Katastrofin ainekset?

Neljä blogikirjoitusta yhdessä päivässä?!

Sovittiin Vanhemman Miehen kanssa torstai treffipäiväksi ja nyt vähän jännittää, tuleeko treffeistä ihan katastrofi. Mies ei siis ole oikeastaan ollenkaan hyvännäköinen, pitkä kyllä ja voisin kuvitella, että paremman näköinen livenä kuin kuvissa. Mies on myös jotenkin ihan eri elämäntilanteessa kuin minä ja todellakin pienemmältä paikkakunnalta vähän kauempaa. Iski sellainen karmiva kauhukuva katastrofaalisesta kulttuurien yhteentörmäyksestä ja totaalijähmettymiestä.

Eilinen baarimies tämän epäilyksen ehkä herätti. Siihen oli helppo tykästyä ja sen kanssa oli helppo kommunikoida  kun se oli ulkoisesti tosi söpö, suunnileen samassa elämäntilanteessa ja oli vielä opiskellut samaa alaakin kuin minä. Tuo torstain mies on ensinnäkin sellainen, ettei sitä olisi ikinä kuunaan nähnyt kyseisessä baarissa... eikä sitä voisi kuvitella vievänsä sinne. Kääks.

Vaikeasti naitettava tapaus

Minuahan ei juurikaan pyydetä toisille treffeille, itseasiassa vain Nuori Kolli näistä nyt deittailemistani miehistä on halunnut nähdä uudestaan. Ja hän oli myös ainoa, jonka itsekin halusin nähdä ehdottomasti uudestaan. En ole toistaiseksi osannut ajatella, että minussa on jotain vikaa, vaikka miehet eivät sen kummempaa kiinnostusta osoita ensitreffien jälkeen ja vaikka naiset varmaan keskimääräisesti saavat enemmän kutsuja toisille treffeille nettideittailumaailmassakin, vaikka eivät olisi itse kiinnostusta osoittaneet.

En itse koe olevani sellainen geneerisesti "sopiva" nainen, joka herättäisi miehessä kuin miehessä halun suhteeseen, tyyliin Marilyn Monroe. En oikein edes tiedä, mitä tällaisen naisen piirteet ovat. Tuntuisi oudolta yrittää lähteä opettelemaan tietynlaista miehiin vetoavaa käyttäytymistä, kun minulla ei ole tarvetta siihen, että useampi deittailemani mies ihastuisi minuun. Riittää, että se yksi minulle sopiva ihastuisi minuun ja minä häneen. Uskon, että kun sopiva mies tulee kohdalle, asiat lutviintuvat omalla painollaan, kumpikin tunnistaa yhteyden tunteen ja haluavat nähdä vaivaa asian eteen. Näin on käynyt ennenkin. Minulla on vähän sellainen olo kuin olisin jonkun hyvin erikoisen tieteenalan edustaja, jota ei oikein voi kunnolla arvostaa muu kuin saman alan erityistuntija. Tällaisen alan edustajan on vaikea löytää työpaikkaa, mutta kun hän sen löytää, hän on juuri oikea ihminen tehtävään ja ehkäpä ainoa oikea.

Heh, tätä menoa tulen kirjoittamaan tätä blogia vielä piiiitkääään.... :)

Sarjadeittailun sivuvaikutukset

Hmmm... tässä sarjadeittaamisessa on sellainen huono puoli, että kiinnostukseni yhteen tiettyyn henkilöön katoaa hyvin nopeasti. Olen kai myös jollain tapaa addiktoitunut uuden tyyppisiin ihmisiin tutustumiseen. Tämä on vähän surullista, sillä silloin mikään ei tunnu oikein miltään, ei positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Odotukseni ovat hyvin pienet. Ehkä en ole tavannut sitä oikeaa ihmistä tai ehkä en ole vieläkään oikein valmis oikeaan suhteeseen.

Kivaahan tämä miehiin tutustuminen on ollut, mutta kyllä ihan oikeasti haluaisin löytää ihmisen, johon loisin syvällisen ja kestävän yhteyden. Kumppanin. Olisi edes kiva haikailla jonkun perään, eikä vain ajatella, että onhan noita aina uusia kaloja meressä.

Enkä oikein usko siihenkään, että sen oikean tunnistaa välttämättä nimenomaan hurjasta kipinöinnistä ja yhteyden tunteesta ensitapaamisesta lähtien. Tämä "tuntemattomien" ihmisten deittailu vain valitettavasti perustuu niin paljon tuon tunteen etsimiseen. Instant gratification.Siksipä olisikin ehkä luontevampaa tutustua miehiin harrastuksen, työpaikan tai yhteisten ystävien kautta. Silloin siihen toiseen ehtii tutustua pikkuhiljaa ja paineetta.

Hmm... romantikko minussa, herää jo! Ehkäpä tämä on myös jonkinlaista itsensä suojaamista, ettei liikaa kiinny.

Puutteetta

Huhhuh.... kannoin sitten eilen miehen baarista kotiin! Universumi vastaa kun sille huudetaan :) Ja hyvä muistutus siitä, että noita miehiä voi kohdata muuallakin kuin netin syövereissä. Oikein fiksu ja söpö, juteltiin koko ilta mutta jatkosta en tiedä. Ei sarjassamme järisyttävimpiä kokemuksia, mutta piristävää ehdottomasti :) Ehkä musta sais vielä jonkinlaisen syöjättären leivottua, mutta ehkei kuitenkaan :) Mies muuten kehui kasvonpiirteitäni kauniiksi, mikä oli mieltälämmittävää :)

Nimimerkki: Purujäljet kaulassa & punaiset kumisaappaat baarissa = käy flaksi :)

Puutteessa

Vanhempi mies pyysi treffeille  :)

Yhdeksännet ja näillä näkymin vuoden viimeiset treffit siis tiedossa. Eli jos huhtikuussa aloitin nettideittailun, niin treffejä tulee olemaan yksi per kuukausi tälle vuodelle. Not bad.

Tutut voi nyt hypätä tän kappaleen yli... mutta, argh, alan olla kyllä nyt niin puutteessa. Edellisestä kerrasta kolme kuukautta. Mä olen hukkaanheitetty luonnonvara! Säännöllinen seksi on ehdottomasti parisuhteen parhaita puolia. Harmi, etten mä osaa harrastaa seksiä vaan seksin vuoksi. Se on mulle niin vahva kokemus ja laitan siihen 110% itsestäni, etten mä voi sitä kenen kanssa vaan harrastaa. Mun aivot täytyy vietellä ensin... ja pidemmän päälle sit se sydänkin. Voi Nuori Kolli, jos olisit vähän rakastettavampi ihminen.

Vuosikertamiehiä?

Plenty of fish ja niin monenlaisia miehiä. Tätä en lakkaa ikinä hämmästelemästä. Nyt sen vasta tajuaa, kun niin pitkän ajan elämästään vietti seurustellen. Nyt olisi tarjolla hieman vanhempi (+10 vuotta) ja hieman kauempaa (+1h), korkeakoulutettu ja ilmeisen fiksu, harrastuksina luonto ja puutyöt, mutta fiksuna miehenä aloitti keskustelun elokuvista. Hmm....

Sarjassamme paljastuksia. Mieheni ovat olleet aina minua noin kymmenen vuotta vanhempia. Kun puoli vuotta sitten aloin aktiivisemmin katsomaan ympärilleni, ajattelin, että kokeillaan nyt sitten löytää joku oman ikäinen. Mutta vanhemmissa miehissä on puolensa. Ykkösasia on hötkyilemättömyys. Olen melko vahvatahtoinen ja vahvat mielipiteet omaava ihminen ja vanhemmissa miehissä on viehättänyt se, etteivät he ole ottaneet minua niin vakavissaan :) Iän tuomaa auktoriteettia tai jotain. Nuori Kolli on hyvä esimerkki aivan liian herkkänahkaisesta nuoresta miehestä.

Tämä kyseinen mies on myös melkein kaksimetrinen, mikä on myös vetoavaa, kun itse ei ole niin pieni ja siro ihminen.

Tykkään susta jos sä tykkäät musta

Luettelin edellisessä postauksessa pitkän listan ominaisuuksia, joita kaipaisin kumppanissa. Yksi asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että mies pitää minusta.

Toisessa ihmisessähän ihastuu ensisijaisesti siihen, miltä se toinen saa sinut itsesi tuntemaan. Jos hän nauraa vitseillesi, sinulla on hyvä olo. Jos hän pitää sinua älykkäänä, olet myös tyytyväinen. Jos hän viehättyy ulkonäöstäsi, et voi lakata hymyilemästä. Jos hän pitää sinua hyvänä ihmisenä, saatat jopa itsekin alkaa uskoa tähän. Ja jos hän pitää sinusta... niin...on helppo pitää ihmisestä, joka pitää sinusta. Mä taidan olla aika läpinäkyvä tässä mielessä. En naura jos miehen jutut ei oo musta hauskoja, en flirttaa, jos mies ei viehätä. En nyt mitenkään törkeäkään oo, mutta näillä näyttelijänlahjoilla sitten välttääkin turhat pyynnöt toisille treffeille ;)