Äimistyttävä mies III (a.k.a. Tekstihurmaaja)

Se mun Äimistysmies on kyllä äimistyttävä, edelleenkin - jotenkin aivan samalla taajuudella - sille on helppo höpöttää (chatissa) mistä vaan. Eikä nyt vaan mistään lässynlässynaiheista, vaan tää mies harrastaa sitä alaa mitä mä teen työkseni... joten voin selittää sille työjuttuja niin, että sillä on oikeasti jotain relevanttia sanomista niistä. Ihan hämärää. Ja sen kanssa juttelu on hälventänyt mun tiettyjä epäilyksiä siitä sen mahdollisesta sekopäisyydestä, ei se oo. Eikä sen julmettu pikahullaantuminen musta ala tuntua enää yhtään oudolta... on tässä hullaantumisen aihetta  :)

Vuoden viimeiset treffit?

Huomenna taas treffeille. :) Yhdeksännet sellaiset. Itseasiassa odotan niitä ihan innolla. Tää Vanhempi mies on ollut koko ajan tosi kiva ja onhan siinä tyyliä viedä heti hienosti syömään kahvittelun sijasta. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se, että mies tarjoaa, tuo treffeihin sellaista kivaa jännitettä. Kai sitä biologisesti mies on kuitenkin sitten se, jolla tulisi olla resursseja ja siksi se viehättää.

Se lauantainenkin livemieskin viestittelee ihan kivoja. Ja kyllä se maaninen sotilaskin edelleen sykähdyttää sekopäisyydestään huolimatta. Jos nää miehet saiskin yhdistettyä.  Olisi Vanhemman miehen vakaus, Äimistyttävän miehen sykähdyttävyys ja Livemiehen sopivuus mun elämäntyyliin.

Liian nopeasti?

Ja niinhän tämä minun kriittinen mieleni herää taas eloon, niin kuin aina jos jokin asia etenee vähän liian nopeasti. Pohdin, miksi Äimistyttävä mies on niin hulluna minuun ja oli ensimailista lähtien. Hän on minusta edelleenkin hienon syvällinen ihminen, mutta näitä motiivejahan on aina hyvä miettiä. Jos miehellä on taustalla suht. traumaattisia kokemuksia ja hän kärsii niistä edelleen, niin rakastuminen voi olla oivallinen pakokeino. Tiedän sen hyvin, koska itsekin burn outin koettuani, etsin entistä kovemmin "rakastumisen kokemusta" ja etsin edelleen. Tästä tulee hieman mieleen kokemukseni Herra Potentiaalisen a.k.a. Herra Äitikompleksin kanssa, joka myös hullaantui minuun täysin. Äimistyttävä mies kertoi myös eronneensa. Olisi mielenkiintoista tietää, milloin, koska myös eronneena etsii helpotusta siihen pahaan oloon. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, miksi hän etsi kumppania näinkin kaukaa. Onko kauempana oleva ihminen turvallisempi vaihtoehto, jos ei ihan vielä olekaan täysin valmis uuteen suhteeseen?

Musta ei saa kyllä romantikkoa millään, ei kahta päivää pitemmäksi :) Oon aivan liian analyyttinen ja näköjään myös epäileväinen siihen. No mutta, ei muuta kuin jotenkin nätisti kysymään mieheltä näistä asioista. Herra Potentiaaliselta en saanut mitään järkeviä vastauksia omiin kysymyksiini, ja se olikin sitten merkki siitä, että homma oli pielessä. Tässä miehessä on vähän samankaltaista maanisuutta vaikkakin noin miljoona kertaa sympaattisemmalla tavalla. Oon melkeinpä ylpeä itsestäni, kun osaan olla näinkin kriittinen heti ensialkuun. Näin ei päädy ryntäämään suhteeseen pelkän tunteen pohjalta, vaikka se tunne voikin mut hetkellisesti viedä mennessään. Tässä blogissa se korostuu, koska kirjotan tänne aina ihan hetken mielijohteesta. Saatan julistaa jonkun elämäni mieheksi ja sitten hetken tuumittuani tulla toisiin aatoksiin :)

Oon varuillani, sillä mun pitää edelleen muistaa viehätykseni noita emotionaalisesti epätasapainoisia miehiä kohtaan. Ja se, että mä oon ihan oikeasti etsimässä pitkäaikaista kumppania itselleni, sitä elämäni miestä, enkä vain muutaman kuukauden huumaa. Äimistyttävässä miehessä voisi olla vähän Addiktin vikaa, koska se suhtautuu muhun jo nyt vähän pakkomielteisesti tai hän voisi olla myös tuon artikkelin (yllä linkki postaukseen, jonka kautta artikkeli löytyy) Traaginen Tom, joka on kokenut tragedian, eikä ole onnistunut toipumaan siitä ja joka etsii naista, joka yrittää kovasti "pelastaa" häntä. Hei, mun eksähän oli myös tätä tyyppiä silloin kun alettiin seurustelemaan! Karmivan osuvia kuvauksia.

Ehkäpä ihan hyvä, että mulla on treffit torstaina ja se lauantainenkin mies tosiaan viestittelee. Voi punnita näitä vaihtoehtoja: edustusvaimoksi pikkukaupunkiin tai kerran pantu nuori mies, joka olisi fyysisesti lähellä ja taustoiltaankin samanlainen. Tai postraumaattisesta stressistä kärsivä ammattisotilas 600 km:n päästä. Hmm, jopas tämä tyypittely taas antaa mairittelevan kuvan näistä vaihtoehdoista.

Kaksinaamaista?

Ja back to reality. Mullahan on treffit toisen miehen kanssa torstaina. Kiva mies sekin ja muuten puhelinnumeron myötä selvisi, että on iso kiho isossa yrityksessä. Eipä sitten tullutkaan yllätyksenä, että pyysi illalliselle todella hienoon ravintolaan. Enkä nyt epäile yhtään eikö olisi maksamassa munkin ruokailua.

Jaiks. Oonko ihan hirveä, jos oon ihastunut jo ihan korviani myöten johonkin hullun kaukana asuvaan tekstihurmaajaan ja lähden silti hienoille treffeille miehen kanssa, joka selkeästi pitää minusta ja jonka olen jo ehtinyt melkein unohtaa? Siitä lähtien kun olen viestitellyt hänen kanssaan olen harrastanut seksiä yhden miehen kanssa ja melkein rakastunut toiseen - hyvät chanssit annan toiselle! Mutta olisi tyhmää perua treffejä sen takia, että by the way, mä oon päättäny et mun elämäni mies on tyyppi, jota en oo ikinä nähnytkään!

Äimistyttävä mies II (a.k.a. Tekstihurmaaja)

Mä vaan edelleen äimistelen tuota mulle kirjoittanutta miestä. Se kirjoittaa pitkiä, merkityksellisiä, pohdiskelevia, aitoja, hauskoja, henkilökohtaisia ja aivan ihastuttavia "kirjeitä". Tuo ihminen tuntuu jo kahden päivän ja noin kahdeksan mailin  (todella pitkän) ja parin tunnin chattailun jälkeen jo todella läheiseltä. En ole vielä kenenkään kanssa tuntenut näin vahvaa yhteyttä.

Tämän ihmisen kohdalla ei ole vaaraa, että hänet bongaisi antamieni tietojen perusteella treffipalstalta, joten paljastan hänestä tiettyjä asioita. Mies on ammattilaissotilas. Mutta ilmeisen humaani ja sivistynyt ihminen. Harrastaa elokuvia, kirjallisuutta (erityisesti filosofia ja historia), musiikkia, piirtämistä, tietokoneita, vanhustyötä. Kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä ulkomaan komennuksen jälkeen. Kirjoittaa käsittämättömän hyvin ja näkee uskomattoman paljon vaivaa kommunikoinnin eteen. Teki muun muassa kuvakollaasin itsestään kuvateksteillä. Ilmaisee tunteitaan ällistyttävän hyvin ja tarkasti. On jo enemmän tai vähemmän vakuuttunut, että olen hänen elämänsä nainen. Ei ole harrastanut nettideittailua ollenkaan.

No huhhuh. Onko tässä mitään järkeä? Ei ole, mutta en taida välittää. Jo tämä kirjoittelu voittaa mennen tullen nuo kahdeksan aiempaa treffailukokemusta. Ja vaikka tavatessa taikaa ei enää olisikaan, niin sanoisin, että on sen riskin arvoista vihdoin tuntea aidosti jotakuta kohtaan ja olla aidosti kiinnostunut.

Äimistyttävä mies (a.k.a Tekstihurmaaja)

Saako tekstin perusteella rakastua? Tuo eilen yönä viestin lähettänyt mies vie multa jalat alta. Se on jotain aivan muuta kuin mihin olen koskaan törmännyt. Äimistyttävä. Vastasin hänelle ja pyysin leikilläni lähettämään työhakemuksen Herra Oikean pestiin ja sain aivan käsittämättömän hienosti kirjoitetun "hakemuksen". Kekseliään, sydämellisen ja siis, aivan uskomattoman. Ja mies on syötävän komea. Ja mies on 600 kilometrin päässä.

Tässä meinaa unohtua torstain treffimies ja lauantain söpö sänkyseuralainen, josta siitäkin kuului.

*****

I think. This is it. Irrationally. Mun elämäni mies.

Purujälkiä, finnejä ja tekstin hurmaa

Oon menossa torstaina treffeille ja mulla on purujälki kaulassa. Ja nenän viereen tulossa järkyttävän iso finni. LOL Nää on näitä "muistelen lämmöllä kiikkustuolissa" -hetkiä. :)

Pixie kirjoitti deittipalstaviestittelyn kankeudesta. Mitä enemmän tätä hommaa harrastaa sitä tylsemmäksi tuo kirjoittelu käy. Se on vähän niinkun välttämätön paha ennen treffeille menoa ja yleensä melko puuduttava touhua.

Tykkään itse kirjoittaa ja lukea, mutta harvoin kukaan todella hurmaa kirjoitustaidoillaan ja harvoin se kirjoittelu itsessään herättäisi vahvan kiinnostuksen sitä toista kohtaan. Enemmänkin kiinnittää huomiota niihin faktoihin tai kuvaan.

Mun laastarimies hurmasi mut kirjoittamalla. Se on ammattilainen siinä ja kun oltiin kaukosuhteessa, niin eipä siitä suhteesta ois muuten mitään tullutkaan.

No mutta, juuri eilen Pixien kirjoituksen luettuani ja asiaa jonkin verran pohdittuani, niin mitä minua odottakaan tänä aamuna deittipalstan viestiboksissa. Aivan uskomattoman hauskasti, aidosti ja lämmöllä kirjoitettu viesti, jossa mies kuvailee yli 500:lla sanalla sitä ihastumisen tunnetta, jonka profiilini hänessä herätti.

Pixie kysyy: "Miten syntyy kiinnostus toiseen ihmiseen? Mistä se lähtee se kipinä esimerkiksi deittipalstalla? Miten se säilyy?"

Kun tätä touhua on harrastanut vähän pidempään, huomaa, että on entistä vaikeampi aidosti kiinnostua ja innostua jostakusta ja pitää siitä tunteesta kiinni ja ruokkia sitä itsessä ja toisessa. Siksi tuo saamani viesti on aivan ihana :) Aivan kuin olisit paatunut elämääsi kyllästynyt ilotyttö, johon joku nuorimies rakastuu ja haluaa viedä sinut vihille. No joo, olipa aivan loistava vertauskuva :p