Hmm..mmm... Tekstihurmaaja hurmaa edelleen. Hän on minusta aidosti hieno ihminen ja me ihan aidosti pidämme toisistamme. Tähän luotan, mutta tätä ajoitusta hieman mietin. Voi olla, ettei aika ole vielä kypsä sille, että aloittaisimme suhteen tosissaan. Miehen erosta on liian vähän aikaa ja hänen terapiansa on vielä pahasti kesken. Vaikken yhtään epäilekään miehen tunteita ja yhteensopivuuttamme, hän etsii edelleen helpostusta pahaan oloon. Hän on sanonut sellaisia asioita kuin: "elämäni olisi niin paljon ankeampaa ja köyhempää ilman sinua" ja "en tiedä kestäisinkö enää yhtään vastoinkäymistä rakkaudessa". Eli toisin sanoen mies ei ole vielä oppinut olemaan onnellinen yksin.
Laastarisuhteessahan on kyse siitä, että etsitään eron jälkeen nopeasti joku paikkaamaan tyhjää oloa ja buustaamaan itsetuntoa. Tällöin kelpaa helposti kuka vaan ja sinulle epäsopivakin ihminen. Laastarisuhteet sitten yleensä päättyvät, kun eronnut "eheytyy" ja toteaa, ettei laastariksi sipaistu henkilö olekaan itselle sopiva. Itsekin olen toiminut näin. Olen ehdottomasti laastari Tekstihurmaajalle, mutta olen samalla varsin vakuuttunut yhteensopivuudestamme. Eli siinä mielessä en pelkää dumpatuksi tulemista.
Ylipäätään olen ilokseni huomannut, että minusta on kasvanut varsin "secure in relationships" eli minusta ei tunnu siltä, että onneni on riippuvainen rakkaussuhteesta tai siitä, mitä rakkaussuhteessa tapahtuu. Harrastan kaikenlaisten "rakkausvinkkien" lukemista netistä (hehe) ja tässä "Overcoming insecurity in relationships" -artikkelissa kuvataan mielestäni hyvin sitä, mistä tässä rakkaussuhteisiin liittyvässä turvallisuuden/turvattomuuden tunteessa on kysymys. Kirjoittelen seuraavaksi pääpointteja tästä artikkelista.
Jos on vielä pahasti rikki aiemmista suhteista tai muuten epävarma kiintymyssuhteissaan, niin voi olla tällaisten kysymysten piinaama: Hylkääkö hän minut? Olenko tehnyt jotain väärin? Tämä on liian hyvää kestääkseen!
Tällöin alkaa nähdä ongelmia myös siellä missä niitä ei ole. Artikkeli antaa seuraavanlaisia ajattelutapavinkkejä tilanteen helpottamiseen:
1. En sekoita mielikuvitusta ja todellisuutta ja näe mörköjä siellä missä niitä ei ole.
2. Vältän "varmuusloukkua" eli en ajattele, että suhteen pitäisi olla juuri sellainen kuin haluaisin sen olevan. Opin elämään ja rentoutumaan epävarmuudesta huolimatta.
3. Annan suhteelle tilaa hengittää.
4. En yritä lukea toisen mieltä.
5. En vertaa nykyistä suhdetta edelliseen, lähinnä edellisten suhteiden huonoja kokemuksia.
6. Etsin turvallisuuden tunnetta itsestäni. Haastan pelkoni ja epäilykseni. Opettelen ajattelemaan, ettei mikään elämässä ole varmaa ja että voin elää tämän tosiasian kanssa. Vaikka tämä suhde ei kestäisi, olen tarpeeksi vahva kestämään sen ja näen sen oppimiskokemuksena.
Eli toisin sanoen, MITÄ TAHANSA TAPAHTUU, KAIKKI ON OK.
Oli aika, jolloin olin hyvin epävarma rakkaussuhteissani, sekoitin todellisuuden ja mielikuvituksen, en sietänyt epävarmuutta, en antanut suhteelle tilaa hengittää ja yritin lukea toisen mieltä. Nyt on toisin ja se on kaiken kokemani ja asioden pähkäilemisen ansiota. Olen onnellinen, että olen oppinut päästämään irti. En enää yritä kontrolloida suhteita ja miesten tunteita. Ymmärrän, että asiat tapahtuvat pitkälti omalla painollaan. Heikkoja hetkiä toki tulee, niinkuin varmasti kaikille, mutta annan niiden vyöryä läpi ja tiedän niiden olevan ohimeneviä.
Siksi olen nyt lähinnä vain onnellinen, vaikka en yhtään tiedä mihin tämä suhteenpoikanen on menossa ja vaikka en ole edes tavannut miestä vielä ja vaikka mies ei ole mielestäni vielä valmis suhteeseen. On hienoa huomata kykenevänsä ja uskaltavansa edelleen ihastua. Uskon rakkauteen ja siihen, että sitä tulee olemaan elämässäni yllin kyllin. :)
No jopas tuli pateettista tekstiä!
Nyt alan katsomaan Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaa (BBC, 1995). Hieno sarja, joka liippaa hyvinkin läheltä. Elisabeth Bennet rules!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti