Möröt pienenee puhumalla

Meillä oli tosi hyvä keskustelu eilen Tekstihurmaajan kanssa. "Puhuttiin" useampi tunti tähän meidän juttuun liittyvistä asioista. Muun muassa siitä missä tahdissa halutaan edetä. Se on hurja, miten isoiksi nuo möröt kasvaa omassa mielessä. Ja miten hienoa onkaan kun niistä pystyy puhumaan toisen kanssa. En ole tainnut ennen ollakaan sellaisessa suhteessa, että niistä olisi kunnolla pystytty puhumaan. Eksän kanssa kun yritti puhua, niin hän meni totaalisen lukkoon. Saattoihan niissä omissa kommunikointitaidoissakin olla silloin parannettavaa. Laastarimiehen kanssa ei myöskään sen kummemmin puhuttu asioista muuten kuin ehkä vitsailemalla.

Oon kyllä huomannut nuo klassiset opit omista tunteista ja peloista puhumisesta toimiviksi. Eli sen sijaan, että lähtisi esim. syyttelemään toista, niin vaan toteaa asian laidan. Tyyliin, huomasin, että käyt edelleen profiissasi ja siitä tuli minulle epävarma ja hämmentynyt olo. Niin simppeliä ja silti niin hemmetin vaikeaa.

Luottamusta ei rakenneta hetkessä, eikä peloista pääse yhdessä yössä eroon. Näin se on. Hyvällä alulla taidetaan kuitenkin olla.