Uudessa osoitteessa :)

Blogin kirjoittaminen on kivaa vaikken noista miehistä pelkästään jaksakaan enää kirjoittaa. Tervetuloa lukemaan uudenuutukaista blogiani, joka kulkee nimellä Tänään ajattelin...

Summa summarum

Ei enää nettideittailua, ei enää nettideittiblogia. Mitä jäi käteen?

Olen oppinut paljon itsestäni ja siitä millaisen miehen haluan - ja en halua. Olen kohdannut pelkojani. Olen oppinut, että joskus on kyse siitä ettei mies vain ole sinulle sopiva ja joskus on kyse siitä, ettei aika ole oikea. Joskus vielä tapaan sen sopivan uroon sopivaan aikaan :) Siitä ei ole epäilystäkään.

Olen tutustunut nettideittailun kautta kahteen itselleni merkitykselliseen ihmiseen: Nuoreen Kolliin ja Tekstihurmaajaan. Uskon, että he kumpikin pysyvät elämässäni tavalla ta toisella.

Nuoreen Kolliin minulla on ollut mitä eriskummallisin suhde. Oikein naurattaa :) Viestittelimme ja soittelimme kaksi viikkoa ennen tapaamista ja jännite välillämme oli ilmiselvää. Mies otti aivoon jo silloin, mutta jotakin kovin kiehtovaa hänessä oli. Tapasimme ja crash-boong-bang. Hauskaa ja jännittävää. Meillä klikkasi. Elämäni parasta seksiä. Ihastuin ennen aikojani. Sitten olimmekin jo riidoissa. Kuukauden hiljaiselo. Uusi tapaaminen ja jälleen - bang! Sitten tajusin vasta kuinka dorka mies onkaan suhteessa naisiin. Seuraavilla treffeillä taika oli kadonnut. Sitten miehen lämmittely-yritykset, minun nuiva suhtautumiseni - ja sitten kutsun miehen hetken mielijohteesta kotiini - ja bang! Ihan sekopäistä :) Jokin side meitä yhdistää, outo yhteisymmärrysja sielunkumppanuus. Kuin verivihollinen, josta tulee ajan myötä ystäväsi. Nuori Kolli haastaa minut ja saa vereni kiehumaan. Hän on arvaamaton ja suoraviivainen. Nuori Kolli näkee lävitseni ja minun on turha esittää olevani parempi kuin olen: hän tuo minussa esiin ne raadollisimmat puoleni. Nuori Kolli ei ole elämäni mies, mutta hän on ehdottomasti mies elämässäni.

Sitten Tekstihurmaaja. Nuoren Kollin vastakohta. Huomaavainen, herkkä, luotettava, kohtelias ja HIDAS. Mies joka ei loukkaisi ikinä tarkoituksella kun Nuori Kolli loukkaa jatkuvasti sitä itsekään tajuamatta. Mies jonka kanssa olemme keskustelleet 1½ kuukauden ajan tunteja chatissa, mutta joka ei pysty soittamaan yhtä puhelua. Mies jota kiinnostaa kuulumiseni ja joka on hyvä kuuntelija. Mies jonka kanssa voin keskustella mistä tahansa ja joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Sielunkumppani ja ystävä. Hän herättää minussa halun olla parempi ihminen ja tuntuukin, että minun on hieman piiloteltava tiettyjä puolia itsestäni häneltä. (Ainakin sitä joka harrastaa seksiä hetken mielijohteesta).  Tekstihurmaaja voisi olla elämäni mies, mutta ainakaan juuri nyt hän ei pysty konkreettisesti olemaan mies elämässäni.

Nämä miehet voivat pysyä elämässäni, sillä odotukseni heitä kohtaan ovat nyt kohdillaan. En odota Nuorelta Kollilta sympatiaa ja en odota Tekstihurmaajalta suurempaa läsnäoloa elämässäni. He antavat minkä pystyvät. Minä itse päätän, millainen rooli heillä on elämässäni.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille! Olen saanut teiltä paljon avartavia kommentteja :) Onnea ja lämpöä teille, jotka olette jo löytäneet kumppanin elämään ja teille, jotka vielä jatkatte etsimistä - make it a good ride! :)

Daaliah kiittää ja kumartaa :)

PS: Lupaan tulla päivittämään tämän blogin sitten kun olen löytänyt Herra Oikean - tai luulen löytäneeni

Pois piilosta

Olen päättänyt lopettaa tämän blogin päivittämisen. On uuden aika. :)

Kun perustin tämän blogin, olin tavattoman stressaantunut. Se oli viikko ennen tapahtumaa, jota olin valmistellut koko vuoden aivan liian pienin resurssein. Oli yksi elämäni kiireisimpiä aikoja ja siitä huolimatta perustin blogin juuri silloin ja kirjoitin sinne noin 10 postausta kerralla. Pakenin siihen. Hieman myöhemmin stressi helpotti, mutta olin väsyneempi kuin koskaan ennen - totaalisen loppuunpalanut. En halunnut ajatella mitään töihin liittyvää - ainoa mitä jaksoin tehdä oli tämän blogin päivittäminen ja deittaaminen. Koska se ei liittynyt millään tavalla töihin.

Nyt olen levännyt, olen valmis uusille haasteille ja jaksan taas innostua uudesta :) En enää tarvitse pakopaikkaa. Ja suoraan sanottuna, olen kyllästynyt vatvomaan tätä ihmissuhdehuttua :) Ylianalysointia. Kun elämässä on niin paljon kaikkea muutakin.

Alanvaihto

Tänään aion horrostaa peiton alla. Kipeä olo. En edes muista milloin viimeksi olen ollut kipeä, vaikka nyt on kyllä vähän itseaiheutettuakin kipeyttä. Olin eilen kotibileissä ja sitten yökerhossakin - ei mitään raportoitavaa - paitsi että onpa taas hauska hengata tuon kansainvälisen poppoon kanssa. Musta tuntuu, että mä olen ihmisenä jonkinlainen pesusieni. Mun perusolemisen taajuus on sellainen tasaisen neutraali ja sitten imen toisten ihmisten energioita. Tuo kv-seura tuppaa olemaan hyvin eloisaa ja sosiaalista ja sellainen olen sitten itsekin.Vähän sama noiden miestenkin kanssa, reagoin vahvasti toisen persoonaan.

Hmmmmm..... hmmmmm... jotenkin on sellainen olo, että voisikohan tämän miehenmetsästyksen nyt unohtaa joksikin aikaa. (Otinkin jo profiilin pois). Ei oikein jaksa kiinnostaa ja mitä kaikkea voisinkaan tähän kulutetulla ajalla ja energialla tehdä! Ajattelin alkaa opettelemaan av-puolen käsikirjoittamista. Lukea aiheesta ja alkaa sitten kehittelemään omia projekteja :) Hmmmm... perustaisikohan sitä käsittelevän blogin... hmmmmmmm!!!!! Joo :)

Auringonlaskuun ratsastaen...(ko)

Nyt kun olen ottanut vähän etäisyyttä Tekstihurmaajaan, niin ei siitä pääse yli eikä ympäri; kyllähän minä ihan puhtaasti kaipaan keskusteluja hänen kanssaan, ainakin aina silloin kun oma elämänmenoni vähän rauhoittuu. Edelleenkin hän on yksi sympaattisimpia ihmisiä, joihin olen tutustunut. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että yhteydenpitomme on harventunut, kun en oikein edelleenkään tiedä, miten suhtautua häneen. On sellainen olo, että tällä ihmisellä on jo rooli elämässäni. Toisaalta tekisi mieli sanoa  "Honey, call me when you're in town!" ja unohtaa toistaiseksi.  Sillä tavalla länkkärityyliin :)

Jahdissa

Anna miehen jahdata sinua. Näin se vaan on. Johan on Tekstihurmaaja aktivoitunut yhteydenpidossa, kun ottaa vähän takapakkia.

Mun ongelma on aina ollut se, että jos ihastun, niin ihastun tosi nopeasti. Tää on johtunut varmaan siitä, ettei minulle ole ollut oikein selvillä mitä miehestä haluan ja millaista kohtelua haluan ennen kuin mies on silmissäni ns. poikakaverimatskua. Olen myös luottavainen ja rämäpäinen. Ja ennenkaikkea kärsimätön ja turhankin itsevarma. Tästä syystä en ole aina malttanut antaa miehen määrätä tahtia.

Nyt olen vihdoin jotenkin hiffannut, miksi on parempi, että mies on se Jahtaaja. Teoria: Jos miehelle antaa liikaa itsestään liian nopeasti ja jos on turhan aktiivinen, miehellä voi tulla sellainen olo, että hän on ikäänkuin velassa sinulle. Hänestä voi tuntua siltä, että hänen pitää tehdä asioita vastineeksi sinulta saamastaan huomiosta, varsinkin jos huomionpuutteesta menee motkottamaan. Eikä se sitten ole enää kovin kivaa. Näin jotenkin ehkäpä. Vähän kuin saisit joltakulta tutulta lahjan, joka on jotenkin aivan liikaa ja jolla ikäänkuin yritetään ostaa ystävyyttäsi. Sinusta tuntuu, että sinun pitäisi antaa jotain vastineeksi, mutta se ei tunnu oikealta, kun sinulle ei tullut mieleenkään ylipäätään edes antaa minkäänlaista lahjaa. Velvollisuudesta ei ole kiva tehdä asioita. Kukaan ei halua olla suhteessa äitiinsä.

Kun et itse jahtaa, niin voit olla varma, että kaikki mieheltä saamasi huomio on aitoa ja että hän on omasta halustaan yhteydessä, eikä vain reagoi. Näin se on.

Elikkäs: Let Them Chase!