Ja back to reality. Mullahan on treffit toisen miehen kanssa torstaina. Kiva mies sekin ja muuten puhelinnumeron myötä selvisi, että on iso kiho isossa yrityksessä. Eipä sitten tullutkaan yllätyksenä, että pyysi illalliselle todella hienoon ravintolaan. Enkä nyt epäile yhtään eikö olisi maksamassa munkin ruokailua.
Jaiks. Oonko ihan hirveä, jos oon ihastunut jo ihan korviani myöten johonkin hullun kaukana asuvaan tekstihurmaajaan ja lähden silti hienoille treffeille miehen kanssa, joka selkeästi pitää minusta ja jonka olen jo ehtinyt melkein unohtaa? Siitä lähtien kun olen viestitellyt hänen kanssaan olen harrastanut seksiä yhden miehen kanssa ja melkein rakastunut toiseen - hyvät chanssit annan toiselle! Mutta olisi tyhmää perua treffejä sen takia, että by the way, mä oon päättäny et mun elämäni mies on tyyppi, jota en oo ikinä nähnytkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti