskon rakkauteen ja siihen, että sitä tulee olemaan elämässäni yllin kyllin. :)

No jopas tuli pateettista tekstiä!

Nyt alan katsomaan Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaa (BBC, 1995). Hieno sarja, joka liippaa hyvinkin läheltä. Elisabeth Bennet rules!!

Tylsyyttä paossa

Mitäköhän raportoitavaa sitä olisi. Tekstihurmaajan kanssa on edelleen hurmaavaa :)

Sellaisen asian tajusin itsestäni, että elämäni suurin pelko on tylsistyminen.. se on ohjannut oikeastaan kaikkea mitä teen. Olen aina hakeutunut siihen mahdollisen erikoiseen opiskelupaikkaan ja työpaikkaan. Matkustellut outoihin kohteisiin ja miehissäkin olen hakenut eksotiikkaa. Ja mikä noissa deittailemissani miehissä on ollut se suurin puute - ei jaksa kiinnostaa!

Tekstihurmaaja on luotettavan ja rauhallisen oloinen - mutta ei missään nimessä tylsä. Hänestä tekee kiinnostavan se, mistä vinkkelistä hän tätä maailmaa katsoo. Ja kun ihmisessä on kiinnostavaa on nimenomaan tuo asia, voi minunkin kaltainen tylsyysfobisti kuvitella lyöttäytyvänsä tällaisen ihmisen kanssa yksiin vaikka loppuiäkseen. :)

Teinifiilis

Teinimeininki jatkuuu... eli chättäilyä ja söpöstelyä, eikä näköjään huolta huomisesta! :)

Madly and Deeply

Junassa matkalla joulunviettoon.

Ollaan chättäilty Tekstihurmaajan (a.k.a  Äimistyttävä Mies) kanssa joka ikinen ilta, vähintään 5 tuntia kerralla ja ollaan puhuttu ihan kaikesta. Tiedättekö sen tunteen, kun toiselle voi höpöttää ilman, että pelkää vaikuttavansa tyhmältä tai epäkiinnostavalta - että voi olla täysin oma itsensä. Tiedän, että tää on osittain tällaista ihastumisen huumaa, mutta tuntuu, että meidät on veistetty ihan samasta puusta. Arvomaailma, huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet natsaa. Ja sitten hassuissa pienissä asioissa, tyyliin mies kysyy, että sietäisinkö Mannerheim-taulua seinälläni ja mulla on itselläni ollut sellainen tai että molemmat haluaa Okinawalle. Ja meillä alkaa olla jo niin paljon inside-läppää, ettei sen muille selittämisessä ole kohta enää mitään järkeä. Siis ihan mahdotonta bondausta :)

Mulla on erityinen suhde tekstiin ja kuvaan, pidän sanaleikeistä ja verbaaliakrobatiasta ja nuorempana piirsin paljon ja nykyäänkin maalaan aina välillä. Tällä miehellä on ihan samanlainen herkkyys tekstille ja kuvalle. Se on tarinankertoja ja kirjoittaa niiiiin hyvin, mielikuvituksellisesti ja luovasti. Paljon paremmin kuin minä. Tuollainen kirjoittamistyyli innostaa muakin ja on huippua, kun toinen sitten innostuu sun hassuista sanavalinnoista, uudissanoista jne. Sitten sen esteettinenkin silmä on ihan samassa linjassa mun maun kanssa. Se teki mulle piirroksen <3 ja hämmästyin, miten samanlainen piirustustyyli meillä on.

Ollaan myös puhuttu paljon parisuhteesta. Mies osaa hyvin ilmaista toiveensa ja kertoa sen, mikä ei ole aiemmin toiminut ja syyt siihen. On jotenkin hienoa, että näistäkin asioista voi puhua jo ihan alusta saakka. Ja jotenkin me ollaan toisillemme juuri sitä, mitä edellisestä suhteesta on puuttunut. Miehen eksä ei ymmärtänyt miehen harrastuksia ja mun eksä ei juurikaan suhteeseen panostanut, eikä ollut kovin läsnäoleva.

Ok, olen korviani myöten ihastunut. Tässä vaiheessa on enää vaikea kuunnella järjen ääntä, mutta kokeillaan. Pitäisikö seuraavien asioiden mietityttää:
A.) Mies asuu 600 km päässä
B.) Mies käy traumaterapiassa ja on sairauslomalla
C.) Miehen erosta ei ole kovinkaan kauan
D.) Olen ihastunut vaikka emme ole edes tavanneet
E.) Mies on kalju :)

Vastaus on, pitäisi. Mutta näistä vain kohta E on sellainen, joka ei ajan kanssa korjaantuisi.

Äimistyttävä mies IV (a.k.a. Tekstihurmaaja)

Kaksi minuuttia treffien jälkeen, ja mä mietin Äimistysmiestäni. Juteltiin eilen lisää, pitkään. Mä en oo ikinä tavannut miestä, joka ilmaisee tunteitaan (niitä ihan kaikkia) niin hyvin ja tarkasti kuin hän. Mietin aiemmin, sopisiko se johonkin noista emotionaalisesti epätasapainoisista miestyypeistä. Ajattelin, että siinä voisi olla Traagisen Tomin vikaa, mutta se käy sen posttraumaattisen stressinsä kanssa ihan oikealla traumaterapeutilla, ei se musta terapeuttia hae ja pelastaa kyllä ihan itse itseään. Addiktia siinä ehkä vähän on, mutta toisaalta juteltiin parisuhteesta ja sanoi olevansa omistautuvaa tyyppiä.  Narsistia en siinä näe. Kertoi, miten ystävät ja perhe järjesti sille pari viikkoa sitten yllätyssynttärit, joista oli niin otettu, että itki ja siitä, miten tärkeitä ystävät ja perhe on sille. Ei kuulosta narsistilta. Herkkis se kyllä. Herkkis ammattilaissotilas. Sain selityksen myös sille, miksi laittoi viestiä näin kaukana asuvalle. Se näki mun profiilin sattumalta palvelun etusivulla, viimeksi kirjautuneiden osiossa.

Sen erosta ei kyllä ole teknisesti kuin vasta muutama kuukausi, mutta kyse oli hänen mukaansa asumisjärjestelystä ja itse suhde oli kuollut jo paljon aiemmin. Kuitenkin tässä mielessä ehkä ihan hyvä vaan, että on siellä vähän kauempana, ettei voi suoraan rynniä suhteeseen. Kyllä se rakastumisesta varmasti hakee jonkinlaista pakoa pahaan oloon, mutta en epäile ollenkaan, eikö se oo ihan aidosti kiinnostunut minusta. Kyllähän rakastuminen on meille kaikille jonkinlainen pakopaikka, ainakin arjen harmaudesta.

Miksi Äimistysmies viehättää:
- verbaalivirtuoosi
- älykäs
- hauska ja itseironinen
- lämmin, herkkä, lojaali, empaattinen ja romanttinen
- pohdiskelija
- avoin ja rehellinen
- ystävät ja perhe on tärkeitä ja käy juttelemassa ihan muuten vaan mummojen ja pappojen kanssa vanhainkodissa!
- komea
- kiinnostunut samoista asioista kuin minä, siitä mun marginaalisimmastakin kiinnostuksen kohteesta
- ihminen, jota voin kunnioittaa ja ihailla
- tykkää musta, kovasti

Ja kaiken tämän olen päätellyt 4 päivän intensiivisen viestinvaihdon perusteella ihmistä tapaamatta. Call me crazy, mut ei sen väliä! Kohta varmaan skypetellään kuvan kanssa, niin saa jotain hajua livekemiasta...

9. Treffit: Vanhempi mies

Äh, en mä oikein ees jaksais kirjoittaa raporttia noista treffeistä. Ne oli vähän niinku se ravintola, johon mentiin ja se ruoka, jota siellä syötiin. Kuulosti paperilta ihan hyvältä ja näyttikin ihan hyvältä - mutta jotain puuttui, sielua tai jotain. 

Vanhempi mies olisi varmasti sellainen, jota ketä tahansa kannattaisi tavoitella. Ilmeisen varakas, hyväkäytöksinen, ihan kiinnostava ja ei sitten loppujen lopuksi hullumman näköinen mies. Jos mä olisin turvallisuushakuinen ihminen, niin tässä olisi hyvä mies.

Me keskusteltiin tv-sarjoista ja plääh, nettideittailusta. Viimestään siinä vaiheessa kun treffeillä aletaan puhua treffeistä, mua alkaa nukuttaa.

Summa summarum: ZZZZZzzzzzZZZZZ

Äimistyttävä mies III (a.k.a. Tekstihurmaaja)

Se mun Äimistysmies on kyllä äimistyttävä, edelleenkin - jotenkin aivan samalla taajuudella - sille on helppo höpöttää (chatissa) mistä vaan. Eikä nyt vaan mistään lässynlässynaiheista, vaan tää mies harrastaa sitä alaa mitä mä teen työkseni... joten voin selittää sille työjuttuja niin, että sillä on oikeasti jotain relevanttia sanomista niistä. Ihan hämärää. Ja sen kanssa juttelu on hälventänyt mun tiettyjä epäilyksiä siitä sen mahdollisesta sekopäisyydestä, ei se oo. Eikä sen julmettu pikahullaantuminen musta ala tuntua enää yhtään oudolta... on tässä hullaantumisen aihetta  :)

Vuoden viimeiset treffit?

Huomenna taas treffeille. :) Yhdeksännet sellaiset. Itseasiassa odotan niitä ihan innolla. Tää Vanhempi mies on ollut koko ajan tosi kiva ja onhan siinä tyyliä viedä heti hienosti syömään kahvittelun sijasta. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se, että mies tarjoaa, tuo treffeihin sellaista kivaa jännitettä. Kai sitä biologisesti mies on kuitenkin sitten se, jolla tulisi olla resursseja ja siksi se viehättää.

Se lauantainenkin livemieskin viestittelee ihan kivoja. Ja kyllä se maaninen sotilaskin edelleen sykähdyttää sekopäisyydestään huolimatta. Jos nää miehet saiskin yhdistettyä.  Olisi Vanhemman miehen vakaus, Äimistyttävän miehen sykähdyttävyys ja Livemiehen sopivuus mun elämäntyyliin.

Liian nopeasti?

Ja niinhän tämä minun kriittinen mieleni herää taas eloon, niin kuin aina jos jokin asia etenee vähän liian nopeasti. Pohdin, miksi Äimistyttävä mies on niin hulluna minuun ja oli ensimailista lähtien. Hän on minusta edelleenkin hienon syvällinen ihminen, mutta näitä motiivejahan on aina hyvä miettiä. Jos miehellä on taustalla suht. traumaattisia kokemuksia ja hän kärsii niistä edelleen, niin rakastuminen voi olla oivallinen pakokeino. Tiedän sen hyvin, koska itsekin burn outin koettuani, etsin entistä kovemmin "rakastumisen kokemusta" ja etsin edelleen. Tästä tulee hieman mieleen kokemukseni Herra Potentiaalisen a.k.a. Herra Äitikompleksin kanssa, joka myös hullaantui minuun täysin. Äimistyttävä mies kertoi myös eronneensa. Olisi mielenkiintoista tietää, milloin, koska myös eronneena etsii helpotusta siihen pahaan oloon. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miksi hän etsi kumppania näinkin kaukaa. Onko kauempana oleva ihminen turvallisempi vaihtoehto, jos ei ihan vielä olekaan täysin valmis uuteen suhteeseen?

Musta ei saa kyllä romantikkoa millään, ei kahta päivää pitemmäksi :) Oon aivan liian analyyttinen ja näköjään myös epäileväinen siihen. No mutta, ei muuta kuin jotenkin nätisti kysymään mieheltä näistä asioista. Herra Potentiaaliselta en saanut mitään järkeviä vastauksia omiin kysymyksiini, ja se olikin sitten merkki siitä, että homma oli pielessä. Tässä miehessä on vähän samankaltaista maanisuutta vaikkakin noin miljoona kertaa sympaattisemmalla tavalla. Oon melkeinpä ylpeä itsestäni, kun osaan olla näinkin kriittinen heti ensialkuun. Näin ei päädy ryntäämään suhteeseen pelkän tunteen pohjalta, vaikka se tunne voikin mut hetkellisesti viedä mennessään. Tässä blogissa se korostuu, koska kirjotan tänne aina ihan hetken mielijohteesta. Saatan julistaa jonkun elämäni mieheksi ja sitten hetken tuumittuani tulla toisiin aatoksiin :)

Oon varuillani, sillä mun pitää edelleen muistaa viehätykseni noita emotionaalisesti epätasapainoisia miehiä kohtaan. Ja se, että mä oon ihan oikeasti etsimässä pitkäaikaista kumppania itselleni, sitä elämäni miestä, enkä vain muutaman kuukauden huumaa. Äimistyttävässä miehessä voisi olla vähän Addiktin vikaa, koska se suhtautuu muhun jo nyt vähän pakkomielteisesti tai hän voisi olla myös tuon artikkelin (yllä linkki postaukseen, jonka kautta artikkeli löytyy) Traaginen Tom, joka on kokenut tragedian, eikä ole onnistunut toipumaan siitä ja joka etsii naista, joka yrittää kovasti "pelastaa" häntä. Hei, mun eksähän oli myös tätä tyyppiä silloin kun alettiin seurustelemaan! Karmivan osuvia kuvauksia.

Ehkäpä ihan hyvä, että mulla on treffit torstaina ja se lauantainenkin mies tosiaan viestittelee. Voi punnita näitä vaihtoehtoja: edustusvaimoksi pikkukaupunkiin tai kerran pantu nuori mies, joka olisi fyysisesti lähellä ja taustoiltaankin samanlainen. Tai postraumaattisesta stressistä kärsivä ammattisotilas 600 km:n päästä. Hmm, jopas tämä tyypittely taas antaa mairittelevan kuvan näistä vaihtoehdoista.

Kaksinaamaista?

Ja back to reality. Mullahan on treffit toisen miehen kanssa torstaina. Kiva mies sekin ja muuten puhelinnumeron myötä selvisi, että on iso kiho isossa yrityksessä. Eipä sitten tullutkaan yllätyksenä, että pyysi illalliselle todella hienoon ravintolaan. Enkä nyt epäile yhtään eikö olisi maksamassa munkin ruokailua.

Jaiks. Oonko ihan hirveä, jos oon ihastunut jo ihan korviani myöten johonkin hullun kaukana asuvaan tekstihurmaajaan ja lähden silti hienoille treffeille miehen kanssa, joka selkeästi pitää minusta ja jonka olen jo ehtinyt melkein unohtaa? Siitä lähtien kun olen viestitellyt hänen kanssaan olen harrastanut seksiä yhden miehen kanssa ja melkein rakastunut toiseen - hyvät chanssit annan toiselle! Mutta olisi tyhmää perua treffejä sen takia, että by the way, mä oon päättäny et mun elämäni mies on tyyppi, jota en oo ikinä nähnytkään!

Äimistyttävä mies II (a.k.a. Tekstihurmaaja)

Mä vaan edelleen äimistelen tuota mulle kirjoittanutta miestä. Se kirjoittaa pitkiä, merkityksellisiä, pohdiskelevia, aitoja, hauskoja, henkilökohtaisia ja aivan ihastuttavia "kirjeitä". Tuo ihminen tuntuu jo kahden päivän ja noin kahdeksan mailin  (todella pitkän) ja parin tunnin chattailun jälkeen jo todella läheiseltä. En ole vielä kenenkään kanssa tuntenut näin vahvaa yhteyttä.

Tämän ihmisen kohdalla ei ole vaaraa, että hänet bongaisi antamieni tietojen perusteella treffipalstalta, joten paljastan hänestä tiettyjä asioita. Mies on ammattilaissotilas. Mutta ilmeisen humaani ja sivistynyt ihminen. Harrastaa elokuvia, kirjallisuutta (erityisesti filosofia ja historia), musiikkia, piirtämistä, tietokoneita, vanhustyötä. Kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä ulkomaan komennuksen jälkeen. Kirjoittaa käsittämättömän hyvin ja näkee uskomattoman paljon vaivaa kommunikoinnin eteen. Teki muun muassa kuvakollaasin itsestään kuvateksteillä. Ilmaisee tunteitaan ällistyttävän hyvin ja tarkasti. On jo enemmän tai vähemmän vakuuttunut, että olen hänen elämänsä nainen. Ei ole harrastanut nettideittailua ollenkaan.

No huhhuh. Onko tässä mitään järkeä? Ei ole, mutta en taida välittää. Jo tämä kirjoittelu voittaa mennen tullen nuo kahdeksan aiempaa treffailukokemusta. Ja vaikka tavatessa taikaa ei enää olisikaan, niin sanoisin, että on sen riskin arvoista vihdoin tuntea aidosti jotakuta kohtaan ja olla aidosti kiinnostunut.

Äimistyttävä mies (a.k.a Tekstihurmaaja)

Saako tekstin perusteella rakastua? Tuo eilen yönä viestin lähettänyt mies vie multa jalat alta. Se on jotain aivan muuta kuin mihin olen koskaan törmännyt. Äimistyttävä. Vastasin hänelle ja pyysin leikilläni lähettämään työhakemuksen Herra Oikean pestiin ja sain aivan käsittämättömän hienosti kirjoitetun "hakemuksen". Kekseliään, sydämellisen ja siis, aivan uskomattoman. Ja mies on syötävän komea. Ja mies on 600 kilometrin päässä.

Tässä meinaa unohtua torstain treffimies ja lauantain söpö sänkyseuralainen, josta siitäkin kuului.

*****

I think. This is it. Irrationally. Mun elämäni mies.

Purujälkiä, finnejä ja tekstin hurmaa

Oon menossa torstaina treffeille ja mulla on purujälki kaulassa. Ja nenän viereen tulossa järkyttävän iso finni. LOL Nää on näitä "muistelen lämmöllä kiikkustuolissa" -hetkiä. :)

Pixie kirjoitti deittipalstaviestittelyn kankeudesta. Mitä enemmän tätä hommaa harrastaa sitä tylsemmäksi tuo kirjoittelu käy. Se on vähän niinkun välttämätön paha ennen treffeille menoa ja yleensä melko puuduttava touhua.

Tykkään itse kirjoittaa ja lukea, mutta harvoin kukaan todella hurmaa kirjoitustaidoillaan ja harvoin se kirjoittelu itsessään herättäisi vahvan kiinnostuksen sitä toista kohtaan. Enemmänkin kiinnittää huomiota niihin faktoihin tai kuvaan.

Mun laastarimies hurmasi mut kirjoittamalla. Se on ammattilainen siinä ja kun oltiin kaukosuhteessa, niin eipä siitä suhteesta ois muuten mitään tullutkaan.

No mutta, juuri eilen Pixien kirjoituksen luettuani ja asiaa jonkin verran pohdittuani, niin mitä minua odottakaan tänä aamuna deittipalstan viestiboksissa. Aivan uskomattoman hauskasti, aidosti ja lämmöllä kirjoitettu viesti, jossa mies kuvailee yli 500:lla sanalla sitä ihastumisen tunnetta, jonka profiilini hänessä herätti.

Pixie kysyy: "Miten syntyy kiinnostus toiseen ihmiseen? Mistä se lähtee se kipinä esimerkiksi deittipalstalla? Miten se säilyy?"

Kun tätä touhua on harrastanut vähän pidempään, huomaa, että on entistä vaikeampi aidosti kiinnostua ja innostua jostakusta ja pitää siitä tunteesta kiinni ja ruokkia sitä itsessä ja toisessa. Siksi tuo saamani viesti on aivan ihana :) Aivan kuin olisit paatunut elämääsi kyllästynyt ilotyttö, johon joku nuorimies rakastuu ja haluaa viedä sinut vihille. No joo, olipa aivan loistava vertauskuva :p

Katastrofin ainekset?

Neljä blogikirjoitusta yhdessä päivässä?!

Sovittiin Vanhemman Miehen kanssa torstai treffipäiväksi ja nyt vähän jännittää, tuleeko treffeistä ihan katastrofi. Mies ei siis ole oikeastaan ollenkaan hyvännäköinen, pitkä kyllä ja voisin kuvitella, että paremman näköinen livenä kuin kuvissa. Mies on myös jotenkin ihan eri elämäntilanteessa kuin minä ja todellakin pienemmältä paikkakunnalta vähän kauempaa. Iski sellainen karmiva kauhukuva katastrofaalisesta kulttuurien yhteentörmäyksestä ja totaalijähmettymiestä.

Eilinen baarimies tämän epäilyksen ehkä herätti. Siihen oli helppo tykästyä ja sen kanssa oli helppo kommunikoida  kun se oli ulkoisesti tosi söpö, suunnileen samassa elämäntilanteessa ja oli vielä opiskellut samaa alaakin kuin minä. Tuo torstain mies on ensinnäkin sellainen, ettei sitä olisi ikinä kuunaan nähnyt kyseisessä baarissa... eikä sitä voisi kuvitella vievänsä sinne. Kääks.

Vaikeasti naitettava tapaus

Minuahan ei juurikaan pyydetä toisille treffeille, itseasiassa vain Nuori Kolli näistä nyt deittailemistani miehistä on halunnut nähdä uudestaan. Ja hän oli myös ainoa, jonka itsekin halusin nähdä ehdottomasti uudestaan. En ole toistaiseksi osannut ajatella, että minussa on jotain vikaa, vaikka miehet eivät sen kummempaa kiinnostusta osoita ensitreffien jälkeen ja vaikka naiset varmaan keskimääräisesti saavat enemmän kutsuja toisille treffeille nettideittailumaailmassakin, vaikka eivät olisi itse kiinnostusta osoittaneet.

En itse koe olevani sellainen geneerisesti "sopiva" nainen, joka herättäisi miehessä kuin miehessä halun suhteeseen, tyyliin Marilyn Monroe. En oikein edes tiedä, mitä tällaisen naisen piirteet ovat. Tuntuisi oudolta yrittää lähteä opettelemaan tietynlaista miehiin vetoavaa käyttäytymistä, kun minulla ei ole tarvetta siihen, että useampi deittailemani mies ihastuisi minuun. Riittää, että se yksi minulle sopiva ihastuisi minuun ja minä häneen. Uskon, että kun sopiva mies tulee kohdalle, asiat lutviintuvat omalla painollaan, kumpikin tunnistaa yhteyden tunteen ja haluavat nähdä vaivaa asian eteen. Näin on käynyt ennenkin. Minulla on vähän sellainen olo kuin olisin jonkun hyvin erikoisen tieteenalan edustaja, jota ei oikein voi kunnolla arvostaa muu kuin saman alan erityistuntija. Tällaisen alan edustajan on vaikea löytää työpaikkaa, mutta kun hän sen löytää, hän on juuri oikea ihminen tehtävään ja ehkäpä ainoa oikea.

Heh, tätä menoa tulen kirjoittamaan tätä blogia vielä piiiitkääään.... :)

Sarjadeittailun sivuvaikutukset

Hmmm... tässä sarjadeittaamisessa on sellainen huono puoli, että kiinnostukseni yhteen tiettyyn henkilöön katoaa hyvin nopeasti. Olen kai myös jollain tapaa addiktoitunut uuden tyyppisiin ihmisiin tutustumiseen. Tämä on vähän surullista, sillä silloin mikään ei tunnu oikein miltään, ei positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Odotukseni ovat hyvin pienet. Ehkä en ole tavannut sitä oikeaa ihmistä tai ehkä en ole vieläkään oikein valmis oikeaan suhteeseen.

Kivaahan tämä miehiin tutustuminen on ollut, mutta kyllä ihan oikeasti haluaisin löytää ihmisen, johon loisin syvällisen ja kestävän yhteyden. Kumppanin. Olisi edes kiva haikailla jonkun perään, eikä vain ajatella, että onhan noita aina uusia kaloja meressä.

Enkä oikein usko siihenkään, että sen oikean tunnistaa välttämättä nimenomaan hurjasta kipinöinnistä ja yhteyden tunteesta ensitapaamisesta lähtien. Tämä "tuntemattomien" ihmisten deittailu vain valitettavasti perustuu niin paljon tuon tunteen etsimiseen. Instant gratification.Siksipä olisikin ehkä luontevampaa tutustua miehiin harrastuksen, työpaikan tai yhteisten ystävien kautta. Silloin siihen toiseen ehtii tutustua pikkuhiljaa ja paineetta.

Hmm... romantikko minussa, herää jo! Ehkäpä tämä on myös jonkinlaista itsensä suojaamista, ettei liikaa kiinny.

Puutteetta

Huhhuh.... kannoin sitten eilen miehen baarista kotiin! Universumi vastaa kun sille huudetaan :) Ja hyvä muistutus siitä, että noita miehiä voi kohdata muuallakin kuin netin syövereissä. Oikein fiksu ja söpö, juteltiin koko ilta mutta jatkosta en tiedä. Ei sarjassamme järisyttävimpiä kokemuksia, mutta piristävää ehdottomasti :) Ehkä musta sais vielä jonkinlaisen syöjättären leivottua, mutta ehkei kuitenkaan :) Mies muuten kehui kasvonpiirteitäni kauniiksi, mikä oli mieltälämmittävää :)

Nimimerkki: Purujäljet kaulassa & punaiset kumisaappaat baarissa = käy flaksi :)

Puutteessa

Vanhempi mies pyysi treffeille  :)

Yhdeksännet ja näillä näkymin vuoden viimeiset treffit siis tiedossa. Eli jos huhtikuussa aloitin nettideittailun, niin treffejä tulee olemaan yksi per kuukausi tälle vuodelle. Not bad.

Tutut voi nyt hypätä tän kappaleen yli... mutta, argh, alan olla kyllä nyt niin puutteessa. Edellisestä kerrasta kolme kuukautta. Mä olen hukkaanheitetty luonnonvara! Säännöllinen seksi on ehdottomasti parisuhteen parhaita puolia. Harmi, etten mä osaa harrastaa seksiä vaan seksin vuoksi. Se on mulle niin vahva kokemus ja laitan siihen 110% itsestäni, etten mä voi sitä kenen kanssa vaan harrastaa. Mun aivot täytyy vietellä ensin... ja pidemmän päälle sit se sydänkin. Voi Nuori Kolli, jos olisit vähän rakastettavampi ihminen.

Vuosikertamiehiä?

Plenty of fish ja niin monenlaisia miehiä. Tätä en lakkaa ikinä hämmästelemästä. Nyt sen vasta tajuaa, kun niin pitkän ajan elämästään vietti seurustellen. Nyt olisi tarjolla hieman vanhempi (+10 vuotta) ja hieman kauempaa (+1h), korkeakoulutettu ja ilmeisen fiksu, harrastuksina luonto ja puutyöt, mutta fiksuna miehenä aloitti keskustelun elokuvista. Hmm....

Sarjassamme paljastuksia. Mieheni ovat olleet aina minua noin kymmenen vuotta vanhempia. Kun puoli vuotta sitten aloin aktiivisemmin katsomaan ympärilleni, ajattelin, että kokeillaan nyt sitten löytää joku oman ikäinen. Mutta vanhemmissa miehissä on puolensa. Ykkösasia on hötkyilemättömyys. Olen melko vahvatahtoinen ja vahvat mielipiteet omaava ihminen ja vanhemmissa miehissä on viehättänyt se, etteivät he ole ottaneet minua niin vakavissaan :) Iän tuomaa auktoriteettia tai jotain. Nuori Kolli on hyvä esimerkki aivan liian herkkänahkaisesta nuoresta miehestä.

Tämä kyseinen mies on myös melkein kaksimetrinen, mikä on myös vetoavaa, kun itse ei ole niin pieni ja siro ihminen.

Tykkään susta jos sä tykkäät musta

Luettelin edellisessä postauksessa pitkän listan ominaisuuksia, joita kaipaisin kumppanissa. Yksi asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että mies pitää minusta.

Toisessa ihmisessähän ihastuu ensisijaisesti siihen, miltä se toinen saa sinut itsesi tuntemaan. Jos hän nauraa vitseillesi, sinulla on hyvä olo. Jos hän pitää sinua älykkäänä, olet myös tyytyväinen. Jos hän viehättyy ulkonäöstäsi, et voi lakata hymyilemästä. Jos hän pitää sinua hyvänä ihmisenä, saatat jopa itsekin alkaa uskoa tähän. Ja jos hän pitää sinusta... niin...on helppo pitää ihmisestä, joka pitää sinusta. Mä taidan olla aika läpinäkyvä tässä mielessä. En naura jos miehen jutut ei oo musta hauskoja, en flirttaa, jos mies ei viehätä. En nyt mitenkään törkeäkään oo, mutta näillä näyttelijänlahjoilla sitten välttääkin turhat pyynnöt toisille treffeille ;)

Sopivan miehen resepti

Pähkäilin taas, että minkälaista miestä oikein olenkaan etsimässä, kun sopivaa ei tahdo löytyä. Summa summarum: etsin miestä, jota voin ihailla ja kunnioittaa. Ulkonäkö ja varallisuus on sivuseikkoja, ne kummatkin voi menettää. Tärkeimpiä asioita ovat mielestäni positiivinen elämänasenne ja toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioiminen. Nuo on ne pohjimmiltaan tärkeimmät asiat ja ne on ne asiat, joihin miehessä rakastuisin. Näiden lisäksi toiveena olisi sopiva määrä älykkyyttä, sosiaalisuutta, hyvää itsetuntoa, ilkikurisuutta, seikkailunhalua, huumorintajua, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja fyysistä vetovoimaa - ja avot, näiden ominaisuuksien kautta myös viehättyisin miehestä.

Ja tietenkin miehen pitäisi nähdä kaikki nämä samat ominaisuudet minussa. Varsinkin noissa ensin mainituissa asioissa - positiivisessa elämänasenteessa ja toisten huomioimisessa - on kyllä itselläkin treenaamista. Haluaisin oikeasti olla vähän vähemmän itsekeskeinen ihminen. Tää blogikin pyörii vaan mun oman navan ympärillä ja mun siskon piti joskus huomauttaa mulle siitä, että en sano kiitos ihmisille.

Niinpä, kun en itsekään ole täydellinen, niin myönnytyksenä todettakoon, että jos oikein hyväsydäminen ihminen tulisi vastaan, niin sosiaalisuus, ilkikurisuus ja seikkailunhaluisuus on kyllä sellaisia asioita, joista voin joustaa. Eikä noiden kiinnostuksen kohteidenkaan tarvitse täysin mätsätä. Mutta aika kranttuhan mä oon. Tai sitten pitäs vaan ihastua/rakastua niin, että sokeutuu toisen puutteille. :) 

Tympäännyn usein jo kirjoitteluvaiheessa miehiin,jotka tuntuvat olevan aivan liian täynnä itseään. Tästä selkein merkki on se, että mies ei kysy juuri mitään. Komistus oli kyllä kiva tässä mielessä. :) Treffeillä olen tympääntynyt useamman kerran miehen negatiivisen elämänasenteeseen. Vaikkapa Kyösti Pöystin ja  Herra Paperilla Täydellisen kanssa. Nuorella Kollillakin on pohjimmiltaan hyvin negatiivinen maailmankuva. Mun laastarisuhdemieheenkään en pystynyt rakastumaan, kun sen maailmankuva oli sitten loppupeleissä hyvinkin negatiivinen ja tietynlaisia ihmisiä hän kohteli hyvinkin epäkunnioittavasti.

Miksiköhän tapaan paljon helpommin naisia, joissa tuntuisi olevan kaikki ominaisuudet kohdallaan... Hmm, ja nyt kun aloin miettimään, niin Komistuksessa ei noilla lievennetyillä vaatimuksilla ollut mitään vikaa. Pitäsköhän mun laittaa jotain "mitä kuuluu" -viestiä sille... Voisin ihan hyvin pistääkin, kun en edes ihastunut siihen, niin ei ees ahistais olla aloitteellinen. Ihan vaan mielenkiinnosta.

Nuoren Kollin tapakasvatusta

Meistä on muotoutumassa Nuoren Kollin kanssa jonkinlaisia kavereita. Siis sellaisia kavereita, jotka selkeästikin käy toistensa hermoille argumentaation tasolla, mutta, jotka kuitenkin tuntee jonkinlaista sympatiaa toista kohtaan... ja kai sitten jotain seksuaalista vetovoimaakin.

Juteltiin jälleen ja jotenkin keskustelu meni kohti sitä, miten ihmisiä saa kohdella. Käytin sitten tilaisuuden hyväksi, ja totesin Nuorelle Kollille, että hän suhtautuu mun mielestä epäkunnioittavasti naisia kohtaan. Hehee. Hän halusi kuulla perusteluni, mutta ei pystynyt kuuntelemaan kuin ensimmäisen. Mainitsin hänen kommenttinsa siitä, että miehet ovat hänen mielestään naisia fiksumpia :) Ja siihen loppui keskustelu. Kjeh, kjeh. Osu ja upposi.

Miksi edes vaivaudun? En oikein tiedä :)

Verbaaliakrobatialla viettely

Hehee, laitoin viestiä miehelle, jolla vaikutti olevan profiilin perusteella aivan loistava ironian ja sarkasmin taju, enkä ollut väärässä. Miehen lyhyet ja harvakseltaan tulevat viestit on aivan timantteja :p Eräässä sosiaalisessa mediassa tuli myös viestiteltyä Nuoren Kollin kanssa ihan jostain yhdentekevästä aiheesta, mutta sen verran pitkään, että muistin mikä siinäkin miehessä viehätti. Verbaalinen nokkeluus :)

Verbaaliset taidot ja ironian/sarkasmin taju on minulle merkki miehen älykkyydestä ja yleissivistyksestä. Mikään miehessä ei vetoa minuun niin kuin älykkyys. Ennen kaikkea ja ennen muuta. Hyvänä kakkosena tulee verbaalisuus. Niillä minut hurmataan :) Ja väitänpä, että niillä myös minä hurmaan.

Kun kohtaan tällaisen ihmisen, etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajan, tuntuu, että herään eloon ja aivoni sähköistyy. Koen miehen älykkyyden ja verbaalisuuden myös seksuaalisesti hyvin sytyttävänä. Oikeastaan millään muulla tavalla minua ei vietelläkään.

Dissasin pitkään suomalaisia miehiä, koska he eivät olleet mielestäni tarpeeksi sosiaalisia ja verbaalisesti lahjakkaita. Edelleenkin kv-seurassa huomaan olevani puheliaampi ja jotenkin vapautuneempi. Olen itse melkoinen ekstrovertti, mutta suomalainen varautuneisuus herättää minussa usein tietynlaisen varautuneisuuden. 

Life is smooth

Kotona punaviiniä siemaillen ja musiikkia kuunnellen. Kokkailin aiemmin, juttelin syvällisiä hyvän ystävän kanssa puhelimessa ja kohta katson leffaa. Elämä on ihan kivaa :)

Laitoin profiilin uusiksi, kuvankin. Laitoin tällä kertaa kokovartalokuvan, että tulee sitten kerralla selväksi minkälainen nainen täällä on. Jotenkin ironista, että ensimmäinen potentiaalinen viesti tämän jälkeen tulee taas keskivertoa paremman näköiseltä mieheltä, joka vielä erikseen mainitsee profiilissaan etsivänsä hyvännäköistä naista ja ihannepainoskaalakin jossain ihan muissa lukemissa. Jees, poksis, taidan lähettää nää ulkonäkökompleksit kuun kiertoradalle. Ja juoda vähän lisää punkkua :)

Introvertit vs. ekstrovertit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja joista kiinnostun jakautuu karkeasti kahteen eri ryhmään.

Mies, joka useimmiten ottaa minuun yhteyttä, on yleensä suhteellisen ekstrovertti ja tunteellinen viestinnän/median/kulttuurin alalla toimiva ihminen.

Mies, josta kiinnostun useimmiten itse ensin, on yleensä ATK/IT-alalla toimiva hieman varautuneempi ja fiksu mies, joka on kiinnostunut matkailusta ja elokuvista.

Näiden ekstroverttien intoa ja tunnetta puhkuvat viestit saavat minut yleensä hieman varautuneeksi. Jos vastaan, teen sen hieman sarkastiseen tapaan ja testaan, onko miehellä itseironian tajua.

Introverteissa tyypeissä minua kiehtoo älykkyys ja tietynlainen hötkyilemättömyys, jolloin saatan itse ottaa sen hieman positiivisemman ja innostuneemman roolin viestittelyssä.

Eksäni oli yhdistelmä kumpaakin tyyppiä. Taidan loppujen lopuksi etsiä tuota sopivaa yhdistelmää.

8. Treffit: Komistus

No niin.

Täytyy ihan ensin todeta, että onpa noita miehiä monenlaisia. Siis ihan eri planeetoilta. Tää on ehkä ihan paras puoli tässä nettideittailussa, päätyy tutustumaan niin erilaisiin ihmisiin.

Komistus oli söpö ja hyvin samanoloinen kuin kirjoitellessakin. Ja todellakin introvertti. Puhui niin hiljaa, että mun piti kurotella pöydän yli kuullakseni. Melkein teki mieli pussata, ettei toisen tarvitsisi puhua. :) Oon huomannut, että tää on mun kohdalla ratkaisevaa. Jos ei tee mieli koskea miestä, niin en ees osaa ajatella mitään suhdetta miehen kanssa. .

Miten treffit sitten meni? Hyvin... kai. Tykästyin mieheen, mutta en mitenkään salamaihastunut. Mies ei ollut todellakaan mikään naistensarjahurmaaja, joten sitä oli vähän vaikeampi lukea. Se kyllä hymyili paljon alusta lähtien. Treffit oli kyllä aika lyhyet ja ton tyyppisellä ihmisellä onkin varmaan vaikeuksia selvitä mistään maratonitreffeistä.

Entäs nyt? Aion nyt toimia tämän perinteisen kaavan mukaan, eli jos miehestä kuuluu, great, voin lähteä hyvinkin toisille treffeille, jos ei, niin katse takaisin kalaparveen :) Hmm.. onpa mukavaa kun suhtaudun tähän treffailuun näin kepeästi nykyään, enkä kehittele liian vahvoja tunteita puolituntemattomiin ihmisiin.

Tänään treffeille

Tänään sitten treffeille :) Hyvä muuten, että treffien sopimisen ja itse treffien välillä oli melkein viisi päivää. Siinä välissä ehdin sopivasti käydä läpi ulkonäkökriisini ja hoidettua myös pari asiaa, jotka on painanut mieltä. Nyt voin mennä kevyin mielin treffeille ja selvittää, mikä siinä Komistuksessa on vikana ;) Joku vikahan on pakko löytää.