Pelimiehestä romantikkoon

Kirjoittaja on niin kiinnostunut minusta ja niin avoin rakkaudelle. Apua, apua. Kai nyt täytyy ihan itsehillinnän harjoituksena jatkaa kirjoittelua, eikä juosta heti karkuun. Mutta onhan se epäilyttävää jos joku on noin avoimesti heti alkuun kiinnostunut. Tuohan sellainen pieni hard-to-get-fiilis mieheen tiettyä glamouria, mutta vois sitä opetella tällastakin vastaanottamaan. Menee vaan vähän toiseen ääripäähän siinä romantikko-pelimies-akselilla. Pelimiehen kohdalla sitä on alkuun kiinnostunut, mutta sitten kiinnostus lopahtaa kun se todellinen henkilö nousee pintaan ja näiden romantikkojen kohdalla... ehkä se menee toisin päin? Jos sinnittely kannattaa?

Uutta ja vanhaa

Treffit Nuoren Kollin kanssa meni vähän niinkuin uumoilinkin. Kun oma kiinnostus oli lopahtanut, niin meno oli varsin kaverillista. Aika vahvastihan noita signaaleja toiselle lähettää. Nuori Kolli voisikin olla ihan ok kaveri, mutta tämäkin tapaaminen vahvisti sen, ettei hän olisi minulle sopiva kumppani. Arvomaailmamme eroavat liikaa. Mies ei kunnioita naisia tarpeeksi. Tänäänkin hän päästi suustaan väitteen, että miehet on naisia fiksumpia. Nice.

Sain pitkän viestin Kirjoittaja-mieheltä, joka bongasi minut eilen deittipalstalta. Pisteet kotiin näistä asioista:
*osaa keskustella elokuvista
*teki minulle useita kysymyksiä
*kertoi avoimesti itsestään (ei liian! ei enää yhtään syvimpien fantasioidensa paljastajaa)
*arvomaailmaltaan varsin samanhenkinen

Muusaksi?

Nyt kun en enää usko Nuoren Kollin olevan se mulle sopiva heppu, eksyin jälleen deittipalstalle. Ihan vain vilkaistakseni parin viikon tauon jälkeen. :) Eikä mennyt kuin 10 minuuttia siitä, kun olin jälleen aktivoinut profiilini niin sain viestin potentiaalisen oloiselta mieheltä. Plenty of Fish ja niin edespäin. Joskus kyllä tuntuu, että tää mun nettideittailu on kuin suoraan jostain TV-sarjasta. Klikkaa mua -sarjan kuviot ei näistä mun kokemuksista juuri eroa :)

Ja on hassu miten näissä miehissä toteutuu draaman kaari. Yhden tyyppisen miehen jälkeen tarjolle tulee aivan uudenlainen ihminen. Kyseinen mies on minua 8 vuotta vanhempi, yhteishuoltajuudessa, kirjoittaa ammatikseen, mutta ei ilmeisestikään nälkätaiteilija. Kulttuurista ja matkailusta kiinnostunut. Ihan hyvältä kuulostaa. Olen huomannut, että minulle ei näköjään ne lapsetkaan ole ongelma nykyään. Niiden olemassaolo kertoo ainakin siitä, että miehen on pitänyt harjoitella vastuunottoa. Olisikin mukava, että mies olisi sellainen, että hänen arvomaailmaansa voisi aidosti ihailla ja kunnioittaa. 

Mies etsii muusaa, heh. Tää on KYLLÄ epäilyttävää :) 

Silmienavaaja

Huh, riitelin pari tuntia sitten vuokranantajani kanssa. Periaatekysymyksestä. Meillä ei ole koskaan ollut erityisen hyvä kemia ja nyt jälleen yksinkertaisen asian hoitaminen muuttui äärimmäisen hankalaksi ja menetin hermoni. Riitelen harvoin kenenkään kanssa ja tässä tilanteessa tämä episodi oli varsinainen silmienavaaja. Miksi minä edes ajattelen suhteen mahdollisuutta Nuoren Kollin kanssa? Toisten ihmisten kanssa synkkaa ja toisten ei. Tälle ei voi mitään. Kannattaa kerätä ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka saavat olosi paremmaksi, ei sellaisia, jotka tekevät sinut epävarmaksi ja onnettomaksi. Kuukausi sitten Nuori Kolli sai minut menemään syville vesille ja nyt jälleen. Voin aivan hyvin valita, ettei tämä ihminen ole osa elämääni. Luotan itseeni siinä, että tunnistan ihmisen, joka on hyväksi minulle - eikä tämä ole vain aiheetonta panikointia.

Aion kuitenkin mennä sunnuntain treffeille ja ihan hyvillä mielin. Nuori Kolli on kuitenkin hauskaa seuraa, kunhan tietää, ettei tällä ihmisellä tule olemaan sen suurempaa roolia elämässäni.

Nyt tilaukseen sellainen kiva mies - luulen, että nyt tunnistan hänet jo paljon paremmin. Tulkoon elämääni sitten kun aika on oikea :)

Miestyyppejä, joita välttää.

Sunnuntain treffejä Nuoren Kollin kanssa odotellessa lueskelin enemmän aiheesta "emotionaalisesti kypsymättömät" miehet. Aihe on mielenkiintoinen ja tieto tarpeellista kenelle tahansa sinkkunaiselle, joka tiedostaa itsessään viehätyksen "ei-tylsiä" eli hieman arvaamattomia miehiä kohtaan. Olen siis jo melkoisella varmuudella diagnosoinut Nuoren Kollin tyypiksi, jonka kannattaisi kelailla joitakin tunne-elämän juttuja läpi ennen kumppanin etsimistä.

Tämä "10 types of emotionally stunted men to avoid" -artikkeli oli minusta informatiivinen. Vapaasti käännettynä otsikko on "10 eri tunnekääpiömiestyyppiä, joita kannattaa välttää". Nämä tyypit pätevät kyllä ihan yhtä hyvin naisiin.

Näihin miestyyppeihin olen mielestäni törmännyt: 

ÄIDIN POIKA
Minun kohdallani Herra Potentiaalinen, joka piti minusta niin kovasti, koska muistutin fyysisesti niin paljon hänen äitiään. :) Miehen tärkein suhde on hänen suhde äitiinsä ja jos tässä suhteessa on jokin vinossa, se heijastuu miehen naisuhteisiin. Mies vertaa naisia aina äitiinsä ja naissuhteissaan hän käy läpi tätä suhdetta uudestaan ja uudestaan. Mies haluaa joko naisen joka on täsmälleen kuin hänen äitinsä tai täysin vastakkainen. Esimerkiksi jos äiti oli ylisuojeleva, mies haluaa hoivaavan naise tai jos äiti hylkäsi hänet, hän saattaa haluta ripustautuvan naisen. Ja samahan pätee naisiin kuten omalla kohdallani olen huomannut. ÄIDIN POJAN pitäisi ymmärtää, ettet ole hänen äitinsä ja ymmärtää oman äitisuhteensa dynamiikka - ennen kuin yrittää löytää naisen elämäänsä. Herra Potentiaaliselle pitää kyllä antaa pointsit siitä, että hän tiedosti äitisuhteensa kieroutuneisuuden. Ja itsessänikin olen tiedostanut sen, miten paljon isäsuhteeni on vaikuttanut miesuhteisiini.

EPÄVARMA NARSISTI
Nuori Kolli taitaisi mennä tähän kategoriaan, vaikka narsisti sanan viljelyä inhoankin. Tämänkaltainen mies on aluksi ylitsevuotavan itsevarma, mutta hänen kustannuksellaan ei voi leikkiä ollenkaan. Hän haluaa naisen, joka ei aiheuta hänelle harmia tai haasta häntä edes vitsinä. Jos nainen tekee näin, mies etsii naisen heikkoudet ja pudottaa naisen omalle tasolleen. EPÄVARMAN NARSISTIN pitäisi lakata leikkimästä jumalaa ja tajuta, että on ok olla haavoittuvainen ja tajuta ettei hän huijaa ketään käytöksellään. Nuori Kolli on korostetun itsevarma ja herkkä kritiikille, mutta ehkäpä hänkään ei ole ihan toivoton tapaus sillä luulen, että hän näkee minussa ihmisen, joka voi haastaa hänet ja hänen käytöksensä. Mutta plääh, en mä jaksa tollaseen projektiin ryhtyä. Meidän suhde olis yhtä tappelua, myrskyinen kuten asdfqwerty asian ilmaisi :)

SANKARI
Sankari etsii sekopäisiä naisia, jotka hän voi pelastaa ja näin välttyä käsittelemästä omia ongelmiaan. Kun nainen rauhoittuu, hänen omat tunne-elämän ongelmansa nousevat pintaan ja häen täytyy etsiä joku toinen, joka pelastaa. Etsii naista joka "tarvitsee" häntä ja johon verrattuna hän ei ole lainkaan hullu. Todellisuudessa SANKARI kaipaisi terapeuttia, joka voisi pitää peiliä hänen edessään ja saisi hänet huomaamaan omat ongelmansa. Luulenpa, että eksäni kuului tähän kategoriaan sillä hetkellä kun tapasimme. Olin itse silloin melko sekaisin ja normimies ei olisi ryhtynyt seurustelusuhteeseen silloin kanssani. Miehen eksä oli jonkin sortin itsemurhakandidaatti :) Itsekin leikin sankaria eksäni kanssa. Eksäni ei onneksi jäänyt tähän luuppiin kiinni ja on nyt hyvässä suhteessa.

ADDIKTI
Addikti etsii aina sitä erityistä fiilistä, johon addiktoitua. Jos se ei ole alkoholi, huumeet tai uhkapelaaminen, se voit olla sinä. Nainen, johon addikti ihastuu, on yleensä tavalla tai toisella saavuttamaton, naimisissa, toivoton ihastuminen tai eksä. Tunnistan tästä tyypistä miehen, jonka kanssa olin laastarisuhteessa. Olimme kaukosuhteessa, joten olin siinä mielessä saavuttamaton ja mies selkeästi sai hurjia kicksejä minusta ja hänestä tuli jollain tapaa riippuvainen minusta. ADDIKTIN pitäisi opetella elämään omillaan ja käsitellä oma taipumuksensa läheisriippuvaisuuteen.

Muut tyypit löytyvät täältä.

Artikkelin mukaan jo se on varoitusmerkki, jos miehen ensireaktio kritiikkiin on: "Sinä olet se, jolla on ongelmia. Tällainen minä olen, ota tai jätä!" Huh... juuri tähän tyyliin Nuori Kolli kommunikoi minulle kuukausi sitten.

Ei näistä mikään tyyppi toivoton ole mielestäni. Uskon, että jos näitä asioita tiedostaa, niin muuttuminen on mahdollista ja tasapainoisen suhteen löytäminen. Näin uskon myös omalla kohdallani :) Uskon, että olen nykyään enemmän sinut itseni kanssa ja myös, että minusta on tullut taitavampi tunnistamaan tunneälykäs mies ja valmiimpi sietämään tasapainoisuuteen liittyvä "tylsyys". Äh, ehkä mun pitäis vaihtaa mun sanavalintoja, korvataan sana tylsyys "vakaudella".

Oi, onpa kiva lähteä tällai avoimin mielin treffeille sunnuntaina! ;)

Rispektii

Tänään aamuna pohdiskelin sängyssä kunnioituksen käsitettä ja sen merkitystä ihmissuhteissa. Luulen, että yksi syy, miksi tunnemme Nuoren Kollin kanssa vetoa toisiimme ja jopa jonkinlaista sielunkumppanuutta, kietoutuu juuri kunniantunnon ympärille.

Mainitsinkin jo aiemmin, että kumpikin meistä on melkoisen suoraviivaisia ihmisiä, toisin sanoen olemme usein melko varmoja siitä, että tapa, jolla hoidamme asiat on paras mahdollinen. Hieman itsekeskeinen asenne siis.  Meissä kummassakin on myös mielestäni eräänlaista epäkypsyyttä suhteessa siihen, miten kohtelemme toisia ihmisiä ja miten haluamme tulla itse kohdelluksi. Toisaalta vaadimme kunnioittavaa kohtelua, mutta saatamme itse samalla kohdella toisia jopa törkeästi.

Saatan olla itse joskus melkoinen suorasuu ja suoran toiminnan ihminen. Saatan käyttäytyä epäkunnioittavasti myös passiivisesti, en vastaa maileihin tai en hoida asioita, jotka olen luvannut hoitaa. Toisaalta, minulla on myös vähäiset odotukset toisten suhteen, en odota saavani vastauksia heti tai että ihmiset aina hoitaisivat lupaamansa asiat. Mutta suoraan epäkunnioittavaan käytökseen suhtaudun hyvinkin aggressiivisesti.

Kun Nuori Kolli otti yhteyttä uudestaan, hän pyysi anteeksi juuri yliherkkyyttään ja jyrkkyyttään. Eli reaktioitaan siihen, että koki kunniansa loukatuksi. Syitä tähän oli muutamia, lähinnä se, että kritisoin hänen tapaansa esittää asioita (ja varmaan se, että peruin toiset treffit ;).

Meidän treffien välinen kommunikaatio on musta jotenkin tosi jähmeää ja kumpikin on ihan yliherkässä tilassa. Voi johtua sellaisesta suht. lakonisesta tyylistä, jota viljellään ja jota elekieli ei ole pehmentämässä. Ja kumpikin tuntuu olevan jotenkin hypersensitiivisenä sen suhteen, millä tavalla toinen ottaa yhteyttä. Nuori Kolli laittoi eilen one-linerin meidän sunnuntain treffeihin liittyen, johon mä sitten vastasin yhtä lyhyellä one-linerilla ja siihen se yhteydenpito sitten jäikin. LOL. Tyyliin, moi, oot mun mielessä, mut en osaa oikein mitään kivaa sanoa, niin sanonpa vaan Töks. Aijaa, sä sanoit töks, no mäpä sanon töks takasin. Aikuista touhua. Viime lauantaina mä laitoin vastaavan töks-viestin Nuorelle Kollille ja viestintä oli vastaavaa tökstöks-tyyliä.

Kasvokkain meillä synkkaa jotenkin tosi hyvin. Silloin se toisen vittuilu on vaan hauskaa ja kun näkee, että toinen tykkää niin, se vittuilu tuntuu vaan välittämiseltä. Koska kyllä tässä mun mielestä ihan aitoa kiinnostusta ja välittämistä on ilmassa, mutta kommunikaatiossa on parantamisen varaa. Luottamusta pitäisi olla myös roimasti enemmän. Hmm... sitähän tässä pähkäilee, että onko ihan hullua edes yrittää lähteä rakentamaan suhdetta kahden näin samantyyppisen ihmisen välille. Ex-poikakaverini oli lähes päinvastainen ihminen, hän ei suuttunut mistään ja ei ikinä purkanut stressiään toisiin ihmisiin. Mutta sekin oli raivostuttavaa. Kun ei itse ole niin jalo, niin sitä tuntee itsensä melkoiseksi ääliöksi, jos välillä tulistuu ja toinen on aina kuin laupias samarilainen.

Peloista ja isäsuhteesta

Johan on mennyt tilitykseksi tämä bloginkirjoittaminen. Ne muutamat ystävät, joille olen antanut blogin linkin, voisivat jättää lukematta, niin heillä pysyisi edes jonkin verran tervejärkinen kuva minusta. Toisaalta ystäviähän he ovat . :) Tällaisen blogin kirjoittaminen on muutenkin hassua, koska käsittelen siinä vain ja ainoastaan näitä ihmissuhdejuttuja. Oikeasti elämässäni tapahtuu paljon muutakin.

No, mutta, olen miettinyt, miksi menen taas niin syvissä vesissä ollessani tekemisissä Nuoren Kollin kanssa. Tyyppi kutittelee selkeästi joitakin tukahdutettuja pelkoja ja tunteita minussa. Kuukausi sitten kun päädyimme riitoihin, päädyin kelailemaan juttuja isäsuhteestani lähtien. Yleinen käsityshän on, että tyttären suhde isään luo useimmiten mallin sille, millaista miessuhdetta nainen myöhemmin hakee. Jos suhde oli positiivinen, niin nainen osaa paremmin tunnistaa hyvän suhteen ja hyvän miehen, ja jos suhteessa on jotain vinoutumia, niin sellainen ei niin hyvä suhde ja epäterve suhteen dynamiikka saattaa tuntua "oikealta" ja "luonnolliselta" tuttuutensa vuoksi.

Minun isäni oli alkoholisti. Hän oli alkoholisti jo nuoruudessaan, mutta oli juomatta 17 vuotta siihen asti kun olin 11-vuotias. Siihen saakka hän oli mitä parhain isä, turvallinen ja kannustava. Kannustava hän oli myös alkoholisoitumisen jälkeen, mutta ei enää niin turvallinen. Hän alkoi siis juomaan juuri murrosikäni kynnyksellä ja päällimmäinen ajatus teinivuosiltani on "mitä voin tehdä, jotta isä lopettaa juomisen", ei se onko tuo poika kiva ja tykkääköhän se minusta.Minusta kasvoi aikuinen vastuunkantaja pikavauhdilla. Ei ollut tilaa kiukutella tai teiniangstailla, kun kotona oli kaksi sekaisin olevaa aikuista, isäni ja äitini. 

Miten tämä sitten näkyy miessuhteissani? Keskeinen ajatus suhteissani tai suhteenpoikasissani on, mitä minä voin tehdä, että tämä onnistuu? Miten voin vaikuttaa siihen, että mies pitää minusta? En osaa vain olla ja minun on vaikea hyväksyä, että en voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin.

Olemalla aluksi hyvin päättäväinen ja ottamalla ohjat käsiinsä, Nuori Kolli on aiheuttanut minussa aluksi ihanan levollisuuden tunteen. Kerrankin minun ei tarvitse tehdä kaikkea työtä. Mutta kun mies on sitten ottanut vähän takapakkia, olen palannut suoraan teinivuosieni tunnetilaan: "mitä minä voin tehdä, jotta tuo mies tuottaisi taas minussa turvallisuuden tunnetta?". Uhh. Helvetti!