Uudessa osoitteessa :)

Blogin kirjoittaminen on kivaa vaikken noista miehistä pelkästään jaksakaan enää kirjoittaa. Tervetuloa lukemaan uudenuutukaista blogiani, joka kulkee nimellä Tänään ajattelin...

Summa summarum

Ei enää nettideittailua, ei enää nettideittiblogia. Mitä jäi käteen?

Olen oppinut paljon itsestäni ja siitä millaisen miehen haluan - ja en halua. Olen kohdannut pelkojani. Olen oppinut, että joskus on kyse siitä ettei mies vain ole sinulle sopiva ja joskus on kyse siitä, ettei aika ole oikea. Joskus vielä tapaan sen sopivan uroon sopivaan aikaan :) Siitä ei ole epäilystäkään.

Olen tutustunut nettideittailun kautta kahteen itselleni merkitykselliseen ihmiseen: Nuoreen Kolliin ja Tekstihurmaajaan. Uskon, että he kumpikin pysyvät elämässäni tavalla ta toisella.

Nuoreen Kolliin minulla on ollut mitä eriskummallisin suhde. Oikein naurattaa :) Viestittelimme ja soittelimme kaksi viikkoa ennen tapaamista ja jännite välillämme oli ilmiselvää. Mies otti aivoon jo silloin, mutta jotakin kovin kiehtovaa hänessä oli. Tapasimme ja crash-boong-bang. Hauskaa ja jännittävää. Meillä klikkasi. Elämäni parasta seksiä. Ihastuin ennen aikojani. Sitten olimmekin jo riidoissa. Kuukauden hiljaiselo. Uusi tapaaminen ja jälleen - bang! Sitten tajusin vasta kuinka dorka mies onkaan suhteessa naisiin. Seuraavilla treffeillä taika oli kadonnut. Sitten miehen lämmittely-yritykset, minun nuiva suhtautumiseni - ja sitten kutsun miehen hetken mielijohteesta kotiini - ja bang! Ihan sekopäistä :) Jokin side meitä yhdistää, outo yhteisymmärrysja sielunkumppanuus. Kuin verivihollinen, josta tulee ajan myötä ystäväsi. Nuori Kolli haastaa minut ja saa vereni kiehumaan. Hän on arvaamaton ja suoraviivainen. Nuori Kolli näkee lävitseni ja minun on turha esittää olevani parempi kuin olen: hän tuo minussa esiin ne raadollisimmat puoleni. Nuori Kolli ei ole elämäni mies, mutta hän on ehdottomasti mies elämässäni.

Sitten Tekstihurmaaja. Nuoren Kollin vastakohta. Huomaavainen, herkkä, luotettava, kohtelias ja HIDAS. Mies joka ei loukkaisi ikinä tarkoituksella kun Nuori Kolli loukkaa jatkuvasti sitä itsekään tajuamatta. Mies jonka kanssa olemme keskustelleet 1½ kuukauden ajan tunteja chatissa, mutta joka ei pysty soittamaan yhtä puhelua. Mies jota kiinnostaa kuulumiseni ja joka on hyvä kuuntelija. Mies jonka kanssa voin keskustella mistä tahansa ja joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Sielunkumppani ja ystävä. Hän herättää minussa halun olla parempi ihminen ja tuntuukin, että minun on hieman piiloteltava tiettyjä puolia itsestäni häneltä. (Ainakin sitä joka harrastaa seksiä hetken mielijohteesta).  Tekstihurmaaja voisi olla elämäni mies, mutta ainakaan juuri nyt hän ei pysty konkreettisesti olemaan mies elämässäni.

Nämä miehet voivat pysyä elämässäni, sillä odotukseni heitä kohtaan ovat nyt kohdillaan. En odota Nuorelta Kollilta sympatiaa ja en odota Tekstihurmaajalta suurempaa läsnäoloa elämässäni. He antavat minkä pystyvät. Minä itse päätän, millainen rooli heillä on elämässäni.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille! Olen saanut teiltä paljon avartavia kommentteja :) Onnea ja lämpöä teille, jotka olette jo löytäneet kumppanin elämään ja teille, jotka vielä jatkatte etsimistä - make it a good ride! :)

Daaliah kiittää ja kumartaa :)

PS: Lupaan tulla päivittämään tämän blogin sitten kun olen löytänyt Herra Oikean - tai luulen löytäneeni

Pois piilosta

Olen päättänyt lopettaa tämän blogin päivittämisen. On uuden aika. :)

Kun perustin tämän blogin, olin tavattoman stressaantunut. Se oli viikko ennen tapahtumaa, jota olin valmistellut koko vuoden aivan liian pienin resurssein. Oli yksi elämäni kiireisimpiä aikoja ja siitä huolimatta perustin blogin juuri silloin ja kirjoitin sinne noin 10 postausta kerralla. Pakenin siihen. Hieman myöhemmin stressi helpotti, mutta olin väsyneempi kuin koskaan ennen - totaalisen loppuunpalanut. En halunnut ajatella mitään töihin liittyvää - ainoa mitä jaksoin tehdä oli tämän blogin päivittäminen ja deittaaminen. Koska se ei liittynyt millään tavalla töihin.

Nyt olen levännyt, olen valmis uusille haasteille ja jaksan taas innostua uudesta :) En enää tarvitse pakopaikkaa. Ja suoraan sanottuna, olen kyllästynyt vatvomaan tätä ihmissuhdehuttua :) Ylianalysointia. Kun elämässä on niin paljon kaikkea muutakin.

Alanvaihto

Tänään aion horrostaa peiton alla. Kipeä olo. En edes muista milloin viimeksi olen ollut kipeä, vaikka nyt on kyllä vähän itseaiheutettuakin kipeyttä. Olin eilen kotibileissä ja sitten yökerhossakin - ei mitään raportoitavaa - paitsi että onpa taas hauska hengata tuon kansainvälisen poppoon kanssa. Musta tuntuu, että mä olen ihmisenä jonkinlainen pesusieni. Mun perusolemisen taajuus on sellainen tasaisen neutraali ja sitten imen toisten ihmisten energioita. Tuo kv-seura tuppaa olemaan hyvin eloisaa ja sosiaalista ja sellainen olen sitten itsekin.Vähän sama noiden miestenkin kanssa, reagoin vahvasti toisen persoonaan.

Hmmmmm..... hmmmmm... jotenkin on sellainen olo, että voisikohan tämän miehenmetsästyksen nyt unohtaa joksikin aikaa. (Otinkin jo profiilin pois). Ei oikein jaksa kiinnostaa ja mitä kaikkea voisinkaan tähän kulutetulla ajalla ja energialla tehdä! Ajattelin alkaa opettelemaan av-puolen käsikirjoittamista. Lukea aiheesta ja alkaa sitten kehittelemään omia projekteja :) Hmmmm... perustaisikohan sitä käsittelevän blogin... hmmmmmmm!!!!! Joo :)

Auringonlaskuun ratsastaen...(ko)

Nyt kun olen ottanut vähän etäisyyttä Tekstihurmaajaan, niin ei siitä pääse yli eikä ympäri; kyllähän minä ihan puhtaasti kaipaan keskusteluja hänen kanssaan, ainakin aina silloin kun oma elämänmenoni vähän rauhoittuu. Edelleenkin hän on yksi sympaattisimpia ihmisiä, joihin olen tutustunut. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että yhteydenpitomme on harventunut, kun en oikein edelleenkään tiedä, miten suhtautua häneen. On sellainen olo, että tällä ihmisellä on jo rooli elämässäni. Toisaalta tekisi mieli sanoa  "Honey, call me when you're in town!" ja unohtaa toistaiseksi.  Sillä tavalla länkkärityyliin :)

Jahdissa

Anna miehen jahdata sinua. Näin se vaan on. Johan on Tekstihurmaaja aktivoitunut yhteydenpidossa, kun ottaa vähän takapakkia.

Mun ongelma on aina ollut se, että jos ihastun, niin ihastun tosi nopeasti. Tää on johtunut varmaan siitä, ettei minulle ole ollut oikein selvillä mitä miehestä haluan ja millaista kohtelua haluan ennen kuin mies on silmissäni ns. poikakaverimatskua. Olen myös luottavainen ja rämäpäinen. Ja ennenkaikkea kärsimätön ja turhankin itsevarma. Tästä syystä en ole aina malttanut antaa miehen määrätä tahtia.

Nyt olen vihdoin jotenkin hiffannut, miksi on parempi, että mies on se Jahtaaja. Teoria: Jos miehelle antaa liikaa itsestään liian nopeasti ja jos on turhan aktiivinen, miehellä voi tulla sellainen olo, että hän on ikäänkuin velassa sinulle. Hänestä voi tuntua siltä, että hänen pitää tehdä asioita vastineeksi sinulta saamastaan huomiosta, varsinkin jos huomionpuutteesta menee motkottamaan. Eikä se sitten ole enää kovin kivaa. Näin jotenkin ehkäpä. Vähän kuin saisit joltakulta tutulta lahjan, joka on jotenkin aivan liikaa ja jolla ikäänkuin yritetään ostaa ystävyyttäsi. Sinusta tuntuu, että sinun pitäisi antaa jotain vastineeksi, mutta se ei tunnu oikealta, kun sinulle ei tullut mieleenkään ylipäätään edes antaa minkäänlaista lahjaa. Velvollisuudesta ei ole kiva tehdä asioita. Kukaan ei halua olla suhteessa äitiinsä.

Kun et itse jahtaa, niin voit olla varma, että kaikki mieheltä saamasi huomio on aitoa ja että hän on omasta halustaan yhteydessä, eikä vain reagoi. Näin se on.

Elikkäs: Let Them Chase!

Työnetsintä vs. miehenmetsästys

Kun tässä on nyt miehenmetsästyksen ohella etsinyt myös töitä, on tullut vertailtua näitä kahta. Olen muutaman viimeisen vuoden aikana tehnyt kahta osa-aikaista työtä opiskelujen ohessa ja nyt sitten päätin luopua näistä työpaikoista löytääkseni mieleisiä kokopäivätöitä.

Toinen näistä työpaikoista on ollut juuri oman alani työtä, mutta työnantajana on ollut pieni yhdistys, jolla ei ole ollut varaa maksaa työmäärän mukaista palkkaa. Työ on ollut mielenkiintoista ja haastaavaa ja lähellä sydäntä. Mutta ei pelkän innostuksen varassa voi tehdä tuollaisia työmääriä kovin pitkään ja kun yritin, sain burn outin. Tämä työpaikka todella tarvitsee minua ja "haluaisi" minut ja minäkin haluaisin olla siellä töissä, mutta se ei pysty tarjoamaan kokopäiväduunia.

Suhteeni Tekstihurmaajaan on ollut vähän tämäntapainen. Mies on hurmaava ja rakastettava, mutta hänellä ei ole resursseja antaa minulle sitä mitä tarvitsen. Se harmittaa häntä, mutta näin vain on. Aivan kuin tuo pieni yhdistys, joka mielellään palkkaisi minut kokopäivätöihin, mutta rahaa ei vain ole tarpeeksi. Enkä minä voi tehdä kokopäiväduunia, jos saan vain osa-aikaisen palkan. Niinkuin minä en voi omistautua Tekstihurmaajalle, kun hän pystyy antamaan vastineeksi niin vähän. Tai toisin päin ajatellen. Minulla on auki Herra Oikean pesti, joka on kokopäiväduuni ja jota ei voi hoitaa etätyönä. Tekstihurmaaja on nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyy vain osa-aikaduuniin. Vaikka me kumpikin niin toisistamme pidämme.Voi sinua Tekstihurmaaja! Miksi hait Herra Oikean paikkaa juuri nyt kun et pystynyt niitä saappaita täyttämään...

Sitten tämä toinen osa-aikaduuni. Siinä on ollut palkka ja työmäärä kohdillaan ja olen saanut riittävästi tukea työssäni. Työ vain on sellainen, etten sen parissa pysty enää kehittymään, enkä voisi siinä jatkaa tämän pidempään. Nyt sama työnantaja voisi mahdollisesti tarjota minulle kokopäivätöitä eri  pestissä. Tämä työnantaja olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Mutta sydämessäni tiedän, ettei tämä työ kuitenkaan ole se oikea minulle. Se ei ole täysin omaa alaani ja hieman tylsää. Tähän työpaikkaan voisin kuitenkin helposti jämähtää, koska palkka on ok ja työyhteisö mukavahko. Miesmaailmassa tämä olisi se mies, jolla on paperilla kaikki speksit kohdillaan, mutta joka ei kuitenkaan sytytä. Voisin kuitenkin totuttautua ajatukseen, että tämä mies on hyvä vaihtoehto. Vakaa ja turvallinen.

Mutta mutta... jos sittenkin on olemassa se työpaikka, joka pystyy tarjoamaan minulle kokopäivätöitä ja juuri sellaisen pestin, josta olen aina haaveillut. Ja jos sittenkin on se mies, johon voin suhtautua intohimoisesti ja joka pystyy olemaan minulle se Herra Oikea.

Minun oli päätettävä lopettaa nuo kaksi osa-aikatyötä, sillä jos olisin sitoutunut niihin nyt, olisin ollut niissä kiinni taas vuoden eteenpäin. Nyt minun on ollut myös pakko hakea töitä aktiivisesti. Jos minä nyt jämähtäisin tähän kuvioon, että odotan ja odotan, tapahtuisiko Tekstihurmaajan suhteen edistymistä - saako mies elämänsä siihen kuntoon, että voisi viedä suhdettamme eteenpäin - olisi melkein sama asia kuin osa-aikaduuneissa roikkuminen. Saat siitä sen verran rahaa, että pysyt hengissä mutta tarpeitasi se ei tyydytä, olipa työ kuinka mielenkiintoista tahansa. Ja kun et tiedä, milloin asiat tulevat muuttumaan vai muuttuvatko ollenkaan, turhaudut. Etkä kuitenkaan kunnolla katsele ympärillesi ja etsi muita vaihtoehtoja. Karmein vaihtoehto on se, että tästä osa-aikaduuneilusta tulee pysyvä järjestely. Jossain vaiheessa saatatkin tajuta, että saattaisit olla tyytyväisempi ja tulla paremmin toimeen työttömänä. Vähän niinkuin saattaa olla parempi vaihtoehto olla ilman miestä kuin epätyydyttävässä suhteessa.
  
Olen hakenut töitä ilmoituksiin vastaamalla ja toistaiseksi en ole päässyt edes haastatteluihin (olikohan näitä paikkoja nyt kolme). Nyt perjantaina on haastattelu työpaikkaan, jonne pääsisin ns. suhteilla. Tuttu ihminen on nyt edennyt urallaan siihen pisteeseen, että voisi palkata minut. Kyseessä on unelmaduuni ja koska kyseessä ei ole avoin haku, mahdollisuuteni saada työpaikka on hyvät.

Tuo nettideittailu vertautuu mielestäni noihin työpaikkailmoituksiin vastaamiseen. Periaatteessa mahdollisuudet siihen, että saat tätä kautta unelmaduunin on olemassa, mutta käytännössä mahdollisuudet on pienet. Tarjonta ei kiinnosta. Tai hakijoita on paljon ja erottautuminen on hankalaa. Suhteilla töiden löytäminen taas on vähän sama kuin miehen löytäminen kavereiden tai harrastuksen kautta. Silloin sinut tunnetaan jo ennestään, etkä ole vain yksi monista. Luottamus on myös vahvemmalla pohjalla, koska olette tunteneet pidempään tai teillä on yhteisiä ystäviä. Laitoin nyt tuon profiilin tuonne nettiin vähän samalla ajatuksella kuin vastatessani työpaikkailmoituksiin: teenpähän ainakin jotain asiaa edistääkseni. Mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että löydän sen puoliskoni jotenkin muuten,