sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Päivän 16745. postaus

Voi tuota suloista Tekstihurmaajaa. Hän tässä illalla innokkaana halusi kuulla mun viikonlopun tekemisraporttia. Kuule, tuossa 6 tuntia sitten panin miestä, joka on musta ärsyttävä mutta osaa asiansa. Mutta en tiedä, jotenkin tuokin episodi oli ehkä ihan paikallaan. Se sai mut laittamaan tämän Tekstihurmaaja-jutun perspektiiviin. Että tässä ihan oikeasti vasta tutustutaan ja että olen sinkku. Juttelin Tekstihurmaajalle noista mun odotusten alentamis ajatuksista ja hän oli ihan sillai, että noin hän itsekin asian ajatteli. Otti mielellään Herra Sielunkumppanin viitan ja että siitä sitten suuntaan tai toiseen liikutaan ajan kanssa. Huh helpotus. Nyt on jotenkin sellainen olo, että ehkä tämä tilanne on hallinnassa ja jotenkin kestävällä pohjalla. Mä olen sinkku, joka voi rauhassa katsella ympärilleen ja kutsua kotiinsa ihan kenen tahansa fuck buddyn. Mutta enmä nyt noista miesseikkailuista aio Tekstihurmaajalle vouhkata enkä taida ainakaan ihan heti mitään profiiliakaan pistää deittipalstalle.

Tuo Tekstihurmaaja. Hän on jotenkin todella kunnioitettava ihminen ja loppupeleissä hyvinkin tasapainoinen. Mukavaa kun on tuollainen ihminen ystävänä. Ja Nuori Kollikin, puutteistaan huolimatta, on hänelläkin roolinsa. Vaikkapa muistuttamassa siitä millaisen ihmisen kanssa sitä pitemmällä tähtäimellä haluaa pariutua. 

Aaaargh!

Juuri nyt mä en kestä itseäni!!! Tää on turhautumapäivä, ärsytyspäivä, kriisipäivä ja päivä absurdeimmasta päästä!  Tuttuja kiellän lukemasta ja vierailta pyydän anteeksi. Mutta tätähän varten tämä blogi on - tänne mä Tilitän! Perhanan perhanan perhana. Mikä mua nyt oikein pohjimmiltaan pännii ja vaivaa? Mä en oo ikinä kutsunut jotakuta kotiini ainoana ajatuksena, että nyt, tyydytä mut. Mies tekee työtä käskettyä, mutta ei, olen entistä turhautuneempi. Ei, en ajattele Nuorta Kollia, en kadu tuota kohtaamistamme.

Mua ärsyttää Tekstihurmaaja. Mua ärsyttää, että joku pyytää mua olemaan kärsivällinen, se että joku haluaa edetä hitaasti. että joku uhmaa mun lyhytjännitteistä kaikki-mulle-heti-maailmankuvaani. Nuori Kolli ei ärsytä, koska hän antoi mulle juuri sen mitä halusin jopa nopeammin kuin halusin. Tekstihurmaaja on kuin opettaja tai vanhempi jota tekisi mieli potkia, auktoriteetti jonka säännöt ärsyttää.

Voi perhanan perhanan perhana. Tiedättekö, tää kuvio Tekstihurmaajan kanssa ahdistaa  - se ei sovi mun luonteelle, se haastaa mut. Ja sittenkin, onko se juuri sitä mitä tarvitsen? Tarvitsenko jonkun, joka pakottaa minut hidastamaan? Hukkaanko aikaani vai onko tämä tämän arvoista? Mä en tiedä, mä olen ihan sekaisin.

Kävin eilen katsomassa elokuvan Shame, joka kertoo miehestä, jolla on seksiaddiktio. Hän ei kykene solmimaan merkityksellisiä ihmissuhteita vaan suhtautuu seksiin täysin välineellisesti. Lähemmäs nelikymppisen miehen pisin suhde on ollut 4 kuukautta. Siinä vasta lyhytjännitteisyyttä. Elokuvan aikana mies hajoaa täysin henkisesti.

Tuuliviiri

Nuori Kolli nimitti minua tuuliviiriksi tuossa äsken kohdatessamme. Ja sitä minä juuri olen. Tuuliviiri. Mielialani, mielipiteeni, etenkin näihin miehiin liittyvissä asioissa, vaihtuvat salamannopeasti. Jaksan odottaa Tekstihurmaajaa, en jaksa odottaa. En ryhdy seksisuhteeseen Nuoren Kollin kanssa, pyydän miehen kotikäynnille. Pidän taukoa deittaluista, deittailen kahta kauheammin.Olen tyytyväinen yksin, en kestä enää hetkeäkään ilman kunnon suhdetta.

On vain yksi vakio: mieleni muuttuu.

Frankensteinin morsian

Mä ryhdyn kohta Frankensteiniksi. Mä alan keräilemään noista miehistä hiustupsuja ja sitten mustan magian avulla keittelen niistä täydellisen miehen. Sellaisen, jolla olisi ensi alkuun:

Tekstihurmaajan sydän ja huomaavaisuus
Nuoren Kollin suoraviivaisuus, spontaanius (mies tulee tunnissa viestistä) ja rakastajan taidot

Miksi oi miksi! Miksi minä en löydä miestä jossa olisi suunnilleen kaikki ominaisuudet ja speksit (maantieteelliset mukaanlukien) kohdallaan?

Ja mikä kamalinta...

...mä oikeasti harkitsen laittavani viestiä Nuorelle Kollille, että tuu testaamaan sitä äänieristystä! (Tämä oli hänen ensimmäinen kysymyksensä mun uudesta kämpästä...) Turhautuneena suoraviivainen alfa-uros alkaa kummasti vedota!

****

Edit.
Ja Nuori Kollihan kävi.

Turhautumispäivä

Tänään on epäkiitollisuuspäivä. Ärsyttää. Ihan kaikki. Mulla oli tosi hauska viikonloppu, eräs uusi ystävä käymässä ja oli tosi leppoisaa ja mukavaa. Ja silti. Ärsyttää. Vituttaa suorastaan. Valitus Alert!

Mulla on ihana perhe, ystäviä, mahdottoman kiva uusi kämppä, olen terve (en edes muista milloin viimeksi ollut kipeä).... mutta mä olen ihan PA, mun niskassa on yksi työprojekti, jota en jaksaisi enää ja joka ei motivoi yhtään. Siinä on sellainen kuittirumba hoitamatta, jota en jaksaisi, koska olen hukannut nipun kuitteja! Arghhhhhhh!!!! Yritän löytää töitä ja oman alan paikkoja on aika vähän tarjolla. Tiedä milloin löydän uuden työn.

Olen kohta vuoden yrittänyt löytää sopivaa miestä, mutta sellaistakaan ei tahdo löytyä. Mua ei kiinnosta, miehiä ei kiinnosta, liian kaukana, liian sekaisin. Onko tämän pakko olla niin hemmetin vaikeaa!? Ja onko tämän asian pakko viedä niin ison osan mun ajatuksista? Kaippa, kun se on tärkeää.

Perhanan perhanan perhana. Jaksa enää tätä nyhertämistä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Odotusten madaltaminen

Äh, miksi mä osaan tehdä asiat niin monimutkaiseksi päässäni. Tekstihurmaaja on hauska tyyppi ja olisi mukava jatkaa tätä tutustumista, mutta keveämmällä otteella. Ettei asia mietityttäisi näin paljon ja ettei sen suhteen olisi niin suuria odotuksia. Kyseessä on kuitenkin vain mies, jonka kanssa olen chattaillut.

Luulen, että pulmaan saattaisi auttaa se, että suhtautuisin Tekstihurmaajaan toistaiseksi kuin kaveriin. Herra Oikean pestissä on hirmuiset vaatimukset, mutta Herra Kaverin tai jopa Herra Sielunkumppanin pesti on helpompi. Siihen ei sisälly matkustus- tai soittamisvaatimuksia tai ylipäätään niin selkeitä yhteydenpitovaatimuksia. Tällöin voitaisiin edelleen tutustua, mutta sitten ei ehkä niin ahdistaisi. Voisin ihan rauhassa katsella toisia miehiä ja sitten jos jossain vaiheessa homma etenee Tekstihurmaajan kanssa, niin se etenee. Mutta jos ei, niin se ei olisi niin välistä. Tällä tavalla ei ehkä tarvitsisi tehdä mitään dramaattista yhteydenpitokatkaisua. Tämä on itseasiassa toiminut ihan hyvin Nuoren Kollin kanssa. Ekalla kerralla meillä oli dramaattinen yhteydenpitobreikki ja nyt toisella kerralla sitten tilanne vain jäi auki ja pysyttiin Facebook-kavereina. Välillä pidetään yhteyttä ja jos tässä nyt olisin miehelle lämmennyt jostain käsittämättömästä syystä, niin asiat olisivat voineet taas edetä johonkin.