Olen menossa toisille treffeille, niille ensimmäisille sellaisille. Ei, en ole käynyt pikapikaa treffaamassa jotakuta ja nyt syöksymässä kakkostreffeille. Ei, vaan Nuori Kolli on tehnyt paluun. Tämä oli se nuorempi, terävä ja sykähdyttävä mies reilun kuukauden takaa, jonka kanssa menin sänkyyn ensimmäisillä treffeillä ja jonka kanssa päädyimme hirveisiin riitoihin ennen toisia treffejä - kummankin osapuolen töksäyttelevyyden ja menneisyyden painolastien vuoksi.
Miehestä kuului, viestittelimme, sain hienoimman koskaan kuulemani anteeksipyynnön. Mutta nyt ei seksiä, ei heti.
maanantai 31. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Tauon paikka?
Kääks, nyt alkaa taas maistua puulta tämä nettideittailu. Voisin harkita profiilin pois ottamista joksikin aikaa. Ihmeissäni tajusin, että onhan tässä elämässä muutakin. Voisi keskittyä kavereihin ja harrastuksiin (niihin muihin). Ja relata vaan.
Lueskelin Klikkaa mua -sarjan ohjaajan ja käsikirjoittajan Johanna Vuoksenmaan haastattelua, jossa häneltä kysyttiin, voisiko hän itse harkita nettideittailua. Hän vastasi, että hänelle nettideittailu on liian systemaattista. Hän uskoo sattumaan.
Niin. Nettideittailu on raivostuttavan systemaattista. Kun yhdessä miehessä toteaa jonkun valuvian (esim. ei selkeästikään ole hakemassa vakavaa suhdetta juuri nyt) niin sitä voi seuraavaksi etsiä päinvastaisen miehen profiilin (esim. tyyliin vaimoa etsimässä).
Ja tosiaan livenäkin voi tutustua miehiin. Sellainenkin ajatus pälkähti päähän kun huomasin miehen vilkuilevan minua junassa.
Noh, katsotaan nyt näitä fiiliksiä. Olen todennut sen, että minun on turha tehdä päätöksiä, sillä harvoin pysyn niissä. Ehkäpä pidän vähän taukoa nettideittalusta tai sitten en.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Herra Potentiaalinen = Herra Äitikompleksi?
Voi minua, mistä minä näitä miehiä oikein löydän? Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että myös Herra Potentiaalinen on muuttumassa yhden ominaisuuden mieheksi näiden aiempien miesten jatkoksi. Ja tässä ominaisuudessa onkin ainekset herkulliselle blogipostaukselle ;)
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin tämä mies on pitänyt minua jonkinlaisena unelmakumppaninaan ja olen saanut sen mukaista suitsutusta. Ok, hän kehuu myös fiksuuttani ja mukavuuttani, mutta todellisuudessa olen hänen unelmanaisensa nimenomaan fyysisesti. Ja jostain syystä miehellä on ollut tarve avautua minulle myös fysiikkani ihailun taustoista. Olen aivan kuin hänen äitinsä! Äidin, johon hän on ollut ihastunut pienenä ja vähän vanhempanakin ( ja itseasiassa vaikuttaa siltä, että edelleenkin!). Mies on ollut tästä asiasta todella avoin minulle ja oikein hehkuttanut, että onpa ihanaa, kun on voinut jakaa salatuimmatkin fantasiansa kanssani.
Öö, joo.
Voi, Daaliah. Mikä minua oikein vaivaa?! Miksei hälytyskellot soi, jos mies jo ensimmäisen chatin aikana selittää, kuinka hot hänen äitinsä on ja kuinka hot minä olen koska olen aivan kuin hänen äitinsä. Olisi pitänyt herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen suosikkikeskusteluaiheeksi paljastuu rintani, sääreni ja sukkahousut. Mies kyllä tiedostaa, että tämä on outoa - sovimme jopa tietoisesti, että puhutaan muusta - mutta mies itsekin sanoi, että kaikki muut aiheet on tylsiä! Eikä oikein inspiroi yrittää pitää keskustelua yllä muista aiheista, kun tietää, ettei toista oikeastaan kiinnosta!
Tulipa tämäkin koettua - fetissinä oleminen. Se on sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta loppupeleissä ahdistava. Toinen ei näe sinua silloin kokonaisena ihmisenä. Ei me olla vielä yhteydenpitoa lopetettu, mutta eiköhän se pian lopu. Taidankin jo mennä poistamaan profiilitekstistäni sen "sopivasti vinksallaan" kohdan - yksi ihan normaali mies mulle kiitos!
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin tämä mies on pitänyt minua jonkinlaisena unelmakumppaninaan ja olen saanut sen mukaista suitsutusta. Ok, hän kehuu myös fiksuuttani ja mukavuuttani, mutta todellisuudessa olen hänen unelmanaisensa nimenomaan fyysisesti. Ja jostain syystä miehellä on ollut tarve avautua minulle myös fysiikkani ihailun taustoista. Olen aivan kuin hänen äitinsä! Äidin, johon hän on ollut ihastunut pienenä ja vähän vanhempanakin ( ja itseasiassa vaikuttaa siltä, että edelleenkin!). Mies on ollut tästä asiasta todella avoin minulle ja oikein hehkuttanut, että onpa ihanaa, kun on voinut jakaa salatuimmatkin fantasiansa kanssani.
Öö, joo.
Voi, Daaliah. Mikä minua oikein vaivaa?! Miksei hälytyskellot soi, jos mies jo ensimmäisen chatin aikana selittää, kuinka hot hänen äitinsä on ja kuinka hot minä olen koska olen aivan kuin hänen äitinsä. Olisi pitänyt herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen suosikkikeskusteluaiheeksi paljastuu rintani, sääreni ja sukkahousut. Mies kyllä tiedostaa, että tämä on outoa - sovimme jopa tietoisesti, että puhutaan muusta - mutta mies itsekin sanoi, että kaikki muut aiheet on tylsiä! Eikä oikein inspiroi yrittää pitää keskustelua yllä muista aiheista, kun tietää, ettei toista oikeastaan kiinnosta!
Tulipa tämäkin koettua - fetissinä oleminen. Se on sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta loppupeleissä ahdistava. Toinen ei näe sinua silloin kokonaisena ihmisenä. Ei me olla vielä yhteydenpitoa lopetettu, mutta eiköhän se pian lopu. Taidankin jo mennä poistamaan profiilitekstistäni sen "sopivasti vinksallaan" kohdan - yksi ihan normaali mies mulle kiitos!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Herra Potentiaalinen
Kirjoitan poikkeuksellisesti miehestä, jota en ole vielä tavannut. Näin siksi, että päivitän blogiani nyt "reaaliajassa". En siis enää vain muistele vanhoja treffikokemuksia - ja haluan päästä tänne raportoimaan ja fiilistelemään myös work in progress -tapauksia! :)
Olin jäänyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa omat kriteerini Herra Täydellisestä olivat tarkentuneet. Esimerkiksi kermapersemäisesti poistin duunarit pois mahdollisista deittailukumppaneista. Tässä mielentilassa aloin jälleen plarailemaan miesten profiileja. Tällä kertaa olin tosin lisännyt Ihannekumppanin lapset-osioon myös "ehkä"-sarakkeen, sillä kokemukseni mukaan aika moni näistä "ehkä"-tapauksista oikeasti haluaa lapsia. Tällä kriteerinmuutoksella miesten valikoima kasvoikin kolminkertaiseksi!
Nyt olin siis kuitenkin todella tarkkana miesten profiilien suhteen - älykäs, sanavalmis, spontaani, ilkikurinen, huomaavainen - näillä ominaisuuksilla varustettu mies, missä luuraat! Ja millaiseen profiiliin huomioni sitten kiinnittykään. Mieheen, joka kertoo hyvin vähän itsestään ja sanoo etsivänsä ainoastaan mukavaa jutteluseuraa ja joka määrittelee ihannekumppaninsa äärimmäisen laveasti muun muassa 18-60-vuotiaaksi, minkä tahansa koulutustaustan omaavaksi ja lapsistatukseltaan miksi vaan. Hänen profiilinsa on täydellinen vastakohta omalleni. Hän ei vaadi mitään ja minä luettelen yksityiskohtaisesti omat vaatimukseni.
Laitan miehelle viestin ja alamme chattailemaan. Tähän mennessä olemme chattailleet tuntitolkulla ja täytyy sanoa, että vielä yhdestäkään miehestä ei ole tullut näin hyvää fiilistä. Ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen. Emme taida uskaltaa edes tavata toisiamme, kun pelkäämme hyvän menevän pilalle. Paljastui, että miehellä oli itseasiassa hyvinkin tarkka mielikuva siitä, mitä hän on etsimässä ja että satun osumaan näihin kriteereihin täydellisesti - ja mikä parasta miehessä ei ole toistaiseksi paljastunut yhtään asiaa, joka olisi ristiriidassa omien toiveideni kanssa. Mies on menestynyt ja fiksu, sopivasti vinksallaan ja "törkeä", mutta todella kiltti ja huomaavainen - ja näyttäisi aidosti pitävän minua unelmanaisenaan. Olemme samalla aaltopituudella mitä tulee esimerkiksi lapsiin, naimisiin menoon, asumismuotoon, seksiin... meillä on hyvinkin samanlaiset taustat ja samanlaiset ajatukset siitä, miten haluaisimme parisuhteen etenevän.
Tässähän on kaikki vaaran merkit! Mennä nyt ihastumaan nettikirjoittelun perusteella. Kaikkien oppikirjojen vastaista toimintaa. Ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi edetä todella hitaasti, ettei ole mikään kiire ensitreffeille. Huhhuh - mitähän tästäkin tulee!
Olin jäänyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa omat kriteerini Herra Täydellisestä olivat tarkentuneet. Esimerkiksi kermapersemäisesti poistin duunarit pois mahdollisista deittailukumppaneista. Tässä mielentilassa aloin jälleen plarailemaan miesten profiileja. Tällä kertaa olin tosin lisännyt Ihannekumppanin lapset-osioon myös "ehkä"-sarakkeen, sillä kokemukseni mukaan aika moni näistä "ehkä"-tapauksista oikeasti haluaa lapsia. Tällä kriteerinmuutoksella miesten valikoima kasvoikin kolminkertaiseksi!
Nyt olin siis kuitenkin todella tarkkana miesten profiilien suhteen - älykäs, sanavalmis, spontaani, ilkikurinen, huomaavainen - näillä ominaisuuksilla varustettu mies, missä luuraat! Ja millaiseen profiiliin huomioni sitten kiinnittykään. Mieheen, joka kertoo hyvin vähän itsestään ja sanoo etsivänsä ainoastaan mukavaa jutteluseuraa ja joka määrittelee ihannekumppaninsa äärimmäisen laveasti muun muassa 18-60-vuotiaaksi, minkä tahansa koulutustaustan omaavaksi ja lapsistatukseltaan miksi vaan. Hänen profiilinsa on täydellinen vastakohta omalleni. Hän ei vaadi mitään ja minä luettelen yksityiskohtaisesti omat vaatimukseni.
Laitan miehelle viestin ja alamme chattailemaan. Tähän mennessä olemme chattailleet tuntitolkulla ja täytyy sanoa, että vielä yhdestäkään miehestä ei ole tullut näin hyvää fiilistä. Ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen. Emme taida uskaltaa edes tavata toisiamme, kun pelkäämme hyvän menevän pilalle. Paljastui, että miehellä oli itseasiassa hyvinkin tarkka mielikuva siitä, mitä hän on etsimässä ja että satun osumaan näihin kriteereihin täydellisesti - ja mikä parasta miehessä ei ole toistaiseksi paljastunut yhtään asiaa, joka olisi ristiriidassa omien toiveideni kanssa. Mies on menestynyt ja fiksu, sopivasti vinksallaan ja "törkeä", mutta todella kiltti ja huomaavainen - ja näyttäisi aidosti pitävän minua unelmanaisenaan. Olemme samalla aaltopituudella mitä tulee esimerkiksi lapsiin, naimisiin menoon, asumismuotoon, seksiin... meillä on hyvinkin samanlaiset taustat ja samanlaiset ajatukset siitä, miten haluaisimme parisuhteen etenevän.
Tässähän on kaikki vaaran merkit! Mennä nyt ihastumaan nettikirjoittelun perusteella. Kaikkien oppikirjojen vastaista toimintaa. Ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi edetä todella hitaasti, ettei ole mikään kiire ensitreffeille. Huhhuh - mitähän tästäkin tulee!
Kelpaako?
Huomasin, että Pixie oli kirjoittanut mielenkiintoisesti kriteereistä.
Olen itsekin miettinyt paljon sitä, millaisilla kriteereillä haen miehiä nettimaailmasta. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, ovatko ne liian tiukkapipoisia?
Kirjoittelin lokakuun alkupuolella reilun viikon ajan miehen kanssa, jonka kiinnostuksen kohteet mätsäsivät täydellisesti omieni kanssa. Mies vain alkoi hyvin pian vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Ja selvisi myös, että hän ei ollut siinä ammatissa, johon oli kouluttaunut vaan simppelissä duunarihommassa. En voi sille mitään, mutta tämä on minulle major turn off. Olen itse hyvinkin kunnianhimoinen ihminen ja tiedän, että minun olisi mahdotonta kunnioittaa tarpeeksi miestä, joka ei pyri menestymään urallaan. Kirjoittelin myös aiemmin miehen kanssa, joka oli todella sympaattinen ja huomaavainen ja yhtä kiinnostunut matkailusta kuin minäkin. Mutta ammattikorkeakoulutaustasta huolimatta hän teki yli kolmekymppisenä fyysistä työtä, johon ei tarvitse minkäänlaista koulutusta. Elitisti tai snobi, ihan sama, en vain pysty lähtemään treffeille näiden miesten kanssa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ei vain riitä, jos mies ei ole tarpeeksi älykkään oloinen.
Hetken mietin, että pitäisikö minun laskea rimaa - mutta himpura, en mä vaan pysty. Haluan sen juuri itselleni sopivan miehen. Näiden kokemusten jälkeen halusinkin selventää itselleni, millaista miestä oikein olenkaan hakemassa. En niinkään kiinnostuksen kohteiden kautta kuin luonteenpiirteiden puolesta. Älykäs - tästä en voi tinkiä. Sanavalmis - muunlaisista miehistä en syty. Spontaani - muuten tylsistyn. Ilkikurinen - miehen on osattava murtaa asiallisuuteni tai asiat ei etene. Huomaavainen ja rauhallinen - Nuori Kolli oli kaikkea edellämainittua, mutta häneltä puuttui kyky empatiaan ja hän oli myös niin tempperamenttista sorttia, ettei meidän suhteesta olisi tullut mitään.
Kirjoitin profiilini uusiksi näillä kriteereilä ryyditettynä ja nopeasti aloinkin saada viestejä suhteellisen lupaavilta miehiltä. Mutta kuten Pixie kirjoitti, miesten sisälukutaidossa on parantamisen varaa. Minulle kirjoitteli useampi herttainen mies, jotka kaikki kokivat olevansa se juuri minulle sopiva mies. He olivat lukeneet tarkkaan luonteenpiirrelistaukseni, mutta se puhtaisiin faktoihin perustuva Ihannemies-osio oli jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Se osio, jossa määrittelin miehen sijainnin Uudellemaalle (en Rovaniemelle tai Pohjois-Savoon), ikähaarukan max. 36 vuoteen (en 55 vuoteen), lapsettomaksi ja lapsia haluavaksi (en useamman lapsen isäksi, joka ei halua enää jälkikasvua). Eli ei auttanut muu kuin alkaa plarailemaan taas itse miesten profiileja... ja siitä kirjoitankin lisää seuraavassa blogitekstissä!
Olen itsekin miettinyt paljon sitä, millaisilla kriteereillä haen miehiä nettimaailmasta. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, ovatko ne liian tiukkapipoisia?
Kirjoittelin lokakuun alkupuolella reilun viikon ajan miehen kanssa, jonka kiinnostuksen kohteet mätsäsivät täydellisesti omieni kanssa. Mies vain alkoi hyvin pian vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Ja selvisi myös, että hän ei ollut siinä ammatissa, johon oli kouluttaunut vaan simppelissä duunarihommassa. En voi sille mitään, mutta tämä on minulle major turn off. Olen itse hyvinkin kunnianhimoinen ihminen ja tiedän, että minun olisi mahdotonta kunnioittaa tarpeeksi miestä, joka ei pyri menestymään urallaan. Kirjoittelin myös aiemmin miehen kanssa, joka oli todella sympaattinen ja huomaavainen ja yhtä kiinnostunut matkailusta kuin minäkin. Mutta ammattikorkeakoulutaustasta huolimatta hän teki yli kolmekymppisenä fyysistä työtä, johon ei tarvitse minkäänlaista koulutusta. Elitisti tai snobi, ihan sama, en vain pysty lähtemään treffeille näiden miesten kanssa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ei vain riitä, jos mies ei ole tarpeeksi älykkään oloinen.
Hetken mietin, että pitäisikö minun laskea rimaa - mutta himpura, en mä vaan pysty. Haluan sen juuri itselleni sopivan miehen. Näiden kokemusten jälkeen halusinkin selventää itselleni, millaista miestä oikein olenkaan hakemassa. En niinkään kiinnostuksen kohteiden kautta kuin luonteenpiirteiden puolesta. Älykäs - tästä en voi tinkiä. Sanavalmis - muunlaisista miehistä en syty. Spontaani - muuten tylsistyn. Ilkikurinen - miehen on osattava murtaa asiallisuuteni tai asiat ei etene. Huomaavainen ja rauhallinen - Nuori Kolli oli kaikkea edellämainittua, mutta häneltä puuttui kyky empatiaan ja hän oli myös niin tempperamenttista sorttia, ettei meidän suhteesta olisi tullut mitään.
Kirjoitin profiilini uusiksi näillä kriteereilä ryyditettynä ja nopeasti aloinkin saada viestejä suhteellisen lupaavilta miehiltä. Mutta kuten Pixie kirjoitti, miesten sisälukutaidossa on parantamisen varaa. Minulle kirjoitteli useampi herttainen mies, jotka kaikki kokivat olevansa se juuri minulle sopiva mies. He olivat lukeneet tarkkaan luonteenpiirrelistaukseni, mutta se puhtaisiin faktoihin perustuva Ihannemies-osio oli jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Se osio, jossa määrittelin miehen sijainnin Uudellemaalle (en Rovaniemelle tai Pohjois-Savoon), ikähaarukan max. 36 vuoteen (en 55 vuoteen), lapsettomaksi ja lapsia haluavaksi (en useamman lapsen isäksi, joka ei halua enää jälkikasvua). Eli ei auttanut muu kuin alkaa plarailemaan taas itse miesten profiileja... ja siitä kirjoitankin lisää seuraavassa blogitekstissä!
Katoamistemppu
Tein katoamistempun eli poistin blogini ilman mitään ennakkovaroitusta. Syynä tähän oli se, että nimeäni googlatessani huomasin, että tämä blogi ilmestyi hakutuloksiin! Mitä helvettiä, oli ensiajatukseni ja toinen - nyt äkkiä tämä blogi veks! Tai maine menee ja etenkin kaikki chanssit potentiaalisten deittiseuralaisten kanssa. Vuoto tapahtui blogilista.fi:n kautta. Siellä oli jossain asetuksissa oma nimeni - huhhuh! Nyt piti sitten odotella yli kaksi viikkoa, että hakukoneet eivät enää yhdistäneet nimeäni ja tätä blogia toisiinsa. Aikamoinen herätys nettiyksityisyyden haurauteen. Jo blogia perustaessa olin hieman kauhuissani siitä, että tämä blogi voitaisiin tavalla tai toisella yhdistää minuun ja näin paljon vaivaa salatakseni itseni. Enkä kuitenkaan ollut tarpeeksi varovainen.
Harmillista vain, että blogi juuri alkanut löytää lukijoita. Toivottavasti löydätte takaisin tänne :)
Mutta, seuraavaksi kirjoittelemaan uusimmat kuulumiset nettideittailun maailmasta.
Harmillista vain, että blogi juuri alkanut löytää lukijoita. Toivottavasti löydätte takaisin tänne :)
Mutta, seuraavaksi kirjoittelemaan uusimmat kuulumiset nettideittailun maailmasta.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Tyypittelyn tuolle puolen?
Olen todennäköisesti menossa piakkoin jälleen treffeille ja kauhukseni huomasin, että olen blogin aloittamisen jälkeen alkanut tyypittelemään miehiä jo etukäteen! Mietin näköjään jo valmiiksi, miten otsikoin kyseisestä miehestä kertovan blogikirjoituksen. Häiriinnyttävää ja suorastaan pelottavaa... ja mahdollisesti vahingollista?
Kun tiivistän miehet jälkeenpäin johonkin tiettyyn piirteeseen tai anekdoottiin (esim.Tapaus Isä tai Herra Yök), typistän heidät samalla johonkin tiettyyn ominaisuuteen. Tämä ei tietenkään anna oikeutta kyseiselle henkilölle, sillä kaikkihan me olemme yhtä ominaisuutta moniulotteisempia. Omalla kohdallani tyypittely toimiikin eräänlaisena etäännyttämisen keinona. Tyyliin: noh, en minä tuollaisesta Nuoresta Kollista välittäisikään. Tai, että se nyt oli sellainen Herra Yök. Tämä on suhteellisen harmitonta ja viihdyttävää sellaisten heppujen kohdalla, joiden kanssa tilanne on jo tsekattu ja todettu toimimattomaksi.
Mutta entäs kun tyypittely alkaa jo ennen ensitreffejä?! Minkälaiset mahdollisuudet annan kyseiselle henkilölle muuttua todelliseksi ihmiseksi hyvine ja huonoine puolineen, jos olen jo etukäteen leimannut hänet jonkinlaiseksi jonkun tietyn yksityiskohdan perusteella? Tai ehkäpä tämä toimiikin ultimate testinä: jos se toinen muuttuu tapaamisen aikana yksiulotteisesta hahmosta moniulotteiseksi, niin ollaan oikealla tiellä.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Minä: Ihan Paras Täydellinen
Millainen profiiliteksti? Tämä on ehkä nettideittailun oleellisimpia kysymyksiä. Sitä ihannekumppania haetaan perusspeksien (ikä, koko ym) kautta, mutta sitten kun otoksen on saanut rajattua, niin huomio kiinnittyy profiilitekstiin.
Muokkasin nyt taas vaihteeksi omaa profiilitekstiäni ja on kiehtovaa huomata, miten suuri vaikutus sanavalinnoilla on. Kirjoitin profiiliin ensin, että en suhtaudu nettideittailuun kovinkaan kurttuotsaisesti, mutta että olen kuitenkin hakemassa ihan oikeaa elämänkumppania. Tunnin sisällä saan kolme viestiä varatuilta miehiltä! Uskomatonta. No, otetaan sitten nettideittailu kurttuotsaisesti! Kurvikkuuden mainitsemisen totesin jo aiemmin virheeksi.
Oman profiilitekstin muokkauksessa voi helposti lipua neuroottisuuden puolelle. Mitä haluan korostaa, millaisen kuvan tämän asian kertominen antaa minusta? Täytyy kai vain hyväksyä, ettei täydellistä tekstiä ole olemassa ja luottaa siihen, että kyllä se persoona sieltä paistaa läpi, kirjoittipa mitä tahansa.
Muokkasin nyt taas vaihteeksi omaa profiilitekstiäni ja on kiehtovaa huomata, miten suuri vaikutus sanavalinnoilla on. Kirjoitin profiiliin ensin, että en suhtaudu nettideittailuun kovinkaan kurttuotsaisesti, mutta että olen kuitenkin hakemassa ihan oikeaa elämänkumppania. Tunnin sisällä saan kolme viestiä varatuilta miehiltä! Uskomatonta. No, otetaan sitten nettideittailu kurttuotsaisesti! Kurvikkuuden mainitsemisen totesin jo aiemmin virheeksi.
Oman profiilitekstin muokkauksessa voi helposti lipua neuroottisuuden puolelle. Mitä haluan korostaa, millaisen kuvan tämän asian kertominen antaa minusta? Täytyy kai vain hyväksyä, ettei täydellistä tekstiä ole olemassa ja luottaa siihen, että kyllä se persoona sieltä paistaa läpi, kirjoittipa mitä tahansa.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Blogille nimeksi?
Blogini nimi on tällä hetkellä hyvin geneerinen, tylsä suorastaan. Otan vastaan ehdotuksia vetävämmästä nimestä!
Kanssablogittajat ovat keksineet sellaisia nimiä kuin Click me - Klikkaa mua ja Mr. Right from internet?
Itse en keksinyt oikein mitään vaikka kuinka pähkäilin. Hjelp?
***
Keksinpä ihan itse - Plenty of Fish! Aiempi nimi oli siis Nettideittiblogi, joka pysyy edelleen domainissa.
***
Keksinpä ihan itse - Plenty of Fish! Aiempi nimi oli siis Nettideittiblogi, joka pysyy edelleen domainissa.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Tilannekatsaus 1: Second Dates 0?
Lokakuu 2011
Kuudet treffit takana ja mikä onkaan saldo?
1. Neljä miestä kuudesta ei kiinnostanut lainkaan
2. Kahteen ihastuin
3. Yksi "torjunta"
4. Yksi järjetön riitely
Lopputulos: Ei yksiäkään toisia treffejä!
Seuraava tavoite: Toiset treffit
lauantai 1. lokakuuta 2011
6. Treffit: Tapaus Isä
Syyskuu 2011
Hyvin pian edellisen katastrofaalisen nettideittikokemuksen jälkeen menen uusille treffeille. Tällä kertaa miehen kanssa, joka on täydellinen vastakohta edelliselle. Hän on vanhempi, vakaampi, etsii oikeasti puolisoa ja hän on isä. Ensimmäistä kertaa edes harkitsen miestä, jolla on lapsi. Menemme treffeille kaksi päivää sen jälkeen kun hän on ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä.
Jännä, jälleen lähes ensimmäisen sekunnin aikana tiedän, että kemiamme eivät taida toimia. Mies on kovin ujon oloinen ja minun pitää lämmitellä häntä todella pitkään ennen kuin hän rentoutuu. Keskustelun myötä tulee hyvinkin selväksi, että elämänfilosofiamme taitavat poiketa liiaksi. Olen huomannut, että minulle on hyvin tärkeää tietää, onko mies matkustellut. Jos ei ole, niin tämä melko varmasti tarkoittaa sitä, että mies ei ole riittävän kokemuksenjanoinen ja spontaani makuuni. Nuori Kolli oli tässä tapauksessa kyllä poikkeus.
Meillä on treffien lopuksi jo hyvinkin hauskaa ja nauramme yhdessä, mutta juu ei, emme ole toisillemme sitä mitä olemme etsimässä. Minusta ei ole vakaaksi äitihahmoksi eikä miehestä seikkailukaveriksi. Keskustelemme treffien lopuksi nettideittailusta ja siitä, mitenköhän monta ihmistä täytyy tavata ennen kuin sopiva tulee kohdalle :)
SUMMA SUMMARUM: Matkailu voittaa sohvakaluston 10-0!
5. Treffit: Nuori Kolli
Syyskuu 2011
Muokkaan profiilitekstiäni ja olen siihen nyt ensimmäistä kertaa tyytyväinen. Alankin heti saada yhteydenottoja hyvin potentiaalisilta miehiltä ja kirjoittelen useamman kanssa yhtäaikaa. Samalla minulla on hyvin kiireistä töissä ja kirjoittelu alkaa käymään työstä. Fiksuna tyttönä olisin tässä vaiheessa pitänyt taukoa deittailusta, mutta ehkäpä kirjoittelu toimiikin erilaisena pakokeinona työstressistä.
Saan mielenkiintoisen yhteydenoton minua nuoremmalta mieheltä, joka vaikuttaa erittäin terävältä tyypiltä ja vähän röyhkeältäkin - eli mies minun makuuni. Haastamme toisiamme hassuilla kirjoitustehtävillä ja lähettelemme jo ensimmäisenä iltana lukuisia tekstiviestejä. Mies pyytää parin päivän päästä treffeille, mutta koska minulla on niin paljon tekemistä, sovimme ne viikon päähän. Tällä välin viestittelemme ahkerasti ja mies alkaa vaikuttaa koko ajan kiinnostavammalta. Hänessä on sopivasti henkistä vastusta ja hän haluaa keksiä treffeille jotain erikoisempaa tekemistä.
Menemme kiipeilemään yhdessä ja meillä synkkaa heti. Olemme kumpikin kilpailuhenkisiä ja suoraviivaisia ihmisiä. Nauramme paljon. Niimpä treffit eivät jääkään tähän vaan päädymme miehen luokse kokkaamaan. Niin...tiedän! Viihdymme erinomaisesti toistemme seurassa ja yksi asia johtaa toiseen. Lopputuloksena loistavaa seksiä ja niin tarpeeseen! Olin kärvistellyt 8 kuukautta ilman ja tuossa tilanteessa tuntui aivan mahdottomalta olla antamatta himon viedä.
Ainoa ongelma oli se, että aidosti pidin miehestä ja tämä yhdistettynä hyvän seksin aiheuttamaan oksitosiiniryöppyyn sai minut kiintymään mieheen aivan liian nopeasti. Mies viestittää treffien jälkeenkin, joten hän on edelleen kiinnostunut ja niin olen minäkin, mutta alan jo huomaamaan, miten alan lipsua ahdistavaan post-sex/post-good-first-date -tunneluuppiin. Yritän olla cool, mutta odotukseni ovat kasvaneet jo aivan liian suuriksi ja samalla negatiiviset ja epäluuloiset tunteet nousevat pintaan. Ja tästähän ei hyvä seuraa. Juu, ei seurannut :) Nyt jo naurattaa, mutta ensimmäisten deittien jälkeinen viestittelymme päätyi täydelliseen fiaskoon, seuraavien treffien perumiseen, yhteydenpidon katkaisemiseen ja itsekunnioitukseni hetkelliseen murentumiseen. Nyt naurattaa aivan vietävästi, mutta kävin viestittelymme/riitelymme aikana todella syvällä. Päädyin pohtimaan isäsuhdettani, entisen seurustelusuhteeni aiheuttamia traumoja ja sen sellaista.
SUMMA SUMMARUM: Jos pidän miehestä, en voi harrastaa seksiä liian nopeasti - se sekoittaa pääni. Kannattaa odottaa, että tunnekuohu rauhoittuu ennen kuin on yhteydessä toiseen. On tiettyjä miessuhteisiini liittyvä asioita, jotka minun täytyy kelailla läpi. Tämä mies ei ehkä ollut se oikea minulle, koska onnistuimme niin nopeasti löytämään toistemme kipukohdat ja surutta painelemaan niitä, mutta tämä mies oli tähän mennessä ainoa nettideittien kautta tapaamani mies, joka todella sytytti :) Ja seksi oli hyvää ja se on arvo sinänsä. Osa minusta toivoo, että mies ottaisi vielä joskus yhteyttä, mutta ehkäpä on parempi ettei ota. Löydän varmastikin miehen, joka sytyttää, mutta jonka kanssa kommunikaatio toimii paremmin.
Muokkaan profiilitekstiäni ja olen siihen nyt ensimmäistä kertaa tyytyväinen. Alankin heti saada yhteydenottoja hyvin potentiaalisilta miehiltä ja kirjoittelen useamman kanssa yhtäaikaa. Samalla minulla on hyvin kiireistä töissä ja kirjoittelu alkaa käymään työstä. Fiksuna tyttönä olisin tässä vaiheessa pitänyt taukoa deittailusta, mutta ehkäpä kirjoittelu toimiikin erilaisena pakokeinona työstressistä.
Saan mielenkiintoisen yhteydenoton minua nuoremmalta mieheltä, joka vaikuttaa erittäin terävältä tyypiltä ja vähän röyhkeältäkin - eli mies minun makuuni. Haastamme toisiamme hassuilla kirjoitustehtävillä ja lähettelemme jo ensimmäisenä iltana lukuisia tekstiviestejä. Mies pyytää parin päivän päästä treffeille, mutta koska minulla on niin paljon tekemistä, sovimme ne viikon päähän. Tällä välin viestittelemme ahkerasti ja mies alkaa vaikuttaa koko ajan kiinnostavammalta. Hänessä on sopivasti henkistä vastusta ja hän haluaa keksiä treffeille jotain erikoisempaa tekemistä.
Menemme kiipeilemään yhdessä ja meillä synkkaa heti. Olemme kumpikin kilpailuhenkisiä ja suoraviivaisia ihmisiä. Nauramme paljon. Niimpä treffit eivät jääkään tähän vaan päädymme miehen luokse kokkaamaan. Niin...tiedän! Viihdymme erinomaisesti toistemme seurassa ja yksi asia johtaa toiseen. Lopputuloksena loistavaa seksiä ja niin tarpeeseen! Olin kärvistellyt 8 kuukautta ilman ja tuossa tilanteessa tuntui aivan mahdottomalta olla antamatta himon viedä.
Ainoa ongelma oli se, että aidosti pidin miehestä ja tämä yhdistettynä hyvän seksin aiheuttamaan oksitosiiniryöppyyn sai minut kiintymään mieheen aivan liian nopeasti. Mies viestittää treffien jälkeenkin, joten hän on edelleen kiinnostunut ja niin olen minäkin, mutta alan jo huomaamaan, miten alan lipsua ahdistavaan post-sex/post-good-first-date -tunneluuppiin. Yritän olla cool, mutta odotukseni ovat kasvaneet jo aivan liian suuriksi ja samalla negatiiviset ja epäluuloiset tunteet nousevat pintaan. Ja tästähän ei hyvä seuraa. Juu, ei seurannut :) Nyt jo naurattaa, mutta ensimmäisten deittien jälkeinen viestittelymme päätyi täydelliseen fiaskoon, seuraavien treffien perumiseen, yhteydenpidon katkaisemiseen ja itsekunnioitukseni hetkelliseen murentumiseen. Nyt naurattaa aivan vietävästi, mutta kävin viestittelymme/riitelymme aikana todella syvällä. Päädyin pohtimaan isäsuhdettani, entisen seurustelusuhteeni aiheuttamia traumoja ja sen sellaista.
 |
| Flickr Creative Commons by Mink |
4. Treffit: Herra Yök
Elokuu 2011
Viestejä tulee paljon, mutta ei juurikaan kiinnostavilta tyypeiltä, joten katson taas itse läpi profiileja. Törmään profiiliin, joka uhkuu itsevarmuutta. Mies luettelee tekstin alussa piirteitä, joita etsii naisessa. Kilpailuhenkisyyteni herää - tottakai olen kaikkea tuota, täydellinen nainen suorastaan. Mies vastaa nopeasti viestiini ja haluaa soittaakin jo seuraavana iltana. Hän pyytää myös saman tien treffeille.
Ennen treffejä alan saada mieheltä tekstiviestejä, jotka olivat.. no, tuota.. melko irstaita. Olin mennyt kirjoittamaan profiiliini, että pidän kurveistani ja mies jostain syystä juuttuu tähän. Mies alkoi muutenkin vaikuttaa kummallisen ulkonäkökeskeiseltä. Hänellä ei ollut profiilissaan kuvaa, mutta hän antoi ymmärtää olevansa hyvännäköinen ja olettavansa tätä myös treffikumppanilta.
Ällöjen tekstiviestien takia olen jo melkein perumassa treffit, mutta lähden kuitenkin tapaamaan miestä. Meillä ei ole jälleen kaupunkikävelyä kummallisempaa ohjelmaa suunnitteilla. Tapaamme Forumin nurkalla - ja huhhuh - noin kahdessa sekunnissa tajuan, että no voihan tsiisus, ei kannata markkinoida itseään hyvällä ulkonäöllä, jos se on keskivertoa heikompi. Pudotus on melkoinen. Kannattaisi ehkä panostaa henkisten ominaisuuksien markkinoimiseen, jos ulkonäkö ei ole kummoinen.
Treffien kaari on suunnilleen samanlainen kuin ensimmäisten nettideittitreffieni - milloin nämä loppuu!? Onneksi hyvin pian ja tällä kertaa toteamme saman tien, että juu, ei synkannut.
SUMMA SUMMARUM: Miehen yli-itsevarma profiili ei lupaa hyvää, siinä kompensoidaan jotain väistämättä. Myönnän ulkonäöllä olevan minulle merkitystä. Jos mies äklöttää jo ennen treffejä, treffit kannataa perua. Osaan hyvin viestiä olemuksellani kun ei kiinnosta yhtään ja säästyn näin mahdollisilta kakkostreffipyynnöiltä.
Viestejä tulee paljon, mutta ei juurikaan kiinnostavilta tyypeiltä, joten katson taas itse läpi profiileja. Törmään profiiliin, joka uhkuu itsevarmuutta. Mies luettelee tekstin alussa piirteitä, joita etsii naisessa. Kilpailuhenkisyyteni herää - tottakai olen kaikkea tuota, täydellinen nainen suorastaan. Mies vastaa nopeasti viestiini ja haluaa soittaakin jo seuraavana iltana. Hän pyytää myös saman tien treffeille.
Ennen treffejä alan saada mieheltä tekstiviestejä, jotka olivat.. no, tuota.. melko irstaita. Olin mennyt kirjoittamaan profiiliini, että pidän kurveistani ja mies jostain syystä juuttuu tähän. Mies alkoi muutenkin vaikuttaa kummallisen ulkonäkökeskeiseltä. Hänellä ei ollut profiilissaan kuvaa, mutta hän antoi ymmärtää olevansa hyvännäköinen ja olettavansa tätä myös treffikumppanilta.
Ällöjen tekstiviestien takia olen jo melkein perumassa treffit, mutta lähden kuitenkin tapaamaan miestä. Meillä ei ole jälleen kaupunkikävelyä kummallisempaa ohjelmaa suunnitteilla. Tapaamme Forumin nurkalla - ja huhhuh - noin kahdessa sekunnissa tajuan, että no voihan tsiisus, ei kannata markkinoida itseään hyvällä ulkonäöllä, jos se on keskivertoa heikompi. Pudotus on melkoinen. Kannattaisi ehkä panostaa henkisten ominaisuuksien markkinoimiseen, jos ulkonäkö ei ole kummoinen.
Treffien kaari on suunnilleen samanlainen kuin ensimmäisten nettideittitreffieni - milloin nämä loppuu!? Onneksi hyvin pian ja tällä kertaa toteamme saman tien, että juu, ei synkannut.
SUMMA SUMMARUM: Miehen yli-itsevarma profiili ei lupaa hyvää, siinä kompensoidaan jotain väistämättä. Myönnän ulkonäöllä olevan minulle merkitystä. Jos mies äklöttää jo ennen treffejä, treffit kannataa perua. Osaan hyvin viestiä olemuksellani kun ei kiinnosta yhtään ja säästyn näin mahdollisilta kakkostreffipyynnöiltä.
3. Treffit: Herra Suominostalgia
Heinäkuu 2011
Olen jälleen se, joka bongaa miehen ilmoituksen. Se on todella hyvin kirjoitettu ja siinä on muutama kohta joka kolahtaa täysin. Ajattelen, että tässäpä ajattelevainen ja syvällinen mies. Miehessä on jotain nostalgista sukunimeään myöten (harmi, ettei sitä voi sanoa ääneen). Saan heti pitkän vastauksen viestiini. Vaihdamme ajatuksia, mutta melko verkkaiseen tahtiin. Pidän kuitenkin miehestä ja päätän tarttua härkää sarvista ja pyytää miehen treffeille itse! Tiedän, että mies pitää luonnosta, joten kutsun miehen luontoretkelle - siis aivan tuntemattoman miehen keskelle metsää. Mies on kovin otettu kutsusta ja rohkeudestani.
Tapaamme rautatieasemalla ja ensivaikutelma on ilmeisen mieleinen molemmalle. Juttu lähtee kulkemaan, mutta jo viiden minuutin päästä törmään yhteen mielenkiintoiseen piirteeseen miehessä - ilmeiseen pihiyteen. Mies selittää, miten tyytyväinen oli siihen, ettei konduktööri tullut myymään lippua ennen seuturajan ylittämistä, jolloin hän pystyi ostamaan Espoon sisäisen lipun seutulipun sijasta. No haloo!
Samoilemme luonnon helmassa ja mies on kovin sympaattinen. Keskustelemme metsänhengistä ja suomimytologiasta, hiisistä, kakkiaisista ja sun muista. Nämä jutut on minulle tuttuja lähipiirin kiinnostuksen kohteiden kautta ja mies tuntui näin kovin tutulta. Mies halusi istuskella pitkiä aikoja välillä ja teki tietynlaisia parisuhdetestauskyselyjä, joista tiesin hänen olevan ainakin periaattessa kiinnostunut. Treffit loppuivat halaukseen ja olin jo melkoisen ihastunut ja möläytin - soittele!
Sitten... miehestä ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä laitan mailin, että oli mukavaa. Edellenkään ei mitään, paitsi sitten kahden viikon päästä treffeistä kilometrin pituinen maili, jossa mies selittää ummet ja lammet kuinka kivaa oli mutta, että hänen mielestään olemme liian erilaiset. No daa - niin ollaankin! Ainakin harkitsevaisuudessa :) Ja kyllähän sitä jälkeenpäin tajusi, että mies oli oikeassa. Siinä missä mies toi yhteisiksi eväiksi porkkanoita (!), minä olin ostanut Punnitse ja Säästästä kolmen eri sortin pähkinöitä ja hedelmiä, joiden kummallisuutta mies sitten kauhisteli. Lisäksi mies ei ollut matkustellut ollenkaan ja halusi muuttaa maalle.Olisin ensi-ihastumisen jälkeen tukahtunut. Tajusin myös, että nauroin näillä treffeillä ehkä kaksi kertaa, joten ei meillä kovin hauskaakaan olisi ollut yhdessä.
SUMMA SUMMARUM: Treffeillä on hauska tehdä jotain muuta kuin vain kävellä pitkin kaupunkia tai mennä kuppilaan. Miehen piheys ei viehätä. Nettideittimieheen voi ihastua.
Olen jälleen se, joka bongaa miehen ilmoituksen. Se on todella hyvin kirjoitettu ja siinä on muutama kohta joka kolahtaa täysin. Ajattelen, että tässäpä ajattelevainen ja syvällinen mies. Miehessä on jotain nostalgista sukunimeään myöten (harmi, ettei sitä voi sanoa ääneen). Saan heti pitkän vastauksen viestiini. Vaihdamme ajatuksia, mutta melko verkkaiseen tahtiin. Pidän kuitenkin miehestä ja päätän tarttua härkää sarvista ja pyytää miehen treffeille itse! Tiedän, että mies pitää luonnosta, joten kutsun miehen luontoretkelle - siis aivan tuntemattoman miehen keskelle metsää. Mies on kovin otettu kutsusta ja rohkeudestani.
Tapaamme rautatieasemalla ja ensivaikutelma on ilmeisen mieleinen molemmalle. Juttu lähtee kulkemaan, mutta jo viiden minuutin päästä törmään yhteen mielenkiintoiseen piirteeseen miehessä - ilmeiseen pihiyteen. Mies selittää, miten tyytyväinen oli siihen, ettei konduktööri tullut myymään lippua ennen seuturajan ylittämistä, jolloin hän pystyi ostamaan Espoon sisäisen lipun seutulipun sijasta. No haloo!
Samoilemme luonnon helmassa ja mies on kovin sympaattinen. Keskustelemme metsänhengistä ja suomimytologiasta, hiisistä, kakkiaisista ja sun muista. Nämä jutut on minulle tuttuja lähipiirin kiinnostuksen kohteiden kautta ja mies tuntui näin kovin tutulta. Mies halusi istuskella pitkiä aikoja välillä ja teki tietynlaisia parisuhdetestauskyselyjä, joista tiesin hänen olevan ainakin periaattessa kiinnostunut. Treffit loppuivat halaukseen ja olin jo melkoisen ihastunut ja möläytin - soittele!
Sitten... miehestä ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä laitan mailin, että oli mukavaa. Edellenkään ei mitään, paitsi sitten kahden viikon päästä treffeistä kilometrin pituinen maili, jossa mies selittää ummet ja lammet kuinka kivaa oli mutta, että hänen mielestään olemme liian erilaiset. No daa - niin ollaankin! Ainakin harkitsevaisuudessa :) Ja kyllähän sitä jälkeenpäin tajusi, että mies oli oikeassa. Siinä missä mies toi yhteisiksi eväiksi porkkanoita (!), minä olin ostanut Punnitse ja Säästästä kolmen eri sortin pähkinöitä ja hedelmiä, joiden kummallisuutta mies sitten kauhisteli. Lisäksi mies ei ollut matkustellut ollenkaan ja halusi muuttaa maalle.Olisin ensi-ihastumisen jälkeen tukahtunut. Tajusin myös, että nauroin näillä treffeillä ehkä kaksi kertaa, joten ei meillä kovin hauskaakaan olisi ollut yhdessä.
SUMMA SUMMARUM: Treffeillä on hauska tehdä jotain muuta kuin vain kävellä pitkin kaupunkia tai mennä kuppilaan. Miehen piheys ei viehätä. Nettideittimieheen voi ihastua.
2. Treffit: Kyösti Pöysti
Toukokuu 2011
Tällä kertaa bongaan itse miehen ilmoituksen... hän on maalaillut itsestään hauskan ja hieman sekopäisen kuvan. Hullu tiedemies, näin hän itseään kuvaa. Meitä yhdistää kiinnostus scifiin, fantasiaan ja sarjakuviin. Pelleilemme ja pohdimme, mikä fiktiivinen hahmo olisi alter egomme. "Kyösti Pöysti? Oletko tosissasi?" Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun mies kuvailee itseään Pasila-sarjan superneuroottisesti pikkumieheksi, niin odotukset hieman...niin no.. latistuu. Itselleni keksin pöyhkeästi alter egoksi Taru Sormusten Herrasta Galadrielin, haltijakunigattaren. Miehen kommentti onkin osuva: ehkä nämä meidän hahmojemme voimasuhteet näkyisivät myös tosielämässä.
Mies pyytää treffeille ja vaikka olenkin skeptinen, suostun kutsuun. Tapaamme olutbaarissa. Ensimmäiset 15 minuuttia mies puhuu kyynärpäät pöydällä ja kädet suunsa edessä. On todella vaikea keskittyä siihen mitä toinen sanoo, jos ei näe puolia naamasta! Painankin miehen kädet jossain vaiheessa alas - noniin, parempi. Keskustelu sujuu kohtalaisesti. Mies on älykäs, mutta jotenkin surumielinen. Hän sanookin, ettei ole maailman onnellisimpia ihmisiä. Niin.. mitäpä siihen sanot. Meillä on sama kotimatka takaisin, sanotaan moikat ja siinä se sitten oli. Kumpikaan ei ollut toiseen yhteydessä treffien jälkeen :)
SUMMA SUMMARUM: Jos treffeistä ei ole innostunut niitä ennen, niin niistä tuskin innostuu treffien aikanakaan. Lisäksi - en halua onnetonta miestä, en vain halua.
Tällä kertaa bongaan itse miehen ilmoituksen... hän on maalaillut itsestään hauskan ja hieman sekopäisen kuvan. Hullu tiedemies, näin hän itseään kuvaa. Meitä yhdistää kiinnostus scifiin, fantasiaan ja sarjakuviin. Pelleilemme ja pohdimme, mikä fiktiivinen hahmo olisi alter egomme. "Kyösti Pöysti? Oletko tosissasi?" Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun mies kuvailee itseään Pasila-sarjan superneuroottisesti pikkumieheksi, niin odotukset hieman...niin no.. latistuu. Itselleni keksin pöyhkeästi alter egoksi Taru Sormusten Herrasta Galadrielin, haltijakunigattaren. Miehen kommentti onkin osuva: ehkä nämä meidän hahmojemme voimasuhteet näkyisivät myös tosielämässä.Mies pyytää treffeille ja vaikka olenkin skeptinen, suostun kutsuun. Tapaamme olutbaarissa. Ensimmäiset 15 minuuttia mies puhuu kyynärpäät pöydällä ja kädet suunsa edessä. On todella vaikea keskittyä siihen mitä toinen sanoo, jos ei näe puolia naamasta! Painankin miehen kädet jossain vaiheessa alas - noniin, parempi. Keskustelu sujuu kohtalaisesti. Mies on älykäs, mutta jotenkin surumielinen. Hän sanookin, ettei ole maailman onnellisimpia ihmisiä. Niin.. mitäpä siihen sanot. Meillä on sama kotimatka takaisin, sanotaan moikat ja siinä se sitten oli. Kumpikaan ei ollut toiseen yhteydessä treffien jälkeen :)
SUMMA SUMMARUM: Jos treffeistä ei ole innostunut niitä ennen, niin niistä tuskin innostuu treffien aikanakaan. Lisäksi - en halua onnetonta miestä, en vain halua.
1. Treffit: Herra Paperilla Täydellinen
Huhtikuu 2011
Profiilini on ollut online vain muutaman päivän ja saan heti viestin potentiaaliselta mieheltä. Oi, hänkin on kiinnostunut elokuvista, kirjoittaa hauskasti, asuu coolilla alueella, vakiduunissa - vaikuttaa lupaavalta! Vain kuva hieman mietityttää. Mutta hei, luonne ratkaisee! Mies pyytää treffeille jo muutaman viestin jälkeen ja sovimme menevämme kaupunkikävelylle. Minua jännittää aivan hirvittävästi ja junassa vatsaani vääntää. Voisiko tämä olla näin helppoa - ehkä kohtaankin Hänet jo ensimmäisellä yrittämällä.
Tapaamme kirjakaupan edessä... ja phewww... tajuan heti, että ei - mies ei viehätä lainkaan. Miehen habituksessa on tiettyjä asioita, jotka häiritsevät. Apua, olenko näin pinnallinen, vilahtaa mielessäni. No, mutta tsekataan se luonne.
Lähdemme tarpomaan päämäärättömästi Helsingin katuja ja yritämme pitää keskustelua yllä. Ei, miehen päänsisällössäkään ei ole mitään sen kummemin sytyttävää: puhumme työstä. Kävelemme Esplanadin läpi ja Katajanokalla noin 45 minuuttia, istumme aikamme Tuomiokirkon portailla ja uskon, että kummankin päässä on vain yksi ajatus - kuinka nopeasti nämä treffit voi lopettaa?! Huh, onneksi pian päästämme toisemme pälkähästä ja sanomme kohteliaasti toisillemme: "Sulatellaan" :) Mikä downer. Kipristelevästä jännityksen tunteesta täydelliseen välinpitämättömyyteen. Laitan miehelle seuraavana päivänä viesti, että eipä tainnut kummallakaan kolahtaa.
SUMMA SUMMARUM: Loppupeleissä kokemus oli kuitenkin positiivinen. Miehen yhteydenotto ja treffeille pyytäminen menivät täysin oppikirjan mukaan. Ei mitään venkoilua. Näin haluan, että minua kohdellaan nettimaailmassa.
PS: Kesällä näin samaisen miehen kävelemässä tytön kanssa Esplanadia pitkin ja kehonkielestä näin, että olivat ensitreffeillä. Toivottavasti he löysivät etsimänsä :)
Profiilini on ollut online vain muutaman päivän ja saan heti viestin potentiaaliselta mieheltä. Oi, hänkin on kiinnostunut elokuvista, kirjoittaa hauskasti, asuu coolilla alueella, vakiduunissa - vaikuttaa lupaavalta! Vain kuva hieman mietityttää. Mutta hei, luonne ratkaisee! Mies pyytää treffeille jo muutaman viestin jälkeen ja sovimme menevämme kaupunkikävelylle. Minua jännittää aivan hirvittävästi ja junassa vatsaani vääntää. Voisiko tämä olla näin helppoa - ehkä kohtaankin Hänet jo ensimmäisellä yrittämällä.
Tapaamme kirjakaupan edessä... ja phewww... tajuan heti, että ei - mies ei viehätä lainkaan. Miehen habituksessa on tiettyjä asioita, jotka häiritsevät. Apua, olenko näin pinnallinen, vilahtaa mielessäni. No, mutta tsekataan se luonne.
Lähdemme tarpomaan päämäärättömästi Helsingin katuja ja yritämme pitää keskustelua yllä. Ei, miehen päänsisällössäkään ei ole mitään sen kummemin sytyttävää: puhumme työstä. Kävelemme Esplanadin läpi ja Katajanokalla noin 45 minuuttia, istumme aikamme Tuomiokirkon portailla ja uskon, että kummankin päässä on vain yksi ajatus - kuinka nopeasti nämä treffit voi lopettaa?! Huh, onneksi pian päästämme toisemme pälkähästä ja sanomme kohteliaasti toisillemme: "Sulatellaan" :) Mikä downer. Kipristelevästä jännityksen tunteesta täydelliseen välinpitämättömyyteen. Laitan miehelle seuraavana päivänä viesti, että eipä tainnut kummallakaan kolahtaa.
SUMMA SUMMARUM: Loppupeleissä kokemus oli kuitenkin positiivinen. Miehen yhteydenotto ja treffeille pyytäminen menivät täysin oppikirjan mukaan. Ei mitään venkoilua. Näin haluan, että minua kohdellaan nettimaailmassa.
PS: Kesällä näin samaisen miehen kävelemässä tytön kanssa Esplanadia pitkin ja kehonkielestä näin, että olivat ensitreffeillä. Toivottavasti he löysivät etsimänsä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)