Olen menossa toisille treffeille, niille ensimmäisille sellaisille. Ei, en ole käynyt pikapikaa treffaamassa jotakuta ja nyt syöksymässä kakkostreffeille. Ei, vaan Nuori Kolli on tehnyt paluun. Tämä oli se nuorempi, terävä ja sykähdyttävä mies reilun kuukauden takaa, jonka kanssa menin sänkyyn ensimmäisillä treffeillä ja jonka kanssa päädyimme hirveisiin riitoihin ennen toisia treffejä - kummankin osapuolen töksäyttelevyyden ja menneisyyden painolastien vuoksi.
Miehestä kuului, viestittelimme, sain hienoimman koskaan kuulemani anteeksipyynnön. Mutta nyt ei seksiä, ei heti.
maanantai 31. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Tauon paikka?
Kääks, nyt alkaa taas maistua puulta tämä nettideittailu. Voisin harkita profiilin pois ottamista joksikin aikaa. Ihmeissäni tajusin, että onhan tässä elämässä muutakin. Voisi keskittyä kavereihin ja harrastuksiin (niihin muihin). Ja relata vaan.
Lueskelin Klikkaa mua -sarjan ohjaajan ja käsikirjoittajan Johanna Vuoksenmaan haastattelua, jossa häneltä kysyttiin, voisiko hän itse harkita nettideittailua. Hän vastasi, että hänelle nettideittailu on liian systemaattista. Hän uskoo sattumaan.
Niin. Nettideittailu on raivostuttavan systemaattista. Kun yhdessä miehessä toteaa jonkun valuvian (esim. ei selkeästikään ole hakemassa vakavaa suhdetta juuri nyt) niin sitä voi seuraavaksi etsiä päinvastaisen miehen profiilin (esim. tyyliin vaimoa etsimässä).
Ja tosiaan livenäkin voi tutustua miehiin. Sellainenkin ajatus pälkähti päähän kun huomasin miehen vilkuilevan minua junassa.
Noh, katsotaan nyt näitä fiiliksiä. Olen todennut sen, että minun on turha tehdä päätöksiä, sillä harvoin pysyn niissä. Ehkäpä pidän vähän taukoa nettideittalusta tai sitten en.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Herra Potentiaalinen = Herra Äitikompleksi?
Voi minua, mistä minä näitä miehiä oikein löydän? Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että myös Herra Potentiaalinen on muuttumassa yhden ominaisuuden mieheksi näiden aiempien miesten jatkoksi. Ja tässä ominaisuudessa onkin ainekset herkulliselle blogipostaukselle ;)
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin tämä mies on pitänyt minua jonkinlaisena unelmakumppaninaan ja olen saanut sen mukaista suitsutusta. Ok, hän kehuu myös fiksuuttani ja mukavuuttani, mutta todellisuudessa olen hänen unelmanaisensa nimenomaan fyysisesti. Ja jostain syystä miehellä on ollut tarve avautua minulle myös fysiikkani ihailun taustoista. Olen aivan kuin hänen äitinsä! Äidin, johon hän on ollut ihastunut pienenä ja vähän vanhempanakin ( ja itseasiassa vaikuttaa siltä, että edelleenkin!). Mies on ollut tästä asiasta todella avoin minulle ja oikein hehkuttanut, että onpa ihanaa, kun on voinut jakaa salatuimmatkin fantasiansa kanssani.
Öö, joo.
Voi, Daaliah. Mikä minua oikein vaivaa?! Miksei hälytyskellot soi, jos mies jo ensimmäisen chatin aikana selittää, kuinka hot hänen äitinsä on ja kuinka hot minä olen koska olen aivan kuin hänen äitinsä. Olisi pitänyt herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen suosikkikeskusteluaiheeksi paljastuu rintani, sääreni ja sukkahousut. Mies kyllä tiedostaa, että tämä on outoa - sovimme jopa tietoisesti, että puhutaan muusta - mutta mies itsekin sanoi, että kaikki muut aiheet on tylsiä! Eikä oikein inspiroi yrittää pitää keskustelua yllä muista aiheista, kun tietää, ettei toista oikeastaan kiinnosta!
Tulipa tämäkin koettua - fetissinä oleminen. Se on sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta loppupeleissä ahdistava. Toinen ei näe sinua silloin kokonaisena ihmisenä. Ei me olla vielä yhteydenpitoa lopetettu, mutta eiköhän se pian lopu. Taidankin jo mennä poistamaan profiilitekstistäni sen "sopivasti vinksallaan" kohdan - yksi ihan normaali mies mulle kiitos!
Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin tämä mies on pitänyt minua jonkinlaisena unelmakumppaninaan ja olen saanut sen mukaista suitsutusta. Ok, hän kehuu myös fiksuuttani ja mukavuuttani, mutta todellisuudessa olen hänen unelmanaisensa nimenomaan fyysisesti. Ja jostain syystä miehellä on ollut tarve avautua minulle myös fysiikkani ihailun taustoista. Olen aivan kuin hänen äitinsä! Äidin, johon hän on ollut ihastunut pienenä ja vähän vanhempanakin ( ja itseasiassa vaikuttaa siltä, että edelleenkin!). Mies on ollut tästä asiasta todella avoin minulle ja oikein hehkuttanut, että onpa ihanaa, kun on voinut jakaa salatuimmatkin fantasiansa kanssani.
Öö, joo.
Voi, Daaliah. Mikä minua oikein vaivaa?! Miksei hälytyskellot soi, jos mies jo ensimmäisen chatin aikana selittää, kuinka hot hänen äitinsä on ja kuinka hot minä olen koska olen aivan kuin hänen äitinsä. Olisi pitänyt herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen suosikkikeskusteluaiheeksi paljastuu rintani, sääreni ja sukkahousut. Mies kyllä tiedostaa, että tämä on outoa - sovimme jopa tietoisesti, että puhutaan muusta - mutta mies itsekin sanoi, että kaikki muut aiheet on tylsiä! Eikä oikein inspiroi yrittää pitää keskustelua yllä muista aiheista, kun tietää, ettei toista oikeastaan kiinnosta!
Tulipa tämäkin koettua - fetissinä oleminen. Se on sinänsä mielenkiintoinen kokemus, mutta loppupeleissä ahdistava. Toinen ei näe sinua silloin kokonaisena ihmisenä. Ei me olla vielä yhteydenpitoa lopetettu, mutta eiköhän se pian lopu. Taidankin jo mennä poistamaan profiilitekstistäni sen "sopivasti vinksallaan" kohdan - yksi ihan normaali mies mulle kiitos!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Herra Potentiaalinen
Kirjoitan poikkeuksellisesti miehestä, jota en ole vielä tavannut. Näin siksi, että päivitän blogiani nyt "reaaliajassa". En siis enää vain muistele vanhoja treffikokemuksia - ja haluan päästä tänne raportoimaan ja fiilistelemään myös work in progress -tapauksia! :)
Olin jäänyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa omat kriteerini Herra Täydellisestä olivat tarkentuneet. Esimerkiksi kermapersemäisesti poistin duunarit pois mahdollisista deittailukumppaneista. Tässä mielentilassa aloin jälleen plarailemaan miesten profiileja. Tällä kertaa olin tosin lisännyt Ihannekumppanin lapset-osioon myös "ehkä"-sarakkeen, sillä kokemukseni mukaan aika moni näistä "ehkä"-tapauksista oikeasti haluaa lapsia. Tällä kriteerinmuutoksella miesten valikoima kasvoikin kolminkertaiseksi!
Nyt olin siis kuitenkin todella tarkkana miesten profiilien suhteen - älykäs, sanavalmis, spontaani, ilkikurinen, huomaavainen - näillä ominaisuuksilla varustettu mies, missä luuraat! Ja millaiseen profiiliin huomioni sitten kiinnittykään. Mieheen, joka kertoo hyvin vähän itsestään ja sanoo etsivänsä ainoastaan mukavaa jutteluseuraa ja joka määrittelee ihannekumppaninsa äärimmäisen laveasti muun muassa 18-60-vuotiaaksi, minkä tahansa koulutustaustan omaavaksi ja lapsistatukseltaan miksi vaan. Hänen profiilinsa on täydellinen vastakohta omalleni. Hän ei vaadi mitään ja minä luettelen yksityiskohtaisesti omat vaatimukseni.
Laitan miehelle viestin ja alamme chattailemaan. Tähän mennessä olemme chattailleet tuntitolkulla ja täytyy sanoa, että vielä yhdestäkään miehestä ei ole tullut näin hyvää fiilistä. Ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen. Emme taida uskaltaa edes tavata toisiamme, kun pelkäämme hyvän menevän pilalle. Paljastui, että miehellä oli itseasiassa hyvinkin tarkka mielikuva siitä, mitä hän on etsimässä ja että satun osumaan näihin kriteereihin täydellisesti - ja mikä parasta miehessä ei ole toistaiseksi paljastunut yhtään asiaa, joka olisi ristiriidassa omien toiveideni kanssa. Mies on menestynyt ja fiksu, sopivasti vinksallaan ja "törkeä", mutta todella kiltti ja huomaavainen - ja näyttäisi aidosti pitävän minua unelmanaisenaan. Olemme samalla aaltopituudella mitä tulee esimerkiksi lapsiin, naimisiin menoon, asumismuotoon, seksiin... meillä on hyvinkin samanlaiset taustat ja samanlaiset ajatukset siitä, miten haluaisimme parisuhteen etenevän.
Tässähän on kaikki vaaran merkit! Mennä nyt ihastumaan nettikirjoittelun perusteella. Kaikkien oppikirjojen vastaista toimintaa. Ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi edetä todella hitaasti, ettei ole mikään kiire ensitreffeille. Huhhuh - mitähän tästäkin tulee!
Olin jäänyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa omat kriteerini Herra Täydellisestä olivat tarkentuneet. Esimerkiksi kermapersemäisesti poistin duunarit pois mahdollisista deittailukumppaneista. Tässä mielentilassa aloin jälleen plarailemaan miesten profiileja. Tällä kertaa olin tosin lisännyt Ihannekumppanin lapset-osioon myös "ehkä"-sarakkeen, sillä kokemukseni mukaan aika moni näistä "ehkä"-tapauksista oikeasti haluaa lapsia. Tällä kriteerinmuutoksella miesten valikoima kasvoikin kolminkertaiseksi!
Nyt olin siis kuitenkin todella tarkkana miesten profiilien suhteen - älykäs, sanavalmis, spontaani, ilkikurinen, huomaavainen - näillä ominaisuuksilla varustettu mies, missä luuraat! Ja millaiseen profiiliin huomioni sitten kiinnittykään. Mieheen, joka kertoo hyvin vähän itsestään ja sanoo etsivänsä ainoastaan mukavaa jutteluseuraa ja joka määrittelee ihannekumppaninsa äärimmäisen laveasti muun muassa 18-60-vuotiaaksi, minkä tahansa koulutustaustan omaavaksi ja lapsistatukseltaan miksi vaan. Hänen profiilinsa on täydellinen vastakohta omalleni. Hän ei vaadi mitään ja minä luettelen yksityiskohtaisesti omat vaatimukseni.
Laitan miehelle viestin ja alamme chattailemaan. Tähän mennessä olemme chattailleet tuntitolkulla ja täytyy sanoa, että vielä yhdestäkään miehestä ei ole tullut näin hyvää fiilistä. Ja tunne näyttäisi olevan molemminpuolinen. Emme taida uskaltaa edes tavata toisiamme, kun pelkäämme hyvän menevän pilalle. Paljastui, että miehellä oli itseasiassa hyvinkin tarkka mielikuva siitä, mitä hän on etsimässä ja että satun osumaan näihin kriteereihin täydellisesti - ja mikä parasta miehessä ei ole toistaiseksi paljastunut yhtään asiaa, joka olisi ristiriidassa omien toiveideni kanssa. Mies on menestynyt ja fiksu, sopivasti vinksallaan ja "törkeä", mutta todella kiltti ja huomaavainen - ja näyttäisi aidosti pitävän minua unelmanaisenaan. Olemme samalla aaltopituudella mitä tulee esimerkiksi lapsiin, naimisiin menoon, asumismuotoon, seksiin... meillä on hyvinkin samanlaiset taustat ja samanlaiset ajatukset siitä, miten haluaisimme parisuhteen etenevän.
Tässähän on kaikki vaaran merkit! Mennä nyt ihastumaan nettikirjoittelun perusteella. Kaikkien oppikirjojen vastaista toimintaa. Ja kuitenkin on sellainen olo, että haluaisi edetä todella hitaasti, ettei ole mikään kiire ensitreffeille. Huhhuh - mitähän tästäkin tulee!
Kelpaako?
Huomasin, että Pixie oli kirjoittanut mielenkiintoisesti kriteereistä.
Olen itsekin miettinyt paljon sitä, millaisilla kriteereillä haen miehiä nettimaailmasta. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, ovatko ne liian tiukkapipoisia?
Kirjoittelin lokakuun alkupuolella reilun viikon ajan miehen kanssa, jonka kiinnostuksen kohteet mätsäsivät täydellisesti omieni kanssa. Mies vain alkoi hyvin pian vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Ja selvisi myös, että hän ei ollut siinä ammatissa, johon oli kouluttaunut vaan simppelissä duunarihommassa. En voi sille mitään, mutta tämä on minulle major turn off. Olen itse hyvinkin kunnianhimoinen ihminen ja tiedän, että minun olisi mahdotonta kunnioittaa tarpeeksi miestä, joka ei pyri menestymään urallaan. Kirjoittelin myös aiemmin miehen kanssa, joka oli todella sympaattinen ja huomaavainen ja yhtä kiinnostunut matkailusta kuin minäkin. Mutta ammattikorkeakoulutaustasta huolimatta hän teki yli kolmekymppisenä fyysistä työtä, johon ei tarvitse minkäänlaista koulutusta. Elitisti tai snobi, ihan sama, en vain pysty lähtemään treffeille näiden miesten kanssa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ei vain riitä, jos mies ei ole tarpeeksi älykkään oloinen.
Hetken mietin, että pitäisikö minun laskea rimaa - mutta himpura, en mä vaan pysty. Haluan sen juuri itselleni sopivan miehen. Näiden kokemusten jälkeen halusinkin selventää itselleni, millaista miestä oikein olenkaan hakemassa. En niinkään kiinnostuksen kohteiden kautta kuin luonteenpiirteiden puolesta. Älykäs - tästä en voi tinkiä. Sanavalmis - muunlaisista miehistä en syty. Spontaani - muuten tylsistyn. Ilkikurinen - miehen on osattava murtaa asiallisuuteni tai asiat ei etene. Huomaavainen ja rauhallinen - Nuori Kolli oli kaikkea edellämainittua, mutta häneltä puuttui kyky empatiaan ja hän oli myös niin tempperamenttista sorttia, ettei meidän suhteesta olisi tullut mitään.
Kirjoitin profiilini uusiksi näillä kriteereilä ryyditettynä ja nopeasti aloinkin saada viestejä suhteellisen lupaavilta miehiltä. Mutta kuten Pixie kirjoitti, miesten sisälukutaidossa on parantamisen varaa. Minulle kirjoitteli useampi herttainen mies, jotka kaikki kokivat olevansa se juuri minulle sopiva mies. He olivat lukeneet tarkkaan luonteenpiirrelistaukseni, mutta se puhtaisiin faktoihin perustuva Ihannemies-osio oli jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Se osio, jossa määrittelin miehen sijainnin Uudellemaalle (en Rovaniemelle tai Pohjois-Savoon), ikähaarukan max. 36 vuoteen (en 55 vuoteen), lapsettomaksi ja lapsia haluavaksi (en useamman lapsen isäksi, joka ei halua enää jälkikasvua). Eli ei auttanut muu kuin alkaa plarailemaan taas itse miesten profiileja... ja siitä kirjoitankin lisää seuraavassa blogitekstissä!
Olen itsekin miettinyt paljon sitä, millaisilla kriteereillä haen miehiä nettimaailmasta. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, ovatko ne liian tiukkapipoisia?
Kirjoittelin lokakuun alkupuolella reilun viikon ajan miehen kanssa, jonka kiinnostuksen kohteet mätsäsivät täydellisesti omieni kanssa. Mies vain alkoi hyvin pian vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Ja selvisi myös, että hän ei ollut siinä ammatissa, johon oli kouluttaunut vaan simppelissä duunarihommassa. En voi sille mitään, mutta tämä on minulle major turn off. Olen itse hyvinkin kunnianhimoinen ihminen ja tiedän, että minun olisi mahdotonta kunnioittaa tarpeeksi miestä, joka ei pyri menestymään urallaan. Kirjoittelin myös aiemmin miehen kanssa, joka oli todella sympaattinen ja huomaavainen ja yhtä kiinnostunut matkailusta kuin minäkin. Mutta ammattikorkeakoulutaustasta huolimatta hän teki yli kolmekymppisenä fyysistä työtä, johon ei tarvitse minkäänlaista koulutusta. Elitisti tai snobi, ihan sama, en vain pysty lähtemään treffeille näiden miesten kanssa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ei vain riitä, jos mies ei ole tarpeeksi älykkään oloinen.
Hetken mietin, että pitäisikö minun laskea rimaa - mutta himpura, en mä vaan pysty. Haluan sen juuri itselleni sopivan miehen. Näiden kokemusten jälkeen halusinkin selventää itselleni, millaista miestä oikein olenkaan hakemassa. En niinkään kiinnostuksen kohteiden kautta kuin luonteenpiirteiden puolesta. Älykäs - tästä en voi tinkiä. Sanavalmis - muunlaisista miehistä en syty. Spontaani - muuten tylsistyn. Ilkikurinen - miehen on osattava murtaa asiallisuuteni tai asiat ei etene. Huomaavainen ja rauhallinen - Nuori Kolli oli kaikkea edellämainittua, mutta häneltä puuttui kyky empatiaan ja hän oli myös niin tempperamenttista sorttia, ettei meidän suhteesta olisi tullut mitään.
Kirjoitin profiilini uusiksi näillä kriteereilä ryyditettynä ja nopeasti aloinkin saada viestejä suhteellisen lupaavilta miehiltä. Mutta kuten Pixie kirjoitti, miesten sisälukutaidossa on parantamisen varaa. Minulle kirjoitteli useampi herttainen mies, jotka kaikki kokivat olevansa se juuri minulle sopiva mies. He olivat lukeneet tarkkaan luonteenpiirrelistaukseni, mutta se puhtaisiin faktoihin perustuva Ihannemies-osio oli jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Se osio, jossa määrittelin miehen sijainnin Uudellemaalle (en Rovaniemelle tai Pohjois-Savoon), ikähaarukan max. 36 vuoteen (en 55 vuoteen), lapsettomaksi ja lapsia haluavaksi (en useamman lapsen isäksi, joka ei halua enää jälkikasvua). Eli ei auttanut muu kuin alkaa plarailemaan taas itse miesten profiileja... ja siitä kirjoitankin lisää seuraavassa blogitekstissä!
Katoamistemppu
Tein katoamistempun eli poistin blogini ilman mitään ennakkovaroitusta. Syynä tähän oli se, että nimeäni googlatessani huomasin, että tämä blogi ilmestyi hakutuloksiin! Mitä helvettiä, oli ensiajatukseni ja toinen - nyt äkkiä tämä blogi veks! Tai maine menee ja etenkin kaikki chanssit potentiaalisten deittiseuralaisten kanssa. Vuoto tapahtui blogilista.fi:n kautta. Siellä oli jossain asetuksissa oma nimeni - huhhuh! Nyt piti sitten odotella yli kaksi viikkoa, että hakukoneet eivät enää yhdistäneet nimeäni ja tätä blogia toisiinsa. Aikamoinen herätys nettiyksityisyyden haurauteen. Jo blogia perustaessa olin hieman kauhuissani siitä, että tämä blogi voitaisiin tavalla tai toisella yhdistää minuun ja näin paljon vaivaa salatakseni itseni. Enkä kuitenkaan ollut tarpeeksi varovainen.
Harmillista vain, että blogi juuri alkanut löytää lukijoita. Toivottavasti löydätte takaisin tänne :)
Mutta, seuraavaksi kirjoittelemaan uusimmat kuulumiset nettideittailun maailmasta.
Harmillista vain, että blogi juuri alkanut löytää lukijoita. Toivottavasti löydätte takaisin tänne :)
Mutta, seuraavaksi kirjoittelemaan uusimmat kuulumiset nettideittailun maailmasta.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Tyypittelyn tuolle puolen?
Olen todennäköisesti menossa piakkoin jälleen treffeille ja kauhukseni huomasin, että olen blogin aloittamisen jälkeen alkanut tyypittelemään miehiä jo etukäteen! Mietin näköjään jo valmiiksi, miten otsikoin kyseisestä miehestä kertovan blogikirjoituksen. Häiriinnyttävää ja suorastaan pelottavaa... ja mahdollisesti vahingollista?
Kun tiivistän miehet jälkeenpäin johonkin tiettyyn piirteeseen tai anekdoottiin (esim.Tapaus Isä tai Herra Yök), typistän heidät samalla johonkin tiettyyn ominaisuuteen. Tämä ei tietenkään anna oikeutta kyseiselle henkilölle, sillä kaikkihan me olemme yhtä ominaisuutta moniulotteisempia. Omalla kohdallani tyypittely toimiikin eräänlaisena etäännyttämisen keinona. Tyyliin: noh, en minä tuollaisesta Nuoresta Kollista välittäisikään. Tai, että se nyt oli sellainen Herra Yök. Tämä on suhteellisen harmitonta ja viihdyttävää sellaisten heppujen kohdalla, joiden kanssa tilanne on jo tsekattu ja todettu toimimattomaksi.
Mutta entäs kun tyypittely alkaa jo ennen ensitreffejä?! Minkälaiset mahdollisuudet annan kyseiselle henkilölle muuttua todelliseksi ihmiseksi hyvine ja huonoine puolineen, jos olen jo etukäteen leimannut hänet jonkinlaiseksi jonkun tietyn yksityiskohdan perusteella? Tai ehkäpä tämä toimiikin ultimate testinä: jos se toinen muuttuu tapaamisen aikana yksiulotteisesta hahmosta moniulotteiseksi, niin ollaan oikealla tiellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)