Enpä ole odottanut ehkä yksiäkään nettitreffejä yhtä paljon kuin näitä. Hyvänäköistä miestä on toki mukava kuolata livenäkin, mutta kyllä tämän miehen kohdalla on kyse eniten luonteesta, sen verran kuin olen siihen päässyt tutustumaan.
Komistus on sillai ihmeellisen neutraalilla tavalla kiva. Se ei ylistä tai lepertele (kuten Herra Äitikompleksi tai Kirjoittaja), se ei pelaile ja mollaa (kuten Nuori Kolli), se ei yritä olla hauska (kuten Menninkäinen). Jos siis miehellä on jotain epävarmuuksia, niin se vaikuttaisi olevan ilahduttavan sinut niiden kanssa, eikä ne pulpahtele pintaan jonain ihme äärikäyttäytymisenä. Tasapainoisen oloinen kaveri. Kun keksin sille koodinimeä, niin Komistuksen sijaan ajattelin kutsua sitä Ajattelijaksi, vaikuttaa siltä, että se oikeasti funtsii juttuja.
Sillä on samanlainen leffamaku (tää on mulle tärkeää), ei oo hirveästi matkustellut mutta nimenomaan haluaisi matkustaa. Luulen, että huumorinkin kanssa olemme samalla planeetalla, on the dark side. Miehen kommunikointitavasta tulee itse asiassa mieleen eksäni, jossa ihastuin nimenomaan sellaiseen hötkyilemättömyyteen. Mutta tää mies on paremman näköinen, sillä on parempi leffamaku ja huumorikin ehkä lähempänä mun huumoria.
Me kirjoiteltiin aika pitkään, viikko ja joka päivä kumpikin lähetti ainakin pari viestiä, joten on sellainen olo, että toista jo vähän tunteekin. Treffit tulee kyllä ihan hyvään väliin, koska siihen kirjoitteluun alkaa kyllä kyllästyä nopeasti, olipa toinen kuinka kiva vaan.
Noniin, rauhoitutaanpas nyt kuitenkin.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Muistikuvia
Johan nyt, kyynistymään alkanut sydämeni alkaa näyttää elonmerkkejä. Eli mulle on pikkuhiljaa alkanut muistumaan mieleen mitä kaipaan parisuhteesta. Kumppanuuden tunnetta. Sitä, että voi jakaa ajatuksensa ja arkensa jonkun erityisen ihmisen kanssa. Läheisyyttä ja hellyyttä. No huhhuh.
Asenne kohdallaan
Alkaa tuntua siltä, että mun asenne tätä nettideittailua kohtaan alkaa olla melkein kohdillaan. Se on neutraalin positiivinen ja realistinen. Jaksan aina innostua uusista tyypeistä, mutta mitään sydäntäkuristavia tunteita ei oikein synny. Eli en kiinny liian nopeasti. Jei. Kiva mennä Komistuksen kanssa treffeille torstaina, mutta ei mua ahista se ajatus, että se jäis sitten siihen. Tällä asenteella tätä touhua jaksaa ehkä jatkaa vähän pidempäänkin.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Ulkonäkökriiseilyä
Tää on nyt jotenkin todella hämmentävää. Mä todellakin kriiseilen nyt mun ulkonäöstä, lähinnä painosta. Jännittävää, miten ajatus jonkun erittäin timmikuntoisen ihmisen tapaamisesta saa aikaan tällaisia fiilareita. Hmph! Mutta näköjään tällaisellekin kriiseilylle on tarvetta. Oon jotenkin tässä deittailuissa alkanu arvostamaan kaikkia mahdollisia tunneskaaloja, joita tulee käytyä läpi. Musta on jopa hienoa, että eri tyypit nostaa mussa esiin erilaisia epävarmuuksia. Sillä tavalla ne tulee käytyä läpi ja niistä pääsee ylitse.
Nuori Kolli herätteli mussa tosi vahvoja epävarmuuden tunteita ja sitten tulikin kelailtua isäsuhteita sun muita, johon liittyviä ikäviä tunteita olin haudannut. Käsitin Nuoren Kollin kautta oma kontrolloinnin ja toiseen ihmiseen vaikuttamisen tarpeeni, mikä auttoi päästämään niistä irti. Mitään ulkonäköön liittyvää kriiseilyä Nuori Kolli ei mussa herättänyt. Kai siksi, että hän oli aivan tavallisen näköinen ja ehkä myös siksi, että päädyimme harrastamaan seksiä. Ja tuo on sellainen osa-alue, jossa en ole koskaan kokenut minkäänlaista epävarmuutta ja josta olen aina saanut kehuja. Ja seksin harrastamisen jälkeen se ulkonäkö ei oo enää se juttu vaan ihotuntuma.
Mutta ulkonäkö sen sijaan, lähinnä kokoon liittyen, kasvoihini olen tyytyväinen. Olen aina ollut "iso", en mitenkään valtava, mutta aina kuitenkin ylipainoinen. Nykyään urheilun ja tyylitajun parantumisen myötä minulle on muodostunut melkoisen positiivinen ruumiinkuva. Jopa niinkin positiivinen, että se on vienyt motivaation laihduttamisesta. Leveät hartiat ja lihaksikkuus hämää osittain, mutta voisin siis kaikkien mittareiden mukaan laihduttaa 20 kg. Viimeiset kolme vuotta olenkin yrittänyt laihduttaa...huonolla menestyksellä :)
Eksääni kiloni eivät haitanneet, laastarityyppi jotain aiheesta kuittaili, mutta suitsutti muita avuja niin, ettei sen huonompaa makua jäänyt. Ylä-asteikäisenä tietenkin saanut jonkin verran myös kuittailua, niin että jonkinlainen negatiivinen muistijälki on aiheeseen liittyen jäänyt. Ja sitten on tietenkin Herra Äitikompleksin -tapaiset tyypit, jotka käy aivan kuumana tällaiseen kroppaan (lue: isot rinnat). Se palvonta olikin parasta siinä tyypissä :)
Mua nyt näköjään extrajännittää nää treffit oman ulkonäköni suhteen. Tähän on musta neljä syytä:
1.) Komistus on todellakin komistus, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Sillä on niin monta kuvaa profiilissaan, että selkeesti itsekin asian tiedostaa :) Ja komistuksella ei varmasti ole puutetta ulkonäöllisesti priimoista naisista.
2.) Komistuksella ei ole harmainta aavistusta, millainen kroppa mulla on. Profiilissa on kasvokuva, eikä lainkaan painoa tai ruumiintyypin kuvailua. Mutta fiksu mies toki arvaa, että painoa tai ruumiintyyppiä ei mainita syystä.
3.) En tiedä lainkaan, millainen naismaku Komistuksella on. Ei oo laittanut mitään painorajoja profiiliin, mutta ihanneruumiintyypit menee vaan urheilulliseen asti. Oli sillä myös "-" vaihtoehtona. Ehkä mä oon sit se? :)
4.) Oon aidosti kiinnostunut tyypistä.
Noh, mitä tässä sitten voi tehdä? Treffit on torstaina.
A.) Voin perua treffit ja itkeä itseni uneen.
B.) Voin yrittää kehittää torstaihin mennessä yhtä mahtavan itsetunnon kuin isokokoisella miesmagneettikaverillani.
C.) Varoittaa miestä, et tuut sitten tapaamaan tällaisen norsun.
D.) Luottaa siihen, että viehätysvoimani ei perustu vain BMI:hini. Treffeillä tutustutaan toiseen ihmiseen, ei kaiveta mittanauhoja esille.
E.) Ajatella, että jos ulkonäköni saa miehen kiinnostuksen katoamaan, niin se ei sit vaan ollut "meant to be".
F.) Ymmärtää, että vaikka miestä ei treffien jälkeen kiinnostaisikaan, niin se ei välttämättä johdu nimenomaan ulkonäöstäni.
G.) Keskittyä pohtimaan, onko mies sellainen, josta olen itse kiinnostunut. Haluaisinko miehen, jolle liikakilot olisivat liikaa?
Joopa joo, vaihtoehdot D:stä G:hen voisivat toimia. :)
Nuori Kolli herätteli mussa tosi vahvoja epävarmuuden tunteita ja sitten tulikin kelailtua isäsuhteita sun muita, johon liittyviä ikäviä tunteita olin haudannut. Käsitin Nuoren Kollin kautta oma kontrolloinnin ja toiseen ihmiseen vaikuttamisen tarpeeni, mikä auttoi päästämään niistä irti. Mitään ulkonäköön liittyvää kriiseilyä Nuori Kolli ei mussa herättänyt. Kai siksi, että hän oli aivan tavallisen näköinen ja ehkä myös siksi, että päädyimme harrastamaan seksiä. Ja tuo on sellainen osa-alue, jossa en ole koskaan kokenut minkäänlaista epävarmuutta ja josta olen aina saanut kehuja. Ja seksin harrastamisen jälkeen se ulkonäkö ei oo enää se juttu vaan ihotuntuma.
Mutta ulkonäkö sen sijaan, lähinnä kokoon liittyen, kasvoihini olen tyytyväinen. Olen aina ollut "iso", en mitenkään valtava, mutta aina kuitenkin ylipainoinen. Nykyään urheilun ja tyylitajun parantumisen myötä minulle on muodostunut melkoisen positiivinen ruumiinkuva. Jopa niinkin positiivinen, että se on vienyt motivaation laihduttamisesta. Leveät hartiat ja lihaksikkuus hämää osittain, mutta voisin siis kaikkien mittareiden mukaan laihduttaa 20 kg. Viimeiset kolme vuotta olenkin yrittänyt laihduttaa...huonolla menestyksellä :)
Eksääni kiloni eivät haitanneet, laastarityyppi jotain aiheesta kuittaili, mutta suitsutti muita avuja niin, ettei sen huonompaa makua jäänyt. Ylä-asteikäisenä tietenkin saanut jonkin verran myös kuittailua, niin että jonkinlainen negatiivinen muistijälki on aiheeseen liittyen jäänyt. Ja sitten on tietenkin Herra Äitikompleksin -tapaiset tyypit, jotka käy aivan kuumana tällaiseen kroppaan (lue: isot rinnat). Se palvonta olikin parasta siinä tyypissä :)
Mua nyt näköjään extrajännittää nää treffit oman ulkonäköni suhteen. Tähän on musta neljä syytä:
1.) Komistus on todellakin komistus, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Sillä on niin monta kuvaa profiilissaan, että selkeesti itsekin asian tiedostaa :) Ja komistuksella ei varmasti ole puutetta ulkonäöllisesti priimoista naisista.
2.) Komistuksella ei ole harmainta aavistusta, millainen kroppa mulla on. Profiilissa on kasvokuva, eikä lainkaan painoa tai ruumiintyypin kuvailua. Mutta fiksu mies toki arvaa, että painoa tai ruumiintyyppiä ei mainita syystä.
3.) En tiedä lainkaan, millainen naismaku Komistuksella on. Ei oo laittanut mitään painorajoja profiiliin, mutta ihanneruumiintyypit menee vaan urheilulliseen asti. Oli sillä myös "-" vaihtoehtona. Ehkä mä oon sit se? :)
4.) Oon aidosti kiinnostunut tyypistä.
Noh, mitä tässä sitten voi tehdä? Treffit on torstaina.
A.) Voin perua treffit ja itkeä itseni uneen.
B.) Voin yrittää kehittää torstaihin mennessä yhtä mahtavan itsetunnon kuin isokokoisella miesmagneettikaverillani.
C.) Varoittaa miestä, et tuut sitten tapaamaan tällaisen norsun.
D.) Luottaa siihen, että viehätysvoimani ei perustu vain BMI:hini. Treffeillä tutustutaan toiseen ihmiseen, ei kaiveta mittanauhoja esille.
E.) Ajatella, että jos ulkonäköni saa miehen kiinnostuksen katoamaan, niin se ei sit vaan ollut "meant to be".
F.) Ymmärtää, että vaikka miestä ei treffien jälkeen kiinnostaisikaan, niin se ei välttämättä johdu nimenomaan ulkonäöstäni.
G.) Keskittyä pohtimaan, onko mies sellainen, josta olen itse kiinnostunut. Haluaisinko miehen, jolle liikakilot olisivat liikaa?
Joopa joo, vaihtoehdot D:stä G:hen voisivat toimia. :)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Treffipyyntö Komistukselta :)
Mitäs sitten saikin pikaisen vastauksen. Komistus pyysi treffeille - kääks, kääks, kääks! En kestä.
Äh, nyt mä sitten kehittelen jotain ulkonäkökriisin poikasta itselleni. Huvittavaa oikeastaan. :) Mähän en nyt mitään tälle ulkonäölleni voi, jos ens viikolla mennään treffeille. Eikä tässä mun ulkonäössä mitään dramaattista vikaa ole, enkä oo tietääkseni sen takia pakkeja saanut. Mutta kuitenkin. Kuinkahan paljon tuollaiset komistukset kärsii siitä, että ne aiheuttaa naisissa alemmuuskompleksia.
Yks mun hyvistä kavereista on muuten mainio roolimalli kelle tahalle naiselle. Hän on iso nainen, siis oikeasti iso, ja omaa aivan loistavan persoonan. Kaikenlaiset komistukset kuolaa sen perään, eikä vaan jonkun panon takia, vaan moni haluaisi seurustella. Hyvä esimerkki siitä, että jos hyväksyt itse itsesi sellaisena kuin olet, niin se loistaa ja tekee sinusta erittäin viehättävän.
No mutta kääks kääks kuitenkin! Mutta onpa kivaa mennä treffeille taas, nyt onkin alkanut uusi putki.
Äh, nyt mä sitten kehittelen jotain ulkonäkökriisin poikasta itselleni. Huvittavaa oikeastaan. :) Mähän en nyt mitään tälle ulkonäölleni voi, jos ens viikolla mennään treffeille. Eikä tässä mun ulkonäössä mitään dramaattista vikaa ole, enkä oo tietääkseni sen takia pakkeja saanut. Mutta kuitenkin. Kuinkahan paljon tuollaiset komistukset kärsii siitä, että ne aiheuttaa naisissa alemmuuskompleksia.
Yks mun hyvistä kavereista on muuten mainio roolimalli kelle tahalle naiselle. Hän on iso nainen, siis oikeasti iso, ja omaa aivan loistavan persoonan. Kaikenlaiset komistukset kuolaa sen perään, eikä vaan jonkun panon takia, vaan moni haluaisi seurustella. Hyvä esimerkki siitä, että jos hyväksyt itse itsesi sellaisena kuin olet, niin se loistaa ja tekee sinusta erittäin viehättävän.
No mutta kääks kääks kuitenkin! Mutta onpa kivaa mennä treffeille taas, nyt onkin alkanut uusi putki.
Mielikuvat vs. todellisuus
Kun nyt mietin näitä deittailukokemuksiani, niin olen huomannut yhden asian. Miehestä saa todella hyvän kuvan jo ihan kirjoittelun perusteella. Jokaikisellä deittikerralla mies on vastannut minusta hyvinkin tarkasti sitä mielikuvaa, joka minulle on syntynyt hänestä tekstin perusteella.
Menninkäisen huumori ei oikein iskenyt kirjoitellessa, eikä sitten oikein livenäkään, mutta myös tavatessa kommunikointimme oli mutkatonta ja helppoa. Nuori Kolli oli livenä aivan samanlainen kuin viesteissään, suoraviivainen ja arrogantti with sex appeal. Herra Suominostalgia oli viesteissään tietyllä tapaa etäinen ja niin tavatessakin. Tapaus Isä oli kunnollinen ja hieman konservatiivinen niin livenä kuin viesteissä.
Olenkin siis tyytyväinen, että olen tässä syksyllä päätynyt dissaamaan useamman miehen jo ihan kirjoittelun perusteella. Herra Äitikompleksin, huh, onneksi. Kirjoittaja-miehen, joka oli aivan liian ripustautuvan oloinen. Oli myös pari tyyppiä, joista en ole kirjoittanutkaan sen enempää. Laitoin yhdelle miehelle sorry-viestin sen perusteella, että mies ei ollut vaan tarpeeksi fiksu ja toiselle sillä perusteella, että hän vaikutti olevan liian täynnä itseään, selitti itsestään ummet ja lammet, eikä kysynyt koskaan mitään.
Tästä syystä Kreikkalainen jumala... ähh, en mä voi häntä tuolla nimellä kutsua... Pretty Boy... hmm, ei sekään. Komistus. Se olkoon koodinimi. Niin, tästä syystä Komistus on minusta edelleen kovin kiinnostava. Jos on livenä yhtä hyvä kuuntelija ja kommentoija kuin netissä, niin hieno juttu. Mutta edelleen, miehessä on potentiaalia aiheuttamaan ulkonäöllistä alemmuuskompleksia, eikä tässä ole treffejäkään tiedossa ja mies myös kirjoittaa haluistaan lähteä kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Eli hold your horses woman. Ja tällainen orastavakin ihastuminen tuntuu jo vähän ahdistavalta.. etenkin kun ollaan kirjoiteltu niin tiivisti. Väistämättä herää kysymys, että mitäs sitten?
Menninkäisen huumori ei oikein iskenyt kirjoitellessa, eikä sitten oikein livenäkään, mutta myös tavatessa kommunikointimme oli mutkatonta ja helppoa. Nuori Kolli oli livenä aivan samanlainen kuin viesteissään, suoraviivainen ja arrogantti with sex appeal. Herra Suominostalgia oli viesteissään tietyllä tapaa etäinen ja niin tavatessakin. Tapaus Isä oli kunnollinen ja hieman konservatiivinen niin livenä kuin viesteissä.
Olenkin siis tyytyväinen, että olen tässä syksyllä päätynyt dissaamaan useamman miehen jo ihan kirjoittelun perusteella. Herra Äitikompleksin, huh, onneksi. Kirjoittaja-miehen, joka oli aivan liian ripustautuvan oloinen. Oli myös pari tyyppiä, joista en ole kirjoittanutkaan sen enempää. Laitoin yhdelle miehelle sorry-viestin sen perusteella, että mies ei ollut vaan tarpeeksi fiksu ja toiselle sillä perusteella, että hän vaikutti olevan liian täynnä itseään, selitti itsestään ummet ja lammet, eikä kysynyt koskaan mitään.
Tästä syystä Kreikkalainen jumala... ähh, en mä voi häntä tuolla nimellä kutsua... Pretty Boy... hmm, ei sekään. Komistus. Se olkoon koodinimi. Niin, tästä syystä Komistus on minusta edelleen kovin kiinnostava. Jos on livenä yhtä hyvä kuuntelija ja kommentoija kuin netissä, niin hieno juttu. Mutta edelleen, miehessä on potentiaalia aiheuttamaan ulkonäöllistä alemmuuskompleksia, eikä tässä ole treffejäkään tiedossa ja mies myös kirjoittaa haluistaan lähteä kiertämään maailmaa pariksi vuodeksi. Eli hold your horses woman. Ja tällainen orastavakin ihastuminen tuntuu jo vähän ahdistavalta.. etenkin kun ollaan kirjoiteltu niin tiivisti. Väistämättä herää kysymys, että mitäs sitten?
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kreikkalainen jumala
No huhhuh, löysin profiilista lisää kuvia tästä miehestä, jonka kanssa kirjoittelen nyt. Tyyppi näyttää joltain kreikkalaiselta jumalalta, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Se hyvä puoli siinä on, että sillon miehellä ei todennäköisesti ole mitään pahempia ulkonäkökomplekseja. Mutta tässä voi sitten kehitellä itse sellaisia! Never date a man who is prettier than you, vai miten se menikään.
Mutta ei siinäkään mitään, pystyn kirjoittelemaan tämän ihmisen kanssa oman marginaalisen kiinnostuksen kohteeni yksityiskohdista. Hämmentävää. Eli mies on myös nörtti positiivisessa mielessä.
Sitten onkin mielenkiintoista jos se pyytää treffeille. Jotenkin sille ei vaan voi mitään, että jos ihminen on noin hyvännäköinen, niin sitä ajattelee melkein automaattisesti, että ois ihan mahdotonta kehitellä jotain suhdetta sen kanssa. Tai että tuon näköiset ihmiset deittailee tietynnäköisten ihmisten kanssa. Ei mulla suurempia ulkonäkökomplekseja oo itselläni, mutta en ole mikään siro kaunotar vaan pikemminkin sellainen roteva amatsooninainen. No mut se on aika pitkä, niin en ehkä tuntisi itseäni ihan jättiläiseksi.
Mutta ei siinäkään mitään, pystyn kirjoittelemaan tämän ihmisen kanssa oman marginaalisen kiinnostuksen kohteeni yksityiskohdista. Hämmentävää. Eli mies on myös nörtti positiivisessa mielessä.
Sitten onkin mielenkiintoista jos se pyytää treffeille. Jotenkin sille ei vaan voi mitään, että jos ihminen on noin hyvännäköinen, niin sitä ajattelee melkein automaattisesti, että ois ihan mahdotonta kehitellä jotain suhdetta sen kanssa. Tai että tuon näköiset ihmiset deittailee tietynnäköisten ihmisten kanssa. Ei mulla suurempia ulkonäkökomplekseja oo itselläni, mutta en ole mikään siro kaunotar vaan pikemminkin sellainen roteva amatsooninainen. No mut se on aika pitkä, niin en ehkä tuntisi itseäni ihan jättiläiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)