Kahden koulukunnan nettideittaajia

Sisko kertoi Pohjalainen-lehdessä olleesta jutusta (9.1.2012 lehdessä, artikkelia ei näköjään pääse lukemaan ilman digilehdestä maksamista), jossa nettideittailijoiden kerrottiin jakautuvan kahteen koulukuntaan. Niihin, jotka pyrkivät tapaamaan mahdollisimman nopeasti ja niihin, jotka kirjoittelevat pidempään. Ensimmäisen koulukunnan ihmiset uskovat nimenomaan sen fyysisen kemian tsekkaamisen tärkeyteen ja toinen koulukunta uskoo, että sen fyysisen puolen merkitys vähenee kun tutustuu toiseen sisältäpäin.

Kuuluin lähes koko viime vuoden tähän ensimmäiseen koulukuntaan. Kirjoittelua oli keskimäärin viikko ennen tapaamista ja eipä sitä paljon pidempään olisi jaksanut jatkaakaan, kun loppui aiheet kesken. Sitten tavattiin ja todettiin, että eipä tässä mitään suurta kolahdusta tapahtunut, ei tapahtunut tekstin tasolla eikä sitten livenäkään. Nuorta Kollia lukuunottamatta.

No. Nyt olen sitten siirtynyt tuohon toiseen koulukuntaan.  Olen tutustunut perinpohjaisesti ihmiseen kirjoittelemalla, eikä vieläkään ole sellainen olo, että tapaamisella olisi hoppu.

Nopea tapaaminen yhdeksään kertaa = ei tuloksia.
Hidas tutustuminen kirjoittelemalla = ??????

Lukijat hoi! Kumpaa koulukuntaa kannatatte? 

Purujälkiä, finnejä ja tekstin hurmaa

Oon menossa torstaina treffeille ja mulla on purujälki kaulassa. Ja nenän viereen tulossa järkyttävän iso finni. LOL Nää on näitä "muistelen lämmöllä kiikkustuolissa" -hetkiä. :)

Pixie kirjoitti deittipalstaviestittelyn kankeudesta. Mitä enemmän tätä hommaa harrastaa sitä tylsemmäksi tuo kirjoittelu käy. Se on vähän niinkun välttämätön paha ennen treffeille menoa ja yleensä melko puuduttava touhua.

Tykkään itse kirjoittaa ja lukea, mutta harvoin kukaan todella hurmaa kirjoitustaidoillaan ja harvoin se kirjoittelu itsessään herättäisi vahvan kiinnostuksen sitä toista kohtaan. Enemmänkin kiinnittää huomiota niihin faktoihin tai kuvaan.

Mun laastarimies hurmasi mut kirjoittamalla. Se on ammattilainen siinä ja kun oltiin kaukosuhteessa, niin eipä siitä suhteesta ois muuten mitään tullutkaan.

No mutta, juuri eilen Pixien kirjoituksen luettuani ja asiaa jonkin verran pohdittuani, niin mitä minua odottakaan tänä aamuna deittipalstan viestiboksissa. Aivan uskomattoman hauskasti, aidosti ja lämmöllä kirjoitettu viesti, jossa mies kuvailee yli 500:lla sanalla sitä ihastumisen tunnetta, jonka profiilini hänessä herätti.

Pixie kysyy: "Miten syntyy kiinnostus toiseen ihmiseen? Mistä se lähtee se kipinä esimerkiksi deittipalstalla? Miten se säilyy?"

Kun tätä touhua on harrastanut vähän pidempään, huomaa, että on entistä vaikeampi aidosti kiinnostua ja innostua jostakusta ja pitää siitä tunteesta kiinni ja ruokkia sitä itsessä ja toisessa. Siksi tuo saamani viesti on aivan ihana :) Aivan kuin olisit paatunut elämääsi kyllästynyt ilotyttö, johon joku nuorimies rakastuu ja haluaa viedä sinut vihille. No joo, olipa aivan loistava vertauskuva :p