Hmmm... tässä sarjadeittaamisessa on sellainen huono puoli, että kiinnostukseni yhteen tiettyyn henkilöön katoaa hyvin nopeasti. Olen kai myös jollain tapaa addiktoitunut uuden tyyppisiin ihmisiin tutustumiseen. Tämä on vähän surullista, sillä silloin mikään ei tunnu oikein miltään, ei positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Odotukseni ovat hyvin pienet. Ehkä en ole tavannut sitä oikeaa ihmistä tai ehkä en ole vieläkään oikein valmis oikeaan suhteeseen.
Kivaahan tämä miehiin tutustuminen on ollut, mutta kyllä ihan oikeasti haluaisin löytää ihmisen, johon loisin syvällisen ja kestävän yhteyden. Kumppanin. Olisi edes kiva haikailla jonkun perään, eikä vain ajatella, että onhan noita aina uusia kaloja meressä.
Enkä oikein usko siihenkään, että sen oikean tunnistaa välttämättä nimenomaan hurjasta kipinöinnistä ja yhteyden tunteesta ensitapaamisesta lähtien. Tämä "tuntemattomien" ihmisten deittailu vain valitettavasti perustuu niin paljon tuon tunteen etsimiseen. Instant gratification.Siksipä olisikin ehkä luontevampaa tutustua miehiin harrastuksen, työpaikan tai yhteisten ystävien kautta. Silloin siihen toiseen ehtii tutustua pikkuhiljaa ja paineetta.
Hmm... romantikko minussa, herää jo! Ehkäpä tämä on myös jonkinlaista itsensä suojaamista, ettei liikaa kiinny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti