Epäilykset

Kirjoittaminen selventää ajatuksia, joten kirjaanpa suurimmat epäilykseni Nuoren Kollin suhteen. Olen jo useampaan otteeseen määritellyt hänet emotionaalisesti kypsymättömäksi, niin no, Nuoreksi Kolliksi.

Mies on hurmaava, sellaisella cockylla tavalla. Mutta samalla hän on päästänyt suustaan melkoisia sammakoita, etenkin asioissa jotka liittyvät ihmissuhteisiin.

1. Hän sanoi viimeksi lyöneensä "luun kurkkuun" joltain tapailemaltaan tytöltä. En edes muista kontekstia, mutta ylipäätään tuollaisen ilmaisun käyttäminen on epäilyttävää.

2. Hän mainitsi myös jonkun kesäisen tytön jääneen "roikkumaan". Eli tyttö tykkäsi, mutta mies ei sitten ilmeisesti voinut suoraan sanoa, että ei kiinnosta vaan roikutti tyttöä.

3. Mies sanoi, että hänen lähipiirissään lähes kaikissa suhteissa mies päättää asioista. Hmm, millanenkohan lähipiiri hänellä onkaan ja millaisen mallin saanut kotoa?

4. Kun kuukausi sitten varovaisesti kyselin miehen kiinnostuksesta (asetin itseni haavoituvaiseksi), miehen ensikommentti oli, että no ei kihelmöinyt ihan päästä varpaisiin. Öö, ei sitä tarvitsekaan heti kihelmöidä, mutta pitääkö se sanoa ääneen?

Hmmmm.....mmmmmm....... mennään nyt niille treffeille sunnuntaina. Olisipa hauska jos kykenisi puhtaaseen seksisuhteeseen. Tästä miehestä saisi loistavan satunnaisen sänkyseuralaisen, mutta tokkopa hänestä on kahden aikuisen ihmisen väliseen parisuhteeseen - ainakaan muutamaan vuoteen.

Pelimies + romantikko = unelmamies

Johan tänään pukkaa blogitekstiä. Ilmiselvää työntekemisen välttelyä. Eksyin tällaiseen sinkkuilua käsittelevään blogiin, jossa varsin liikkiksen oloinen mies on pohdiskellut elämäänsä ja suhteitaan useamman vuoden ajan. Sellainen ei yhtään pelimiesmäinen mies, joka pähkäilee suunnilleen samoja asioita kuin minäkin. Tuollaista blogia lukiessa tuli mieleen, että minkäslaisista miehistä minä oikein viehätynkään. Sellaiset vähän pelimiesmäisemmät, itsevarmat tyypit ovat vedonneet viime aikoina, mutta en menis sanomaan, että olisin jotenkin urautunut tämän tyyppisiin miehiin. Ehkä tuollainen miestyyppi on vaan vedonnut, kun on nettideittailun myötä törmännyt jotenkin supertylsiin miehiin myös. Eksäni, jonka kanssa olin kuusi vuotta, ei ollut yhtään pelimiesmäinen ja jälkeenpäin olen onnitellut itseäni siitä, miten hyvä maku niinkin kokemattomalla mimmillä oli. Eikä se minun laastarisuhteenikaan ollut mitenkään erityisen pelimiesmäisen miehen kanssa. Tai ehkäpä mies olikin pelimiesmäinen, mutta ei varsinaisesti käyttäytynyt niin minun kanssa. Oli aika lääpällään. Kesälläkin ihastuin yhteen "reaalielämän" tyyppiin, joka ei sopinut stereotyyppiin.

Nuori Kolli on musta ainakin jonkin verran pelimiesmäinen, vaikka asdfqwerty hieman erilaista näkökulmaa ehdottikin. Kummallakin kerralla se on ollut tunteistaan ja ajatuksistaan hyvin avoin aluksi, treffeillä tarjonnut ja "ottanut ohjat" käsiin jotenkin korostetun miehekkäästi, ottanut fyysistä kontaktia ja vähän kehunutkin (seuran laatua lähinnä). Ja sitten tosi hyvin menneiden treffien jälkeen hannaillut edellisten treffien positiivista kommentointia - tai kommentoinut kyllä niitä positiivisesti sitten kun olen itse antanut positiivista palautetta, ja siinä samassa yhteydessä sanonut, että haluaa jatkaa tapailua. Mutta kuitenkin hannaillut myönteisen palautteen kanssa just sen verran, että saa naisen hämmentymään ja pikkasen epävarmaksi. Jos ne treffit ois jotenkin kemian kannalta neutraalimmat, niin sitä positiivista palautetta ei niin kaipaisikaan.

Tällaista pähkäillessä sitä miettii, että oispa kiva sellanen mies, jossa yhdistys nuo kaksi puolta. Toisaalta, että se ois itsevarma ja ottais ohjat käsiinsä (mikä on seksuaalisesti todella sytyttävää), mutta samalla ei jättäis naista ärsyttävän epävarmuuden valtaan treffien jälkeen ja ei pelkäis näyttää, että edelleen kiinnostaa (mikä taas vetoaa naisen romanttiseen puoleen). Antais tietää, että oli kivat treffit ja pitäs yhteyttä sen verran usein, ettei tarvitsis jäädä ihmettelemään. Sellanen ois huippu mies :) Sitä odotellessa.

Itseanalyysia: Disposable Men?

Tässä on tullut harrastettua hieman enemmänkin itseanalyysia ja nyt olen ilokseni ja kauhukseni ymmärtänyt yhden puolen itsestäni näissä miesasioissa (ja muissakin). Olen äärimmäisen vaihteluhaluinen ja kyllästyn nopeasti. Käyn jutut myös läpi sellaisilla kierroksilla, että niistä tulee helposti "loppuunkäsiteltyjä". Kun siis nytkin olen muutaman päivän ehtinyt angstailla Nuoren Kollin ja minun yhteydepitoa, niin alan jo kyllästyä koko aiheeseen ja sen stressaamiseen, miten tämä juttu etenee. Mieskin on alkanut jo siirtyä mielessäni tietynlaiseen "lokeroon" ja tämän jälkeen olenkin jo vähän niinkuin "hohhoijaa". Aika karmivaa, mutta tervehenkistäkin sinänsä, että pääsen tällaisen ailahtelevaisuuden turvin turvallisille vesille tunnekoukuttumisen suhteen. Kun sitten nähdään tai jos miehestä kuuluu, niin kiinnostukseni saattaa taas herätä, jos mies ei käyttäydy lokerointini mukaisesti. Jos hänestä kuultaa aitous pienen pelailun ja emotionaalisen kypsymättömyyden läpi, ehkä olen taas innoissani. Nyt on vaan sellainen olo, että jees, mitäs kaikkea muuta kivaa tässä elämässä on :)

Ehkä mä en oikeesti oo vielä valmis "settle down", vaikka niin aina välillä itselleni uskottelen. Tai sitten se Mr. Right on vielä tapaamatta.

Rajanvetoa

No niin, kiitin miestä edellisistä treffeistä ja pyysin ihan itse toisille. Positiivisessa hengessä ilman pelkotiloja. Mies vastasi treffipyyntömailiin noin 5 minuutissa, joten kyllä se niille hinkui. Ehkä tääkin oli nyt sellasta tilien tasausta, kun pyysin sen silloin kuukausi sitten treffeille, jotka peruin, niin nyt on sekin mörkö kutistettu. Viikon päästä sunnuntaina Nuuksioon! :)

Musta kyllä tuntuu, et me tullaan vielä käymään melkosia matseja (olettaen että deittailu jatkuu) rajojen vetämisen suhteen, eli sen suhteen millaista kohtelua siedetään toiselta. Testataan selkeästi toisiamme. Saa nähdä läpäistäänkö testit ja päästäänkö niiden toiselle puolen. Toisaalta voi ajatella, että sellainen hinnailu ja toisen testaaminen on pelailua, mutta toisaalta se on tarpeellista. Niin saa selville kunnioittaako toinen tarpeeksi itseään ja sinua - ja millainen mahdollisesta suhteesta tulisi. 

Hyvä esimerkki tästä rajojen vetämisestä oli se kun sovittiin päivää seuraaville treffeille. Mies ehdotti torstaita, mut se ei käynyt mulle. Ehdotin perjantaita tai lauantaita, mutta mies ei tiennyt vielä suunnitelmistaan niille päiville ja sano että tsekattaisiin ensi viikolla.  Tähän mä sanoin, et mieluummin löisin lukkoon nyt kun perjantai- ja lauantai-illoille tuppaa tulla ohjelmaa. Mies selkeesti testasi sitä, että onko mulle ok, että hän päättää lyhyellä aikataululla, onko mun seura tärkeempää kun joku toinen meno (daa!).  En alentunut alkaa kitsoomaan tuollasesta piikistä vaan ehdotin alkuviikon päiviä. Mies ehdoti sitten sunnuntaita.  Kompromissi :) Mä tein selväksi, että en jää vartoomaan miehen mielenliikkeitä ja pitämään pe- ja la-iltaa mahdollisesti varattuna hälle ja mies ei joutunu "nöyrtymään" mun vaatimukseen valita jompikumpi noista päivistä.

Melkoista touhua :P

Onhan toi jätkä vähän tunnetasolla kypsymättömän oloinen, mutta katsotaan nyt. Itselläkin opettelua näissä asioissa. Ja tiedän "pelin hengen" ja osaan suojata itseäni toisen "pelailulta". Ja tykkään miehestä ihan aidosti ja niin se mustakin, mutta ei tässä auta mennä sen enempää ihastumaan ennen kuin ollaan tällaisesta testaamisesta päästy yli - jos päästään :)

Rakas Blogi

Täytyy muuten antaa krediittiä tälle bloginkirjoittamiselle. Tää on terapeuttista :) Ja samalla säästän perhettä ja ystäviä. Ei ole tarvetta vuodattaa heille kaikkea, kun voin kirjoitella jutut tänne. Ja tänne kirjoittelu myös selventää päätä. Tuntuu, että itsetuntemukseni näissä mieskuvioissa on parantunut roimasti jo kuukaudessa. Aika noviisihan mä loppujen lopuksi vasta olen deittailussa ja opettelen vasta ymmärtämään omia reaktioitani.

Tuntuu, että minussa on kaksi eri puolta. Olen toisaalta rauhallinen ja rationaalinen, mitä tulee esimerkiksi työelämään tai ystävyyssuhteisiin. Näissä asioissa minulla on hyvä itseluottamus. Uskon tekeväni työni hyvin ja uskon, että ystäväni pitävät minusta juuri tällaisena.

Rakkaussuhteissa sen sijaan voin käyttäytyä kärsimättömästi ja impulsiivisesti (tää on paha juttu kun käyttäytyminen "negatiivista") ja saan pahoja henkisiä krapuloita, jos teen näin. Ja kaikki tämähän on luonnollisesti yhteydessä itseluottamukseen tai sen puutteeseen ja hylkäämisen pelkoon. Ei minulla ole huono itsetunto miesten suhteen, mutta minulla on heikot hetkeni. Mutta on hienoa, että voin tulla tietoiseksi niistä, parantaa itsetuntemustani, muuttaa käyttäytymistäni  - ja näin parantaa itseluottamustani.

Ois kiva jos osais olla ylianalysoimatta ja toimia sellasten positiivisten fiilareiden pohjalta.  Voisin jopa pyytää taas Nuorta Kollia itse toisille treffeille, jos vaan onnistun tekemään sen sellasessa positiivisessa mielentilassa, sen sijaan että lähestyn pelon kautta tyyliin: "Ethän sä musta varmastikaan tykkää..." Enhän mä noiden kavereiden tai työasioiden suhteenkaan ole passiivinen, en vaan suhtaudu niihin millään tavalla pelokkaan negatiivisesti...

Ääh.

Joo-o, kolmas päivä treffien jälkeen, eikä miehestä ole vielä kuulunut Aion vaan pitää vaan pään kylmänä. Voihan tässä itsekin olla yhteydessä,  jos pääsee sopivaan mielentilaan.

Tää on kyllä ehkä mun suurimpia deittailuun liittyviä pelkoja - ettei mies pyydä uusille treffeille vaikka edelliset meni hyvin ja kiinnostuin miehestä. Käytännössähän mulle ei oo käynyt näin elämässäni kuin yhden ainoan kerran, Herra Suominostalgian kanssa. Ja itseasiassa Nuoren Kollin kanssa minä olin se joka oli pyytämässä eka toisille treffeille.. ja jotka sitten itse peruin :)

Äh päh, harmittaa kyllä jos tää juttu jumahtaa tähän taas, mutta jos niin käy, niin sille on varmasti hyvä syy. En ala itseäni soimaamaan.  Kiva joka tapauksessa huomata, että jonkin ihmisen kanssa voi synkata noinkin hyvin vaikka ei kantaisi pidemmälle. Nuori Kolli on hurmaava ja meillä on paljonkin kemiaa - mutta tietynlaisen tunnetason kypsymättömyys hänestä huokuu. Itsessänikin on tätä paljon ja siksi ehkä viehätymmekin toisistamme. Voisi olla että ruokkisimme sitä toisissamme. Itse syöksyn melkein aina pähtäpaakaa juttuihin, mutta jos on käynyt niin, ettei mies ole tehnyt samoin, olen loppupeleissä ollut aina kiitollinen. Mies on nähnyt selvemmin yhteensopimattomuuden kuin minä. Näin kävi eksäni kanssa ja niin myös Herra Suominostalgian.

A Catch?

Flickr Creative Commons by The Facey family

Olin eilen treffeillä Nuoren Kollin kanssa ja onpa hyvä mieli. Levollinen. Nuori Kolli sanoi sitä jo aiemmin, mutta tuntuu, että on tavannut sukulaissielun. Me ollaan kumpikin todella suoraviivaisia ihmisiä ja ehkä ärsyttävänkin itsevarmoja. Vaikka mies on nuorempi, niin tuntuu että hänen seurassaan pystyn relaamaan eikä minun tarvitse olla se joka on ohjaksissa. Pomotan työkseni ihmisiä ja edellisessä pitkässä suhteessa totuin olemaan se vahvatahtoisempi ja aktiivisempi osapuoli.

Keskustelimme viisi tuntia putkeen, suunnittelimme jo juttuja parin viikon päähän ja suutelimme suloisesti ennen junaan lähtöä. Voi olla tämän tytön menoa :)

Se meidän kuukauden takainen episodikin tuntuu nyt ihan järkeenkäyvältä. Siinä purkautui tietynlaiset jännitteet. Seksuaalinen jännite, aiempien suhteiden aiheuttamat ennakkoluulot ja kummankin työhön liittyvä stressi. Nyt ne on käyty läpi. Todettu, että seksi toimii loistavasti, läväytetty toisen naamalle ne pahimmat rakkaussuhteisiin liittyvät pelot ja työstressi - se on nyt helpottanut kummallakin.

Eli mielenkiinnolla odotan mitä tästä tulee :)