Sopivan miehen resepti

Pähkäilin taas, että minkälaista miestä oikein olenkaan etsimässä, kun sopivaa ei tahdo löytyä. Summa summarum: etsin miestä, jota voin ihailla ja kunnioittaa. Ulkonäkö ja varallisuus on sivuseikkoja, ne kummatkin voi menettää. Tärkeimpiä asioita ovat mielestäni positiivinen elämänasenne ja toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioiminen. Nuo on ne pohjimmiltaan tärkeimmät asiat ja ne on ne asiat, joihin miehessä rakastuisin. Näiden lisäksi toiveena olisi sopiva määrä älykkyyttä, sosiaalisuutta, hyvää itsetuntoa, ilkikurisuutta, seikkailunhalua, huumorintajua, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja fyysistä vetovoimaa - ja avot, näiden ominaisuuksien kautta myös viehättyisin miehestä.

Ja tietenkin miehen pitäisi nähdä kaikki nämä samat ominaisuudet minussa. Varsinkin noissa ensin mainituissa asioissa - positiivisessa elämänasenteessa ja toisten huomioimisessa - on kyllä itselläkin treenaamista. Haluaisin oikeasti olla vähän vähemmän itsekeskeinen ihminen. Tää blogikin pyörii vaan mun oman navan ympärillä ja mun siskon piti joskus huomauttaa mulle siitä, että en sano kiitos ihmisille.

Niinpä, kun en itsekään ole täydellinen, niin myönnytyksenä todettakoon, että jos oikein hyväsydäminen ihminen tulisi vastaan, niin sosiaalisuus, ilkikurisuus ja seikkailunhaluisuus on kyllä sellaisia asioita, joista voin joustaa. Eikä noiden kiinnostuksen kohteidenkaan tarvitse täysin mätsätä. Mutta aika kranttuhan mä oon. Tai sitten pitäs vaan ihastua/rakastua niin, että sokeutuu toisen puutteille. :) 

Tympäännyn usein jo kirjoitteluvaiheessa miehiin,jotka tuntuvat olevan aivan liian täynnä itseään. Tästä selkein merkki on se, että mies ei kysy juuri mitään. Komistus oli kyllä kiva tässä mielessä. :) Treffeillä olen tympääntynyt useamman kerran miehen negatiivisen elämänasenteeseen. Vaikkapa Kyösti Pöystin ja  Herra Paperilla Täydellisen kanssa. Nuorella Kollillakin on pohjimmiltaan hyvin negatiivinen maailmankuva. Mun laastarisuhdemieheenkään en pystynyt rakastumaan, kun sen maailmankuva oli sitten loppupeleissä hyvinkin negatiivinen ja tietynlaisia ihmisiä hän kohteli hyvinkin epäkunnioittavasti.

Miksiköhän tapaan paljon helpommin naisia, joissa tuntuisi olevan kaikki ominaisuudet kohdallaan... Hmm, ja nyt kun aloin miettimään, niin Komistuksessa ei noilla lievennetyillä vaatimuksilla ollut mitään vikaa. Pitäsköhän mun laittaa jotain "mitä kuuluu" -viestiä sille... Voisin ihan hyvin pistääkin, kun en edes ihastunut siihen, niin ei ees ahistais olla aloitteellinen. Ihan vaan mielenkiinnosta.

Nuoren Kollin tapakasvatusta

Meistä on muotoutumassa Nuoren Kollin kanssa jonkinlaisia kavereita. Siis sellaisia kavereita, jotka selkeästikin käy toistensa hermoille argumentaation tasolla, mutta, jotka kuitenkin tuntee jonkinlaista sympatiaa toista kohtaan... ja kai sitten jotain seksuaalista vetovoimaakin.

Juteltiin jälleen ja jotenkin keskustelu meni kohti sitä, miten ihmisiä saa kohdella. Käytin sitten tilaisuuden hyväksi, ja totesin Nuorelle Kollille, että hän suhtautuu mun mielestä epäkunnioittavasti naisia kohtaan. Hehee. Hän halusi kuulla perusteluni, mutta ei pystynyt kuuntelemaan kuin ensimmäisen. Mainitsin hänen kommenttinsa siitä, että miehet ovat hänen mielestään naisia fiksumpia :) Ja siihen loppui keskustelu. Kjeh, kjeh. Osu ja upposi.

Miksi edes vaivaudun? En oikein tiedä :)

Verbaaliakrobatialla viettely

Hehee, laitoin viestiä miehelle, jolla vaikutti olevan profiilin perusteella aivan loistava ironian ja sarkasmin taju, enkä ollut väärässä. Miehen lyhyet ja harvakseltaan tulevat viestit on aivan timantteja :p Eräässä sosiaalisessa mediassa tuli myös viestiteltyä Nuoren Kollin kanssa ihan jostain yhdentekevästä aiheesta, mutta sen verran pitkään, että muistin mikä siinäkin miehessä viehätti. Verbaalinen nokkeluus :)

Verbaaliset taidot ja ironian/sarkasmin taju on minulle merkki miehen älykkyydestä ja yleissivistyksestä. Mikään miehessä ei vetoa minuun niin kuin älykkyys. Ennen kaikkea ja ennen muuta. Hyvänä kakkosena tulee verbaalisuus. Niillä minut hurmataan :) Ja väitänpä, että niillä myös minä hurmaan.

Kun kohtaan tällaisen ihmisen, etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajan, tuntuu, että herään eloon ja aivoni sähköistyy. Koen miehen älykkyyden ja verbaalisuuden myös seksuaalisesti hyvin sytyttävänä. Oikeastaan millään muulla tavalla minua ei vietelläkään.

Dissasin pitkään suomalaisia miehiä, koska he eivät olleet mielestäni tarpeeksi sosiaalisia ja verbaalisesti lahjakkaita. Edelleenkin kv-seurassa huomaan olevani puheliaampi ja jotenkin vapautuneempi. Olen itse melkoinen ekstrovertti, mutta suomalainen varautuneisuus herättää minussa usein tietynlaisen varautuneisuuden. 

Life is smooth

Kotona punaviiniä siemaillen ja musiikkia kuunnellen. Kokkailin aiemmin, juttelin syvällisiä hyvän ystävän kanssa puhelimessa ja kohta katson leffaa. Elämä on ihan kivaa :)

Laitoin profiilin uusiksi, kuvankin. Laitoin tällä kertaa kokovartalokuvan, että tulee sitten kerralla selväksi minkälainen nainen täällä on. Jotenkin ironista, että ensimmäinen potentiaalinen viesti tämän jälkeen tulee taas keskivertoa paremman näköiseltä mieheltä, joka vielä erikseen mainitsee profiilissaan etsivänsä hyvännäköistä naista ja ihannepainoskaalakin jossain ihan muissa lukemissa. Jees, poksis, taidan lähettää nää ulkonäkökompleksit kuun kiertoradalle. Ja juoda vähän lisää punkkua :)

Introvertit vs. ekstrovertit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja joista kiinnostun jakautuu karkeasti kahteen eri ryhmään.

Mies, joka useimmiten ottaa minuun yhteyttä, on yleensä suhteellisen ekstrovertti ja tunteellinen viestinnän/median/kulttuurin alalla toimiva ihminen.

Mies, josta kiinnostun useimmiten itse ensin, on yleensä ATK/IT-alalla toimiva hieman varautuneempi ja fiksu mies, joka on kiinnostunut matkailusta ja elokuvista.

Näiden ekstroverttien intoa ja tunnetta puhkuvat viestit saavat minut yleensä hieman varautuneeksi. Jos vastaan, teen sen hieman sarkastiseen tapaan ja testaan, onko miehellä itseironian tajua.

Introverteissa tyypeissä minua kiehtoo älykkyys ja tietynlainen hötkyilemättömyys, jolloin saatan itse ottaa sen hieman positiivisemman ja innostuneemman roolin viestittelyssä.

Eksäni oli yhdistelmä kumpaakin tyyppiä. Taidan loppujen lopuksi etsiä tuota sopivaa yhdistelmää.

8. Treffit: Komistus

No niin.

Täytyy ihan ensin todeta, että onpa noita miehiä monenlaisia. Siis ihan eri planeetoilta. Tää on ehkä ihan paras puoli tässä nettideittailussa, päätyy tutustumaan niin erilaisiin ihmisiin.

Komistus oli söpö ja hyvin samanoloinen kuin kirjoitellessakin. Ja todellakin introvertti. Puhui niin hiljaa, että mun piti kurotella pöydän yli kuullakseni. Melkein teki mieli pussata, ettei toisen tarvitsisi puhua. :) Oon huomannut, että tää on mun kohdalla ratkaisevaa. Jos ei tee mieli koskea miestä, niin en ees osaa ajatella mitään suhdetta miehen kanssa. .

Miten treffit sitten meni? Hyvin... kai. Tykästyin mieheen, mutta en mitenkään salamaihastunut. Mies ei ollut todellakaan mikään naistensarjahurmaaja, joten sitä oli vähän vaikeampi lukea. Se kyllä hymyili paljon alusta lähtien. Treffit oli kyllä aika lyhyet ja ton tyyppisellä ihmisellä onkin varmaan vaikeuksia selvitä mistään maratonitreffeistä.

Entäs nyt? Aion nyt toimia tämän perinteisen kaavan mukaan, eli jos miehestä kuuluu, great, voin lähteä hyvinkin toisille treffeille, jos ei, niin katse takaisin kalaparveen :) Hmm.. onpa mukavaa kun suhtaudun tähän treffailuun näin kepeästi nykyään, enkä kehittele liian vahvoja tunteita puolituntemattomiin ihmisiin.

Tänään treffeille

Tänään sitten treffeille :) Hyvä muuten, että treffien sopimisen ja itse treffien välillä oli melkein viisi päivää. Siinä välissä ehdin sopivasti käydä läpi ulkonäkökriisini ja hoidettua myös pari asiaa, jotka on painanut mieltä. Nyt voin mennä kevyin mielin treffeille ja selvittää, mikä siinä Komistuksessa on vikana ;) Joku vikahan on pakko löytää.