Houston, we have a problem.

Tekstihurmaaja kammoaa suhteita, jotka etenevät liian nopeasti. Daaliah kammoaa suhteita, jotka junnaavat paikallaan. Tekstihurmaaja haluaa tutustua rauhassa ja tämänhetkinen kommunikointi riittää hänelle. Daaliah on sitä mieltä, ettei pelkällä chattailulla tutustu toiseen tarpeeksi hyvin, tarvitaan myös puheluita ja tapaamisia. Daaliah haluaa kokonaisvaltaisen, oikean suhteen. Tekstihurmaaja ei sellaiseen pysty juuri nyt. Uskon jopa, ettei kyse ole siitä ettei hän pysty sellaiseen minun kanssani vaan ihan ylipäätään ei pysty sellaiseen. Erosta liian vähän aikaa ja traumaterapia käynnissä.

Minulla on vähän sellainen työnantaja olo. Minulla on auki Herra Oikean paikka. Tekstihurmaaja haki tähän paikkaan suurella innolla ja vaikutti siltä, että hänessä on kaikki ominaisuudet kohdallaan. Alkaa koejakso ja kaikki vaikuttaisi täydelliseltä. Mutta kyseessä on vaativa kokopäiväduuni, joka vaatii aktiivista soittelua ja työmatkoja, pelkällä sähköisellä viestinnällä sitä ei pysty hoitamaan. Alkaa vaikuttaa siltä, että kanditaatti ei henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi kykene vastaamaan näihin vaatimuksiin. Näyttää myös siltä, että harjoittelijan henkiset resurssit riittävät vain osa-aikatöihin ei kokopäivätöihin.

Tekstihurmaajassa on kaikki ominaisuudet kohdallaan, pientä epäspontaaniutta lukuunottamatta, mutta tämä ei riitä. Herra Oikean pesti vaatii enemmän. Jotta en turhautuisi ja vaatisi toiselta sellaista, mihin hän ei pysty, minulla alkaa olla sellainen olo, että kohta on jäähyn paikka. Herra Oikean paikkaa ei helpolla täytetä ja Tekstihurmaaja on vapaa hakemaan pestiin uudestaan, mutta tämän harjoittelujakson on ehkä aika päättyä.

Näin. Nyt juuri ei edes sureta, lähinnä helpottaa. Enkä nyt ihan vielä aio asiasta puhua, minulle on tulossa viikonloppuvieras, niin ehdin pari päivää asiaa vielä sulatella.

En näe tätä myöskään tarinan loppuna, yhden episodin kyllä. Nuo miehet tuppaavat tulemaan takaisin sitten kun tilanteet muuttuvat. Aina jos elämässäni on ollut mies, johon olen tuntenut vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kommunikointi on päättynyt syystä tai toisesta, miehestä on vielä kuulunut. Toisinaan mikään ei ole muuttunut ja toisinaan mies on pystynyt tarjoamaan minulle sen mitä tarvitsen  Nuori Kolli on esimerkki ensimmäisestä. Hän on jälleen aktivoitunut yhteydenpidossa, kommentoi ahkerasti Facebook-statuksiani ja eilen alkoi chattaillakin. Mieshän ei minua enää kiinnosta, eikä perusominaisuudet hänessä ole muuttunut miksikään. Hän heittää edelleen kaksimielistä, seksisuhteeseen viittaavaa läppää ja huomaavaisuutta hänessä ei ole yhtään sen enempää kuin ennenkään. Eksäni kanssa meillä taas oli 'rocky beginning' ja suhteemme lähti käyntiin vasta kuukauden yhteydenpitotauon jälkeen.

Hullaantumisen tuolla puolen

Huhhuh, onpa tehnyt hyvää pitää taukoa yhteydenpidossa. Pää selkenee hurjaa vauhtia ja saa vähän perspektiiviä. Elikkäs, ensinnäkin, näen tilanteen nyt jotenkin objektiivisemmin.

Olen siis kuukauden viestitellyt ahkerasti miehen kanssa, joka on osoittanut erittäin paljon huomiota, mutta ei ole varsinaisesti tehnyt hirveästi suhteen edistämisen eteen. Hän ei ole soittanut, vaikka on lupaillut, eikä ole puhunut mitään konkreettista tapaamisesta. Puhuahan voi vaikka mitä mutta teot vasta oikeasti puhuvat puolestansa. Ihan sama onko eronnut muutama kuukausi sitten vai ei.

Minähän innokkaana tyttönä jo poistelin profiiliani kun oli niin innoissani. Nyt sitten huomasin, että kappas mieshän käy edelleen profiilissaan. Ja oikeasti, miksi ei kävisi. Me ei olla tavattu, meillä ei ole harmainta aavistusta, onko tässä aineksia oikeaan suhteeseen.  Hetken pähkäilin tilannetta ja tajusin, että olin itsekin liian sukkela profiilini poistamisessa. Mutta olin tosiaan poistanut sen, joten en pystynyt palauttamaan sitä. Tein siis uuden. Toinen vaihtoehto olisi ollut jutella aiheesta miehen kanssa, mutta haloo, ei tuollaisesta asiasta voi jutella siinä vaiheessa kun mitään suhdetta ei ole olemassa.

Ok, elikkäs. Hullaannuttiin ja sanottiin toisillemme kaikenlaista teinimäistä ja romanttista. Puhuttiin jo hyvinkin vakavissaan. Mutta näinhän sitä tehdään hormoonihuuruissa. Ei se tarkoita sitä, etteikö niitä sanoja tarkoittaisi sillä hetkellä, mutta se ei tarkoita myöskään sitä, että nuo sanat olisivat jotenkin sitovia.

Eli mä teen nyt sellaista major perääntymistä. Tämä ei nyt tarkoita, että olisin ihan kankkulan kaivoon heittämässä ajatuksen siitä, että tämä meidän välinen juttu vois johtaa johonkin. Mutta jonkinlainen reality-check. Olin myös mielestäni aivan liian innokas ja lääpälläni mieheen ja annoin sen myös näkyä. Nuo ihmissuhdepeliteoriat on melko ahdistavia, mutta kyllä niissä totuuden jyvää on. Itse viihdyin parhaiten siinä roolissa, että mies on se aktiivisempi osapuoli ja niin varmasti mieskin. Minua alkaa ahdistaa siinä vaiheessa, jos huomaan itse olevani aktiivisempi kontaktin ottaja ja mies sitten sen seurauksena laiskistuu ja alkaa menettää kiinnostustaan. Kyllä siinä metsästysteoriassa on vinha perä, näin uskon. En tiedä mitä mies ajattelee siitä, että olen poistanut profiilini, hän on sen varmasti huomannut. No, ihan sama.

Tuollaisessa hullaantumisessa on se ongelma, että yhteydenpito alkaa helposti lässähtää. Eli kun ollaan kovalla huumalla aloitettu, niin suunta innostumisessa on väistämättä alaspäin. Silloin tulee verrattua sitä nykyolotilaa siihen aiempaan ja tuntuu, että homma on täysin haalistunut. Note to myself: Jos mies on aluksi kovin hullaantunut ja näet hänessä potentiaalia, on minun tehtäväni suitsia miehen innostumista! Se on sille suhteenpoikaselle hyväksi, jotta käyrä kiinnostuksessa olisi ylöspäin mahalaskun sijasta.

Jeepäjee, luulenpa, että siellä 600 km:n päässä saattaa hyvinkin olla samanlaiset fiilarit. Paluu todellisuuteen. Nyt sitten nähdään olisiko tässä jutussa oikeasti aineksia johonkin tällaisen pikatekstihullaantumisen lisäksi. Soittaako mies, alkaako suunnitella tapaamista eli näkeekö vaivaa. Sillä aikaa, otan treffikutsuja vastaan muilta miehiltä :)

Tauon paikka?

Kääks, nyt alkaa taas maistua puulta tämä nettideittailu. Voisin harkita profiilin pois ottamista joksikin aikaa. Ihmeissäni tajusin, että onhan tässä elämässä muutakin. Voisi keskittyä kavereihin ja harrastuksiin (niihin muihin). Ja relata vaan. 

Lueskelin Klikkaa mua -sarjan ohjaajan ja käsikirjoittajan Johanna Vuoksenmaan haastattelua, jossa häneltä kysyttiin, voisiko hän itse harkita nettideittailua. Hän vastasi, että hänelle nettideittailu on liian systemaattista. Hän uskoo sattumaan. 

Niin. Nettideittailu on raivostuttavan systemaattista. Kun yhdessä miehessä toteaa jonkun valuvian (esim. ei selkeästikään ole hakemassa vakavaa suhdetta juuri nyt) niin sitä voi seuraavaksi etsiä päinvastaisen miehen profiilin (esim. tyyliin vaimoa etsimässä). 

Ja tosiaan livenäkin voi tutustua miehiin. Sellainenkin ajatus pälkähti päähän kun huomasin miehen vilkuilevan minua junassa. 

Noh, katsotaan nyt näitä fiiliksiä. Olen todennut sen, että minun on turha tehdä päätöksiä, sillä harvoin pysyn niissä. Ehkäpä pidän vähän taukoa nettideittalusta tai sitten en.