Sarjadeittailun sivuvaikutukset

Hmmm... tässä sarjadeittaamisessa on sellainen huono puoli, että kiinnostukseni yhteen tiettyyn henkilöön katoaa hyvin nopeasti. Olen kai myös jollain tapaa addiktoitunut uuden tyyppisiin ihmisiin tutustumiseen. Tämä on vähän surullista, sillä silloin mikään ei tunnu oikein miltään, ei positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Odotukseni ovat hyvin pienet. Ehkä en ole tavannut sitä oikeaa ihmistä tai ehkä en ole vieläkään oikein valmis oikeaan suhteeseen.

Kivaahan tämä miehiin tutustuminen on ollut, mutta kyllä ihan oikeasti haluaisin löytää ihmisen, johon loisin syvällisen ja kestävän yhteyden. Kumppanin. Olisi edes kiva haikailla jonkun perään, eikä vain ajatella, että onhan noita aina uusia kaloja meressä.

Enkä oikein usko siihenkään, että sen oikean tunnistaa välttämättä nimenomaan hurjasta kipinöinnistä ja yhteyden tunteesta ensitapaamisesta lähtien. Tämä "tuntemattomien" ihmisten deittailu vain valitettavasti perustuu niin paljon tuon tunteen etsimiseen. Instant gratification.Siksipä olisikin ehkä luontevampaa tutustua miehiin harrastuksen, työpaikan tai yhteisten ystävien kautta. Silloin siihen toiseen ehtii tutustua pikkuhiljaa ja paineetta.

Hmm... romantikko minussa, herää jo! Ehkäpä tämä on myös jonkinlaista itsensä suojaamista, ettei liikaa kiinny.

Itseanalyysia: Disposable Men?

Tässä on tullut harrastettua hieman enemmänkin itseanalyysia ja nyt olen ilokseni ja kauhukseni ymmärtänyt yhden puolen itsestäni näissä miesasioissa (ja muissakin). Olen äärimmäisen vaihteluhaluinen ja kyllästyn nopeasti. Käyn jutut myös läpi sellaisilla kierroksilla, että niistä tulee helposti "loppuunkäsiteltyjä". Kun siis nytkin olen muutaman päivän ehtinyt angstailla Nuoren Kollin ja minun yhteydepitoa, niin alan jo kyllästyä koko aiheeseen ja sen stressaamiseen, miten tämä juttu etenee. Mieskin on alkanut jo siirtyä mielessäni tietynlaiseen "lokeroon" ja tämän jälkeen olenkin jo vähän niinkuin "hohhoijaa". Aika karmivaa, mutta tervehenkistäkin sinänsä, että pääsen tällaisen ailahtelevaisuuden turvin turvallisille vesille tunnekoukuttumisen suhteen. Kun sitten nähdään tai jos miehestä kuuluu, niin kiinnostukseni saattaa taas herätä, jos mies ei käyttäydy lokerointini mukaisesti. Jos hänestä kuultaa aitous pienen pelailun ja emotionaalisen kypsymättömyyden läpi, ehkä olen taas innoissani. Nyt on vaan sellainen olo, että jees, mitäs kaikkea muuta kivaa tässä elämässä on :)

Ehkä mä en oikeesti oo vielä valmis "settle down", vaikka niin aina välillä itselleni uskottelen. Tai sitten se Mr. Right on vielä tapaamatta.