Mä vaan edelleen äimistelen tuota mulle kirjoittanutta miestä. Se kirjoittaa pitkiä, merkityksellisiä, pohdiskelevia, aitoja, hauskoja, henkilökohtaisia ja aivan ihastuttavia "kirjeitä". Tuo ihminen tuntuu jo kahden päivän ja noin kahdeksan mailin (todella pitkän) ja parin tunnin chattailun jälkeen jo todella läheiseltä. En ole vielä kenenkään kanssa tuntenut näin vahvaa yhteyttä.
Tämän ihmisen kohdalla ei ole vaaraa, että hänet bongaisi antamieni tietojen perusteella treffipalstalta, joten paljastan hänestä tiettyjä asioita. Mies on ammattilaissotilas. Mutta ilmeisen humaani ja sivistynyt ihminen. Harrastaa elokuvia, kirjallisuutta (erityisesti filosofia ja historia), musiikkia, piirtämistä, tietokoneita, vanhustyötä. Kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä ulkomaan komennuksen jälkeen. Kirjoittaa käsittämättömän hyvin ja näkee uskomattoman paljon vaivaa kommunikoinnin eteen. Teki muun muassa kuvakollaasin itsestään kuvateksteillä. Ilmaisee tunteitaan ällistyttävän hyvin ja tarkasti. On jo enemmän tai vähemmän vakuuttunut, että olen hänen elämänsä nainen. Ei ole harrastanut nettideittailua ollenkaan.
No huhhuh. Onko tässä mitään järkeä? Ei ole, mutta en taida välittää. Jo tämä kirjoittelu voittaa mennen tullen nuo kahdeksan aiempaa treffailukokemusta. Ja vaikka tavatessa taikaa ei enää olisikaan, niin sanoisin, että on sen riskin arvoista vihdoin tuntea aidosti jotakuta kohtaan ja olla aidosti kiinnostunut.
Huhhuh. Pidän peukkuja. Pieni sisäinen ääneni (jota en koskaan kuuntele ja joka silti on usein oikeassa) sanoo: varo. Kertomassasi on kaikki... epäröin käyttää sanaa... narsistin merkit. Ole valppaana.
VastaaPoistaTell me about it! Jännä, en huomannut kommenttiasi ennen kuin vasta tuon "Liian nopeasti?" -postauksen kirjoittamista, mutta tosiaan mullakin hälytyskellot alkoi soida. Mies ei oo musta narsistin oloinen, mutta ei kuitenkaan ihan balanssissa.
VastaaPoista