Romantiikkakrapula

Huhhuh - noloa myöntää mutta taisin langeta vanhanaikaiseen. Eli liikaa liian nopeasti ja aivan liian paljon romanttista huomiota mieheltä - vain jotta miehen kiinnostus lopahtaa. Aijai - kirpaisee. Mies on nyt ollut kolmen päivän ajan tosi huonosti yhteyksissä.. joo, joulun aika ja niin päin pois, mutta jos kiinnostaa, niin kyllähän sitä aikaa löytyy. Auts, auts, auts...

Äh, tässä voi nyt alkaa pähkäilemään, olinko liian helppo ja niin päin pois. Hirvittävän ihastunuthan minä olin ja enkä sitä peitellyt, kun mieskin tuli melkoisella rytinällä. Ohhoi. Jännä. kun mä oon ollut niin kriittinen näiden miesten suhteen ja sitten kun yhteen ihastuin, niin olen ihan head over heels. Aika nopeastihan mä annoin hälle ymmärtää, ettei mun eteen tarvii juuri enempää duunia tehdä. Täähän on kaikkien oppikirjojen vastaista, mutta kun mä niin en haluaisi usko noihin oppikirjoihin, enkä mä osaa niiden mukaan käyttäytyä vaikka päälläni seisoisin.

Ottaa vaan aivoon niin perkeleesti. Miksi nää mun ihmissuhdeviritelmät ei ota onnistuakseen? Miksi mä lähden niin tunteella mukaan sitten kun ihastun? Miksi on joko liikaa tunnetta tai liian vähän, eikä koskaan mitään siitä väliltä?

Olihan tässä kaikki varoitusmerkit, jotka näin, mutta päätin silti mennä täysillä tunteeseen mukaan. Mies on eronnut vasta muutama kuukausi sitten ja hänellä oli selkeästi paska fiilis. Hän sai multa kaipaamaansa itsetunnon buustausta ja sitten ilmeisesti saikin kaipaamansa. Mun kaverilla on paljon vastaavia kokemuksia "rikkinäisten" miesten kanssa.

Päätös: en ala ruikuttamaan miehen perään. En oo nyt missään yhteydessä vaikka mikä tulis. Oon nyt kolmen päivän ajan ollut aina se, joka laittaa eka viestiä ja mies on kyllä vastannut mutta melko hitaasti. Muutos aiempaan on dramaattinen.

Olisinko mä voinut toimia jotenkin toisin - voinko mä muuttaa perusluonnettani? Eli sitten kun innostun niin innostun.  Nyt on romantiikkakrapula. Liian paljon liian nopeasti ja sitten - pläts. Kai sitä oppii varovaisemmaksi innostumisensa kanssa, tai sitten kohtaa ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtelee kohdalleen. Kumpikin on sopivassa elämäntilanteessa, sopivalla mielellä ja asiat etenee omalla painollaan sopivaan tahtiin.

Ottaa aivoon ja ahdistaa. Mutta kai tästäkin pääsee yli :/ Voi kyllä sen verran kirpasta, ettei vähän aikaan tee mieli deittailla, laittaa profiilia palstalle tai mitään. Ehkä sekin ois paikallaan kun on aina ollut joko suhteessa tai haku päällä. Muutan parin päivän päästä ja täytän ½ vuoden päästä 30 vuotta. Päätin aloittaa painonpudotusprojektin ja etsin nyt uusia töitä. Sellainen olo, että voisin joksikin aikaa "käpertyä" ja keskittyä  itseensä.

***
Edit: naurattaa kun luen tätä postausta nyt jälkeenpäin. Jos kolmeen päivän aikana minä olin sattumalta aina se, joka otti ensin yhteyttä (ja mies vastasi aina saman tien), niin Daaliahin päätelmä on: miestä ei enää kiinnosta! Taidan oikeasti olla pahastikin pihkaantunut.